Olet täällä

Brontosauruksen yö

Brontosauruksen yö

niin & näin 2/15

Huhtikuun alussa monet dinosaurustuntijat hieraisivat silmiään. Elokuvista, leluista ja postimerkeistä tutun pitkäkaulaisen Brontosauruksen kerrottiin palanneen tieteen kentille1. Tämä oli yllätys yhtä lailla niille, jotka tiesivät Brontosauruksen epävirallisesta statuksesta, kuin niille, jotka eivät edes tienneet jättiläisen olleen poissa. Mitä Brontosaurukselle tapahtui? Ymmärtääkseen uutisen merkityksen on luotava tarkempi silmäys Brontosauruksen ja paleontologisten nimeämiskäytäntöjen historiaan.

Olipa kerran Brontosaurus. Se oli suurin aikanaan tunnettu dinosaurus, kun sen fossiilit vuonna 1879 kaivettiin esiin Morrisonkerrostumasta2 Wyomingissa. Se oli niin suuri, että kuuluisa amerikkalainen paleontologi ja Yalen yliopiston professori O. C. Marsh antoi löydölle nimen Brontosaurus excelsus eli ukkoslisko (kr. brontê, ukkonen ja sauros, lisko). Pituudeltaan 20 metrinen ja painoltaan 15–30-tonninen Bronto valloitti niin tiedemaailman kuin populaarikulttuurin ja nousi vähitellen yhdeksi tunnetuimmista dinosauruslajeista.

Vuonna 1903 paleontologi E. S. Riggs teki kuitenkin toisen havainnon. Marshin nimeämä Brontosaurus-näyte erosi vain hyvin vähäisesti toisesta lajista, Marshin itsensä kaksi vuotta ennen Brontosaurusta (1877) nimeämästä Apatosaurus ajaxista. Tämän perusteella Riggsin onnistui osoittaa, että Apatosaurus ja Brontosaurus ovat sama laji, ja että ”Brontosaurus” on tieteellisesti epäkelpo nimike.3 Jättimäinen ukkoslisko alennettiin kertaheitolla Apatosauruksen junior synonymiksi. Brontosaurus siis hävisi yhdessä hujauksessa tieteelliseltä kartalta, ja vaikka se jatkoikin elämäänsä eri populaarikulttuurin muodoissa, on se saanut dinosaurusintoilijoilta, harrastelijapaleontologeilta ja tietäväisiltä alakoululaisilta osakseen lähinnä nenän nyrpistelyä.

Taksonomisia taisteluita

Miksi Apatosaurus on ensisijainen termi verrattuna Brontosaurukseen, ja mitä tarkoittaa olla toisen lajin junior synonym? Taksonomia on tieteenala, joka keskittyy lajien nimeämiseen, määrittelyyn ja luokitteluun. Siihen kuuluu tarkkoja säädöksiä erityisesti koskien synonyymisuutta eli tapauksia, joissa samalle lajille on annettu kaksi eri nimeä. Taksonomiassa on erilaisia tapoja määritellä, mitä käytetyistä nimistä tulisi pitää ensisijaisena ja siten lajin varsinaisena tieteellisenä nimenä. Näistä yleisimmin käytetty on edeltävyys (priority). Sen puolesta puhuu ainakin suoraviivaisuus: nimike, joka on ensimmäisenä annettu, on ensisijainen. Koska siis ”Apatosaurus” oli annettu lajille nimeksi kaksi vuotta aikaisemmin, oli se lajin ensisijainen nimitys ja ”Brontosaurus” pelkkä käytöstä poistettu toissijainen synonyymi. Kas näin, ei enää Brontosaurusta, ainakaan tieteellisesti.

Vaikka Riggsin Apatosaurus-reportaasi olikin argumentatiivisesti pätevä, epäonnistui se toisella tärkeällä sarakkeella, nimittäin yleisen huomion saamisessa. Brontosaurus-nimike nousi maailman maineeseen, missä sitä avitti muun muassa Marshin näytteen esillepano yleisön nähtäväksi ensimmäisenä sauropodina4. American Museum of Natural History New Yorkissa otti luurangon rekonstruktion näyttelyynsä vuonna 1905 nimekkeellä ”Brontosaurus”. Riggsin kirjoitus vuodelta 1903 jäi vaille suuren yleisön tuntemusta, ja Brontosaurus aloitti elämänsä populaareissa ja puolitieteellisissä teoksissa, huoltoasemien maskottina sekä useiden museoiden päätähtenä. Marsh itse lahjoitti alkuperäisen näytteensä – miltei täydellisen luurangon – Yalen Peabody Museumiin, missä se asetettiin näytille vuonna 1931 niin ikään nimellä ”Brontosaurus”. Luuranko seisoo Yalessa vielä tänäkin päivänä.5

Brontosauruksen luuranko Yalen Peabody Museum of Natural Historyssa. Kuva: Matt Wedel.

 

Kun dinosaurusten suosio alkoi 1980-luvun lopulla kiihtyä muun muassa Maa aikojen alussa -animaation (1987) vauhdittamana, Yhdysvaltain postilaitos päätti vuonna 1989 julkaista sarjan dinosaurus-postimerkkejä. Neljää postimerkkiä koristivat kuuluisien hirmuliskojen profiilit ja ne oli nimetty: Tyrannosaurus, Stegosaurus, Pteranodon ja Brontosaurus. Tämä oli tietäväisille dinosaurusintoilijoille ilmeisesti liikaa, ja Brontosauruksen epävirallinen status Apatosauruksen synonyymina nousi viimeinkin julkisuuteen (ironista kyllä, kukaan ei tuntunut nostavan suurtakaan hälyä Pteranodonista, joka ei ollut dinosaurus vaan lentolisko).

Brontosaurukselle löytyi kuitenkin myös puolustajansa. Kuuluisa paleontologi Robert T. Bakker ehdotti, että Brontosauruksen synonyymiteettia olisi hyvä tarkastella uudelleen.6 Stephen Jay Gould, yksi sukupolvensa tunnetuimpia tieteen kansantajuistajia, puolestaan omisti postimerkkikohun yhteydessä kolumnin Brontosauruksen puolustukselle. Artikkelissa ”Bully for Brontosaurus” (1990) brontofiiliksi julistautunut Gould tarjoaa keskustelulle laajemman kontekstin ja argumentoi nimityksen puolesta muun muassa vedoten sen asemaan populaarissa tuntemuksessa.7

Brontosaurus-paran kohtalo olikin alusta asti sidottu taisteluihin tieteellisellä kentällä. Brontosaurus vastaan Apatosaurus -asetelma on suoraa seurausta paleontologian historian kuuluisimmasta kamppailusta, O. C. Marshin ja E. D. Copen välisestä katkerasta kilpailusta, jota kutsutaan yleisesti Luusodiksi. Marsh ja Cope kävivät keskinäistä tieteellistä mittelöä 1800-luvun lopulla pyrkien nimeämään niin monta uutta dinosauruslajia kuin mahdollista. Samalla he käyttivät palstatilaa toisiaan vastaan hyökkäämiseen tieteelliseksi kritiikiksi naamioituna. Molemmat sortuivat myös kavalampiin temppuihin kuten lahjontaan, varkauksiin sekä fossiiliaineiston tuhoamiseen. Paleontologian historialle heidän kiistansa oli kuitenkin hedelmällinen: se johti 142 uuden dinosauruslajin nimeämiseen – joista tosin vain 32 on enää nykyään käytössä.

Kilpailuasetelmasta johtuen molemmat nimesivät uusia lajeja varsin vähäiseen aineistoon perustuen, lyhyin huomioin ja vähäisin piirustuksin nimeten toisinaan vain osittaista fossiilimateriaalia. Näin kävi myös Apatosaurukselle ja Brontosaurukselle. Marsh nimesi vuonna 1877 kaksi Apatosauruksen alalajia (A. ajaxin ja A. grandisin) kahdella sivulla, ilman piirroksia, kuvaten pelkän selkärangan.8 Vuonna 1879 Marsh nimesi Brontosauruksen vielä lyhemmässä tilassa, jälleen ilman piirroksia.9 Marsh ilmeisesti huomasi itsekin lajien samankaltaisuuden, mutta selkänikamien eri määrän vuoksi katsoi niiden olevan erillisiä. Brontosaurus kohosi 1900-luvun mittaan populaarin käsityksen kanoniseksi pitkäkaulaksi, jonka sauropodiksi harvinaisen täydellistä luurankoa Marsh esitteli jälkeenpäin useissa eri julkaisuissa. Apatosaurus puolestaan pysyi edelleen lähinnä selkärangan osina.10

Nimien merkitys hirmuliskojen popularisoinnille

Palataanpa takaisin 1980- ja 1990-lukujen taitteen postimerkkikohuun. Mistä siinä oli kysymys? Tieteellisen totuuden puolustuksesta, voisivat jotkut sanoa. Kielellisestä trivialiteetista, sanoisivat toiset. Kun Riggs aikanaan nivoi lajit yhteen, oli se hänelle lähinnä tieteellinen huomio: ”Apatosaurus” oli nuori yksilö lajissa, jota ”Brontosaurus” edusti aikuisena ja koska Apatosauruksella oli tieteellistä prioriteettia ensimmäiseksi nimettynä, asia oli selvä. Brontosaurus hävisi yhdessä sivussa.11 Koska siitä kuitenkin myöhemmin tuli suuren yleisön tuntema, jäi se elämään eräänlaisena populaarina lempinimenä Apatosaurus-lajille. Kuten Gould huomauttaa, tieteellisen totuuden puolustuksena koko kysymys on loppujen lopuksi varsin triviaali vakavampiin paleontologisiin kiistoihin ja paleontologian historiaan verrattuna: ”Jos lähestyt minua hurjalla valitusvirrellä ja väität postitoimiston pilkanneen paleontologian syvintä totuutta, tiedän sinun vain raapaisseen tieteenalani pintaa.”12

Mutta jos nimillä ei ole merkitystä, miksi Gould puolustaa niin vahvasti Brontosaurusta? Vaikka paleontologiassa ei nimillä niin merkitystä olisikaan, paleontologian popularisoinnissa niillä on. Dinosauruslajien nimillä on suuren yleisön silmissä vähintään yhtä suuri merkitys kuin dinosauruksia kuvaavalla paleotaiteella.

Brontosaurus saavutti suuren suosion muun muassa tällaisten maalausten avulla (tekijänä Charles R. Knight, 1897). Roikkuvine häntineen ja suolla elävine sauropodeineen maalaus on tieteellisesti epätarkka, mutta se mykistää edelleen. Vaikka Brontosaurus onkin palannut takaisin, on melkoisen varmaa, ettei tässä kuvattua otusta ole koskaan ollut olemassa. Kuva: Mike Taylor

Yhdysvaltain postilaitos vetosikin juuri siihen, että vaikka kyseinen laji on tiedeyhteisön tuntemana Apatosaurus, Brontosaurus valittiin nimeksi postimerkkiin, sillä se on tunnetumpi suuren yleisön keskuudessa. Gould katsoo postilaitoksen olleen tässä tapauksessa enemmän oikeassa kuin asiasta valittaneet besserwisserit. Vanhempi nimitys saattaa teknisesti ottaen olla oikea, mutta tässä tapauksessa myöhemmällä nimellä on pätevyyttä populaarin tunnettavuutensa vuoksi.13 Kuten Brontosaurus vastaan Apatosaurus -tapaus osoittaa, toisinaan edeltävyyteen riittää mikä tahansa vajavainen kuvaus, kunhan se on tehty ensimmäisenä. Tieteellinen jäykkyys ei aina ole paras tapa toteuttaa nimeämiskäytäntöjä, ja populaari nimitys voi saavuttaa vähintään moraalisen voiton.

Tässä ”Brontosaurus” populaarina lempinimenä näyttää onnistuneen. Ne, jotka kuvittelivat postimerkkikohun olleen viimeinen naula Bronton nahkaan, erehtyivät pahasti. Aivan viime vuosinakin on ajoittain uutisoitu kuin uutena juuri ilmenneenä asiana, ettei Brontosaurusta ole koskaan ollutkaan.14 ”Brontosauruksesta” on tullut nimenä ja mielikuvana määrittävä käsite entisaikojen jättiläistitaaneille, jollaisina dinosaurukset monille esiintyivät. Siinä on tiettyä yksinkertaista voimaa, jota ”Apatosaurus” ei samalla tavalla ilmennä. Juuri tässä parhaiten näkyy nimien merkitys dinosaurusten popularisoinnissa. Lisäksi nimet, jotka ovat yksinkertaisia ja muistettavia, jäävät elämään helpommin kuin monimutkaiset ja vaikeasti lausuttavat.15

Tarina Ultrasauruksesta ja sen synonyymeista

Brontosauruksen lisäksi jättimäisten sauropodien parista löytyy toinenkin taksonomisiin taisteluihin liittyvä esimerkki dinosaurusten nimien merkityksestä. Vuonna 1972 yhdysvaltalainen paleontologi James A. Jensen raportoi kahden jättimäisen sauropodin löytymisestä Dry Mesasta Coloradosta16. Tästä sai alkunsa pitkä ja kummallinen tarina otuksista nimeltä Ultrasaurus, Supersaurus ja Ultrasauros.

Jos Jensen jotakin osasi, se oli nimien avulla tehty brändäys. Ensimmäinen Coloradosta löydetty sauropodin fossiilijäänne antoi osviittaa suurimmasta siihen mennessä tunnetusta maaeläimestä17. Jensen päättikin nimetä otuksen ”Supersaurukseksi”. Samassa raportissa Jensen ilmoitti myös toisen, mahdollisesti vielä suuremman sauropodin jäänteistä. Jensen viittasi tähän löytöön nimellä ”Ultrasaurus” – mikäpä muukaan. Myöhemmin, kun Jensen halusi tarkempien tutkimusten jälkeen vuonna 1985 nimetä virallisesti löytämänsä sauropodin Ultrasaurukseksi18, ilmeni kuitenkin yllättävä ongelma. Nimi ”Ultrasaurus” oli jo otettu käyttöön, vieläpä paljon pienemmälle dinosauruslajille.

Kuin sattuman oikusta toinen paleontologi, Haang Moon Kim, joka oli lukenut Jensenin paperin Supersauruksesta ja Ultrasauruksesta, oli nimennyt löytämänsä dinosauruslajin Ultrasaurus tabariensiksi vuonna 198319, koska uskoi sen olevan läheistä sukua Jensenin Ultrasaurukselle. Jälkeenpäin kävi kuitenkin ilmi, etteivät lajit olleetkaan keskenään sukua, minkä lisäksi Kim oli tehnyt virheen löytönsä kokoa arvioidessa. Tosiasiassa hänen dinosauruksensa oli Supersaurustakin pienempi.

Koska Jensen oli kuitenkin ainoastaan viitannut löytämiinsä fossiilijäänteisiin nimellä ”Ultrasaurus”, eikä ollut virallisesti nimennyt niitä, ”Ultrasaurus” oli nyt tieteellisesti Kimin löydön nimi, eikä Jensen voinut sitä enää käyttää. Tuloksena siis oli, että Ultrasaurus olikin nyt Supersaurusta pienempi laji. Jensen ei kuitenkaan vähästä lannistunut ja muutti vuonna 1991 omalle lajilleen nimeksi… no, ”Ultrasauros”.

Ultrasauruksen-sauroksen tarina ei kuitenkaan päättynyt kovin onnellisesti. Jensenin löydön todettiin myöhemmissä analyyseissa olevan niin kutsuttu chimaera eli kokoelma eri olentojen osia: se sisälsi luita sekä Supersauruksesta että Riggsin vuonna 1903 nimeämästä Brachiosauruksesta. Näin ollen Ultrasauros koki Brontosauruksen kohtalon ja luokiteltiin Supersauruksen junior synonymiksi. Ultrasaurus puolestaan on tätä nykyä nomen dubium, kyseenalainen luokittelu, sillä Kimin löytämästä fossiilinäytteestä ei ole saatu tarpeeksi informaatiota, jotta sen voisi luokitella mihinkään tarkkaan lajiin20. Supersaurus sen sijaan on edelleen pätevä luokittelu – ja otus oli myös jonkin aikaa ehdolla pisimmän tunnetun maaolennon titteliin. Sitä arvoa se ei saanut pitää21, mutta mielenkiintoinen ja markkinoitava nimi on taannut Supersauruksen jäämisen populaariin tietoisuuteen muistettavampana kuin monet suuremmat kilpailijansa. Jensen saattoi olla väärässä Ultrasauroksen suhteen, mutta markkinamiehenä häntä on vaikea ylittää.

Tarina Ultrasauruksesta osoittaa hyvin, että taksonomiset luokittelut muuttuvat edelleen paleontologiassa melko tiuhaan. Monet muutkin lajit ovat saaneet kokea saman kohtalon kuin Brontosaurus-rukka 1900-luvun alussa. Suurin osa näistä luokitteluista on kuitenkin jäänyt vaille suuremman ei-asiatuntijayleisön huomiota. Harva todennäköisesti tietää, että parhaiten tuntemamme Brachiosaurus (B. brancai) on tätä nykyä nimeltään ”Giraffatitan”.22

Kuitenkin aina välillä jokin ikoninen laji on joutua taksonomian hampaisiin ja saa lopulta suurempaa julkista huomiota. Näin kävi muutama vuosi sitten esimerkiksi Triceratopsin kanssa, kun uutisotsikoihin nousi tutkimus, jonka mukaan kyseisen lajin edustajat ovatkin itse asiassa nuorempia yksilöitä toisesta dinosauruslajista, Torosauruksesta.23 Useat uutisartikkelit kuuluttivat otsikoissaan, ettei Triceratopsia ole ”koskaan ollutkaan”.24 Väittely aiheesta käy paleontologien välillä edelleen kiivaana, mutta Bronton kohtaloa Triceratops ei monen helpotukseksi tule kohtaamaan. Triceratops kun nimettiin vuonna 1889 ja Torosaurus 1891 (molemmat O. C. Marshin toimesta), joten samoilla taksonomisilla säännöillä, jotka aikanaan veivät Brontosaurukselta virallisen statuksen, olisi ”Triceratops” ensisijainen nimike.

Brontosauruksen paluu

Tämän vuoden keväällä tiedemaailmassa kuohahti. Portugalilais-italialais-englantilainen tutkimusryhmä julkaisi 300-sivuisen raportin valtavasta fylogeneettisesta analyysista, jonka tutkijat olivat suorittaneet diplodocidae-heimosta uudistaen sen taksonomiaa. Huomionarvoisia olivat erityisesti Brontosaurusta koskevat tulokset: analyysin mukaan se eroaa kuin eroaakin tarpeeksi Apatosauruksesta ollakseen validi taksonominen luokitus.25

”Brontosaurus” on siis palannut takaisin pätevänä lajiluokitteluna. Tutkimuksen perusteella tunnemme nykyään peräti kolme Brontosauruksen alalajia (tyyppilaji B. excelsus, B. parvus sekä B. yahnahpin).26 Apatosauruksia luokitellaan puolestaan kaksi (tyyppilaji A. ajax ja A. louisina)27. Huomattakoon, että tutkimuksen alkuperäinen tarkoitus ei ollut Brontosauruksen nimen palauttaminen – tekijät tuskin olivat innokkaita brontofiilejä, saatikka mukana leluntekijöiden salaliitossa. Brontosaurus-nimikkeen palautuminen validina tieteellisenä lajina oli lähinnä kuriositeetti äärimmäisen tarkassa ja suunnattoman työn vaatineessa analyysissa, jonka tarkoituksena on koko Diplodocidae-heimon taksonomian selvittäminen. Tutkimus käytti analyysissaan enemmän fossiilimateriaalia kuin yksikään aikaisempi, mukaan lukien aivan viimeisimpiä löytöjä, mikä osaltaan selittää erilaiseen lopputulokseen päätymistä myös Bronton tapauksessa. Vaikka Diplodocus- ja Apatosaurus-heimoille kyetäänkin toteamaan yhteinen kantaisä, on näiden välinen yhteys tunnettu aiemmin heikosti28. Uusi analyyttinen tutkimus valaisee aiemmin huonosti tunnettuja sukulaisuussuhteita ja laittaa taksonomiaa monin paikoin uusiksi, erityisesti Apatosaurus-heimon kohdalla. Apatosaurus onkin todella osoittautunut nimensä arvoiseksi, pettäväksi liskoksi (kr. apatê, petos tai valhe).

Brontosaurus saattoi siis olla kuriositeetti itse tutkimuksessa, mutta se aiheutti uutisvirrassa ja sosiaalisessa mediassa ansaitsemansa huomion.29 Brontofiilit saivat uuden yliotteen teknistä prioriteettia vastaan. Myös Gouldin voi kuvitella iloitsevan haudassaan. Hänen klassinen kolumninsa Brontosauruksen puolesta ei kyennyt pelastamaan otusta taksonomian kourista, mutta siellä esitetty hiljainen toive nimen virallistamisesta jonakin päivänä on mitä ilmeisimmin käynyt toteen.30

Voi toki olla, että juhlat Brontosauruksen kunniaksi ovat vielä liian aikaiset. Paleontologian historia on täynnä nimeämisiä ja uudelleen nimeämisiä. Usein on sattumastakin kiinni, mitkä nimet jäävät lopulta elämään tieteellis-teknisesti tai populaarissa käsityksessä. Brontosaurus vastaan Apatosaurus -tapaus osoittaa tämän hyvin. Loppujen lopuksi kysymys on vain nimistä, ei asioista. Paleontologia tutkii otuksia nimien takana. Otukset – oletettavasti – pysyvät samoina nimestä riippumatta. Joskus ja jossain yhteyksissä nimilläkin on kuitenkin merkitystä.

Olipa jälleen Brontosaurus.

Viitteet

  • 1. ”Brontosaurus teki paluun”. Helsingin Sanomat, 7/iv/2015.
  • 2. Morrisonkerrostuma on valtava fossiilikerrostuma, joka kattaa 1,5 miljoonan neliökilometrin alueen New Mexicosta Kanadaan. Se on Pohjois-Amerikan runsain fossiiliesiintymien alue, joka tunnetaan erityisesti Jurakautisista esiintymistä.
  • 3. Brontosauruksen ja Apatosauruksen fossiileissa oli eri määrä selkänikamia lantion lähellä, minkä johdosta Marsh oli luokitellut ne eri lajeiksi. Riggs kuitenkin totesi eron johtuvan ainoastaan iästä, ja katsoi ”Apatosauruksen” olevan nuorempi edustaja samasta lajista kuin ”Brontosaurus”. Ks. Riggs 1903, 170.
  • 4. Sauropodit (sauropoda) on pitkäkaulaisten ja -häntäisten kasvinsyöjädinosaurusten osalahko, johon kuuluvat suurimmat ja painavimmat dinosauruslajit, kuten juuri Apatosaurus ja Brontosaurus.
  • 5. Koska Yalessa olevat, Marshin alun perin ”Brontosaurukseksi” nimeämät fossiilijäänteet säilyttävät tuon nimityksen osana tieteellistä merkintäänsä, kykeni museo Brontosaurus-nimen virallisen statuksen menettämisen jälkeenkin mainostamaan luurankoa nimellä ”Brontosaurus”.
  • 6. Bakker 1998.
  • 7. Gould 1991. Luusotien historiasta sekä postimerkkitapauksesta ks. sama.
  • 8. Marsh 1877, 514–515.
  • 9. Marsh 1879, 503–504.
  • 10. Ks. Gould 1991, 87–88.
  • 11. Riggs 1903, 170.
  • 12. ”If you approach me in wild lament, claiming that our postal service has mocked the deepest truth of paleontology, I will know that you have only skimmed the surface of my field.” Gould 1991, 91. Suom. Jan Forsman.
  • 13. Sama, 92.
  • 14. Esim. ”Forget Extinct. The Brontosaurus Never Even Existed”. National Public Radio, 9/xii/2012. Ks. myös Switek 2013.
  • 15. Vaikeasti lausuttaviin ja vähän tunnettuihin dinosauruksiin kuuluu muun muassa sauropodi Amphicoelias fragillimus, joka oli Brontosauruksen tapaan Luusotien uhri. Marshin kilpailija E. D. Cope nimesi sen vuonna 1878 eli vuotta ennen Brontosaurusta. Amphicoelias-näytteessä, joka sisälsi lähinnä osittaisen selkänikaman, oli kaksi huomionarvoista seikkaa: ensinnäkin sen hauraus (minkä vuoksi se saikin lisänimen fragillimus) ja toiseksi sen suunnaton koko, joka tekee näytteestä ainutlaatuisen koko paleontologian historiassa. Amphicoeliasin pituus on arvioitu pelkän selkänikaman perusteella 58 metristä 60 metriin eli kahden sinivalaan mittaiseksi. Näiden arvioiden perusteella se menisi selvästi ohi kaikista tuntemiemme dinosaurusten kokoluokituksista. (Ks. Woodruff & Foster 2015.) Amphicoeliasin ollessa niin massiivinen herää helposti kysymys, miksi se ei ole tunnetumpi? Tähän voi nähdäkseni löytää kaksi syytä. Osittain syynä unohdukseen saattaa olla hankala nimi. Olisiko Amphicoeliasista tullut yleisesti tunnetumpi, jos sillä olisi ollut helpommin muistettava nimi? Tästä syystä sen voi katsoa olevan kiinnostava tapaus myös Brontosaurus vastaan Apatosaurus -keskusteluun verrattuna. Pääasiallisempi syy Amphicoeliasin unohdukseen lienee kuitenkin, että sen fossiiliaineisto on tätä nykyä kadoksissa ja ainoa jäljellä oleva jäämistö käsittää Copen tekemät arviot ja piirrokset, joita monet pitävät ylimitoitettuina (ks. sama). Tästä syystä Amphicoelias yleensä jätetään huomiotta suurimpia dinosauruksia lueteltaessa.
  • 16. Dry Mesan louhos, joka on osa Morrissonkerrostumaa, on palvellut useiden Jurakautisten dinosauruslajien löytöpaikkana.
  • 17. Jos Amphicoeliasia ei oteta huomioon.
  • 18. Jensen 1985.
  • 19. Kim 1983.
  • 20. Ks. esim. Mike Taylor, ”Why Do Mass Estimates Vary So Much”. 27/viii/2002.
  • 21. Tätä nykyä tuo titteli kuuluu (ainakin toistaiseksi) arvioilta miltei 40 metriä pitkälle Argentinosaurus huiculensisille. (Jos Amphicoeliasia ei lasketa mukaan.)
  • 22. Brachiosaurus on kuitenkin edelleen käytössä, ja siitä tunnetaan yksi lajike (B. althitorax). B. brancai, jota alun perin pidettiin B. althitoraxin afrikkalaisena varianttina, todettiin myöhemmin tarpeeksi eroavaksi, joten se luokiteltiin omaksi lajikseen 90-luvun alussa, saaden nimen Giraffatitan brancai.
  • 23. Ks. Scanella & Horner 2010.
  • 24. Esim. ”Triceratops Never Actually Existed, Scientists Say”. National Post, 3/viii/2010. Ks. myös ”The Triceratops Panic. Why Does Science Keep Changing Its Mind”. National Public Radio, 14/iv/2011.
  • 25. Tschopp, Mateus & Benson 2015.
  • 26. B. parvus tunnettiin aikaisemmin nimellä Elosaurus (E. parvus) ja B. yahnahpin luokiteltiin alun perin Apatosaurukseksi, kunnes Bakker totesi sen edustavan vanhempaa kehitysaskelta ja antoi sille nimen Eobrontosaurus (E. yahnahpin). (Ks. Bakker 1998, 74–75.) Molemmat luokitellaan Tschoppin, Matheuksen & Bensonin mukaan Brontosauruksiksi.
  • 27. Apatosaurus grandis, jonka Marsh nimesi alkuperäisessä raportissaan yhdessä A. ajaxin kanssa tunnetaan nykyään Camarosaurus-lajin edustajana (C. grandis).
  • 28. Tschopp, Mateus & Benson 2015.
  • 29. Esim. ”The Brontosaurus Is Back”. Scientific American, 7/iv/2015. Ks. myös “Welcome back, Brontosaurus! And other first thoughts on Tschopp et al. (2015)”. Sauropod Vertebra Picture of the Week, 7/iv/2015, sekä “The Return of Brontosaurus”.Everything Dinosaur, 8/iv/2015.
  • 30. Gould 1991, 93.

Kirjallisuus

Bakker, Robert T., Dinosaur Mid-Life Crisis. The Jurassic–Cretaceous Transition in Wyoming and Colorado. Teoksessa Lower and Middle Cretaceous terrestrial ecosystems. Toim. Spencer J. Lucas, James I. Kirkland & John W. Estep. New Mexico Museum of Natural History, Albuquerque 1998.

Gould, Stephen Jay, Bully for Brontosaurus. Teoksessa Bully for Brontosaurus. Reflections in Natural History. Norton, New York 1991.

Jensen, J. A., Three New Sauropod Dinosaurs from the Upper Jurassic of Colorado. Great Basin Naturalist. Vol. 45, No. 4, 1985, 697–709.

Kim, H. M., Cretaceous dinosaurs from South Korea. Journal of the Geological Society of Korea. Vol. 19, No. 3, 1983, 115–126.

Marsh, O. C., Notice of New Dinosaurian Reptiles from the Jurassic Formation. American Journal of Science. Vol. 14, 1877.

Marsh, O. C., Notice of New Jurassic Reptiles. American Journal of Science. Vol. 18, 1879.

Riggs, Elmer S., Structure and Relationships of Ophistocoelian Dinosaurs, Part I. Field Columbian Museum, Geological Series. Vol. 2, 1903, 165–196.

Scanella, John B. & Horner, John R., Torosaurus Marsh, 1891, is Triceratops Marsh, 1889 (Ceratopsidae: Chasmosaurinae). Synonymy through Ontogeny. Journal Vertebrate of Paleontology. Vol. 3, No. 4, 2010, 1157–1168.

Switek, Brian, My Beloved Brontosaurus. On the Road with Old Bones, New Science, and Our Favourite Dinosaurs. Scientific American/Farrar, Straus & Giroux, New York, 2013.

Tschopp, Emanuel, Mateus, Octávio & Benson, Roger B. J., A specimen-level phylogenetic analysis and taxonomic revision of Diplodocidae (Dinosauria, Sauropoda). PeerJ 3:e857, 2015.

Woodruff, Casey & Foster, John R., The fragile legacy of Amphicoelias fragillimus (Dinosauria: Sauropoda; Morrison Formation - Latest Jurassic). PeerJ PrePrints3:e1037, 2015.

Jaa tämä