Olet täällä

Konservatismi ja liberalismi -kyselyn vastaukset

Konservatismi ja liberalismi -kyselyn vastaukset

niin & näin 4/12

 

Lähetin niin & näin -lehden konservatismi & liberalismi -teemaa (4/12) varten kysymyksiä sellaisille johtaville politiikoillemme, jotka ovat jo aiemmin sanoneet asiasta jotain. Kysymyksissäni pyysin heitä selventämään omaa tai puolueensa suhdetta näihin poliittisiin ajattelu- ja toimintatapoihin. Julkaisemme poliitikkojen vastaukset kokonaisuudessaan alla.

 

Paavo Arhinmäki (Vasemmistoliitto)

Kysymys:

Olette blogissanne kantanut huolta mm. eduskuntaan pesiytyneestä ”uuskonservatimista”. Vieläkö tästä ilmiöstä näkyy merkkejä eduskunnassa, ja mikä on Paavo Arhinmäen mukaan sen ongelma? Kuinka sijoitatte itsenne ja puolueenne konservatismin ja liberalismin välillä?

Vastaus:

Vasemmisto yhdistää työväenliikkeen aatteen ja arvoliberalismin

Ranskan vallankumouksesta lähtien poliittisen kentän perusjako on kulkenut vasemmiston ja oikeiston välillä. Myös Suomen eduskunnassa ja kaikissa kunnanvaltuustoissa noudatetaan yhä tätä vanhaa istumajärjestystä.

Jako ei ole menettänyt merkitystään. Vasemmistolla on edelleen suuria eroja, vaikka viimeisen kahden vuosikymmenen aikana nähdyt, vasemmistosta oikeistoon muodostuvat monipuoluehallitukset ovat saattaneet joidenkin silmissä hämärtää tätä suurta kuvaa.

Vasemmisto uskoo demokratiaan myös taloudessa. Vasemmisto haluaa tasata tuloeroja verotuksella, sosiaaliturvalla ja julkisilla palveluilla sekä rajoittaa markkinoiden toimintaa kansanvallan hyväksi. Vasemmisto näkee, että vapaa markkinatalous ei ole täydellinen järjestelmä, joka jakaa taloudellisen toiminnan hedelmät oikeudenmukaisesti. Siksi se tarvitsee tiukat sosiaaliset ja ekologiset raamit toiminnalleen.

Oikeisto puolestaan uskoo markkinoiden toimintaan ja siihen, että ihmisten väliset tuloerot johtuvat heidän luontaisista eroistaan ahkeruudessa ja kyvyissä.

Vasemmistolle keskeistä on positiivinen vapaus: mahdollisuuksien yhdenvertaisuus, mahdollisuus koulutukseen, julkisiin palveluihin, työhön, toimeentuloon ja toimeentulon turvaan, mikäli menettää työn. Vasemmiston mielestä ihminen ansaitsee oikeuden hyvään elämään syntymällä tähän maailmaan. Oikeiston mielestä ihmisen pitää aina ansaita oma onnensa – joko ankaralla työllä, yrittämisellä tai oikealla syntyperällä.

Silti perinteisen vasemmiston ja oikeiston ”vaaka-akselin” rinnalle on silti tullut yhä tärkeämmäksi arvokonservatismin ja arvoliberaaliuden ”pystyakseli”. Sen mittarina voi pitää vaikka vain suhtautumista seksuaalivähemmistöjen oikeuksiin.

Mielenkiintoista on se, miten puolueet (tai ainakin niiden kannattajat) sijoittuvat tässä nelikentässä. Eduskunnan suurista puolueista kokoomus on selvästi oikealla, kun puhutaan taloudesta, mutta suhteessa arvoihin siirtynyt yhä enemmän kohti keskiviivaa ja liberalismia, vaikka onkin varmasti kallellaan konservatiiviseen suuntaan.

Sosialidemokraatit taas ovat selvästi vasemmalla, mutta arvokysymyksissä kokoomuksen tavoin varsin keskellä – ehkä liberaaliin suuntaan kuitenkin kallellaan.

Oppositiossa olevien Perussuomalaisten ja keskustan asema nelikentässä taas on toinen. Niiden peruskannattajat ovat osittain jyrkänkin arvokonservatiivisia, mutta talouspolitiikassa varsin keskellä. Keskustassa arvokuvaa kuitenkin pehmentää cityliberaaliksi kutsuttu siipi, jolla on aina ollut huomattava yliedustus puolueen johdossa ottaen huomioon kentän vahvan arvokonservatismin.

Perussuomalaisten vahvaa nousua viime eduskuntavaaleissa voi toisaalta pitää myös uuskonservatiivisten arvojen vastareaktiona suomalaisessa yhteiskunnassa nousseeseen sallivuuteen. Perussuomalaisten äänestäjän karikatyyri on suomalainen, joka uskoo, että ”kaikki on nyky-yhteiskunnassa mennyt liian pitkälle”.

Vihreät ovat taas esimerkki puolueesta, jonka kannattajat ovat erittäin arvoliberaaleja, mutta perinteisellä vasemmisto-oikeisto-akselilla keskellä, vaikkakin enemmän vasemmalle kallellaan.

Vasemmistoliitto muodostaa tässä joukossa omasta mielestäni mielenkiintoisen poikkeuksen. Puolueen kannattajat ovat paitsi perinteisesti ajatellen erittäin vasemmalla, samalla myös radikaalin liberaaleja suhteessa arvokysymyksiin.

Suomi ei ole tässä suhteessa poikkeus verrattuna muihin Euroopan vasemmistopuolueisiin. Myös niiden linjassa yhdistyy radikaali sosiaalisen oikeudenmukaisuuden vaatimus yhteiskunnan vähemmistöjen puolustamiseen.

Kun tähän yhdistetään vihreä ekologinen ajattelu, ovat 2000-luvun vasemmiston tärkeimmät raaka-aineet koossa.

 

Paavo Arhinmäki
Vasemmiston puheenjohtaja
kulttuuri- ja urheiluministeri

 

Carl Haglund (Suomen ruotsalainen kansanpuolue)

Kysymys:

Ni har sagt att det var den liberala tanken som lockade er till SFP. Hurdan är liberalismen i SFP? Gäller det allt annat än språkpolitik? Vad tänker ni, vilka är de viktigaste skillnaderna mellan liberaler och konservativa och vilken roll spelar den här ideologiska striden nuförtiden i den Finska politiken?

Vastaus:

Svenska folkpartiets liberalism bygger på respekt för människan, individens friheter och rättigheter, jämställdhet samt socialt och globalt ansvar. Vi anser att alla personer bör ha samma möjlighet att förverkliga sig själv – oberoende bakgrund. Vi anser att utbildning och kultur spelar en central roll i ett framgångsrikt samhälle. Vi anser att förutsättningarna för entrepenörskap bör garanteras. Vi anser att såväl en livskraftig landsbygd, skärgård som stadsmiljö är nödvändig. Vi är ett fördomsfritt, visionärt, innovativt parti. Alltså genomsyrar liberalismen partiets tankesätt i alla politiska sakområden. Den lägger grunden för hur vi anser att våra gemensamma angelägenheter skall skötas och samhällets utmaningar bemötas.

Den finska politiska traditionen bygger på samarbete och gemenskap, vilket exemplifieras av den nuvarande regeringen som – trots ideologiska skiljaktigheter – samarbetat väl för att lösa de hårda utmaningarna vi står inför. Det existerar onekligen olika ideologiska utgångspunkter och partierna i Finland erbjuder klart olika plattformer. Att dock förenkla de ideologiska eller politiska skillnaderna mellan till en lineär liberal-konservativ axel är inte ändamålsenligt, utan tjänar endast till att polarisera politiken. Det finns även stora skillnader innanför partierna, och Svenska folkpartiet är demokratiskt parti som värnar om mångfalden, även innanför partiet.

Hyvää loppu kesää toivottaen

 

Carl Haglund
Puolustusministeri - Försvarsminister

 

Ilkka Kantola (Sosiaalidemokraatit)

Kysymys:

Olette tehneet eron markkinaliberalistisen ja kristillis-humanistisen liberalistisen ajattelusuuntien välillä ja kertoneet kannattavanne kristillis-humanistista liberalismia. Millaista on kristillis-humanistinen liberalismi? Miten se eroaa esimerkiksi Päivi Räsäsen mainostamasta kristillisdemokraattien arvokonservatismista? Entä onko olemassa jokin sosiaalidemokraattinen liberalismi?

Vastaus:

Ilkka Kantola ei vastannut kyselyyn, mutta tulee esittelemään kantojaan niin & näin -lehden järjestämään keskustelutialisuuteen Eduskunnan Kansalaisinfoon 19.12.

 

Seppo Kääriäinen (Keskusta)

Kysymys:

Totesitte jokin aika sitten, että Kokoomus on liukunut liberaaliin ja liberalistiseen suuntaan. Oliko tämä tarkoitettu kritiikiksi Kokoomusta kohtaan? Onko konservatismi/liberalismi -jakolinja nostanut merkitystään suomalaisessa politiikassa, ja mihin kohtaan Keskusta tällä linjalla asettuu?

Vastaus:

Toteamukseni oli arvio eikä sisältänyt arvolatausta. Tarkoitin kahta asiaa.

1) Kokoomus edustaa Suomen puolueista selkeimmin liberalistista talous- ja europoliittista linjaa.

2) Perinteisissä "koti - uskonto - isänmaa" -arvokysymyksissä konservatiivinen lähtökohta on väistynyt Kokoomuksen virallisessa politiikassa sivummalle. Konservatismi/liberalismi -jakolinja vaikuttaa enemmänkin puolueiden sisällä kuin välillä.

 

Yt. Seppo Kääriäinen

 

Ville Niinistö (Vihreät)

Kysymys:

Kerrotte olevanne sosiaaliliberaali vihreä. Mitä ”sosiaaliliberaali” tarkoittaa? Entä Vihreä puolue? Vihreät esiintyvät mielellään liberaaleina, mutta arvostelijat sanovat, että vihreät on puolue, joka haluaa kieltää kaiken ja puuttua ihmisten yksityisiin asioihin. Onko vihreä puolue konservatiivinen vai liberaali?

Vastaus:

Näen vihreän liikkeen monin tavoin historiallisen edistyspuoluejatkumon jatkajina, eli vasemmistoliberaalina tai sosiaaliliberaalina liikkeenä. Olemme jalostaneet tätä perintöä ekologisen kestävyyden ajattelulla.

Erotuksena perinteisistä kollektivistisista työväenliikkeistä vihreät näkee yksilön yhteiskunnan keskeisenä toimijana yhteiskuntaluokan sijaan, mutta samalla vihreät korostaa voimakkaasti solidaarisuuden ja tasa-arvon toteutumisen tärkeyttä aidon yksilönvapauden varmistamiseksi. Suomessa tasavallan ensimmäisen presidentin K.J. Ståhlbergin politiikassa oli paljon samaa: tuloerojen kaventamista ja köyhyyden vähentämistä jokaisen ihmisen vapauden ja mahdollisuuksien toteuttamiseksi.

Siksi esittämämme ratkaisut yhteiskunnallisiin ongelmiin näkevät esimerkiksi henkilökohtaisen yksilöä vapauttavan sosiaaliturvan - perustulon - parempana kuin yhteiskunnan kontrollia korostavan vastikkeellisen ja tarveharkintaisen sosiaaliturvan, jossa ajatuksellisesti lähdetään siitä että hallinto luokittelee ihmisiä tavoitteenaan siten edistää heidän työllistymistään.

Itse olen rawlsilainen vapauskäsityksessäni, kuten myös vihreät yleisesti. Kaiken sellaisen pitää olla ihmisille sallittua, joka ei rajoita muiden ihmisten vastaavia vapauksia. Vihreät yhdistää tähän kuitenkin muita puolueita laajemmin kestävän kehityksen ajatuksen: kaiken sellaisen pitää olla ihmisille sallittua, joka ei rajoita muiden ihmisten tai tulevien sukupolvien vastaavia vapauksia tai vaaranna ympäristön kantokykyä ja ekosysteemien selviytymistä.

On selvää, että ihmisten on muutettava yhteiskuntien toimintaa tilanteessa, jossa talousjärjestelmämme on aiheuttamassa tulevien sukupolvien hyvinvointia vaarantavaa vakavaa ilmastonmuutosta, luonnonvarat hupenevat, ekosysteemit vaarantuvat ja lajien sukupuuttoaalto on käynnissä. Tulevien sukupolvien ja ekosysteemien vapautta on puolustettava.

Sosiaaliliberaalina pidän siis yksilönvapauksia tärkeinä, mutta tunnistan myös julkisen vallan merkityksen niiden toteuttamisessa. Oikeistolainen uusliberalismi ei toteuta jokaisen ihmisen vapautta: tosiasiassa ihmisten sosiaalinen nousu muuttuu sitä vaikeammaksi mitä suuremmat tuloerot ovat ja mitä heikompia universaalit palvelurakenteet ovat. Peruskoulu ja julkinen terveydenhuolto ovat sosiaaliliberaalille vapauden toteutumisen välineitä. Jokaisella nuorella on oltava yhdenvertaiset mahdollisuudet hyvinvointiin, koulutukseen ja työhön riippumatta perhetaustastaan. Tarvitaan siis universaaleja peruspalveluita ja kohtuullisia tuloeroja. Pienten tuloerojen maissa koulutuksen ja terveyden tasa-arvo toteutuvat parhaiten, jotka ovat edellytyksiä yksilönvapauksien toteutumiselle. Palvelujen yksityistäminen ulos julkisesta hallinnasta voi johtaa peruspalvelujen rapautumiseen - siksi vahva valtio on välttämätön ihmisten yhdenvertaisuuden toteutumiseksi.

Toisin kuin jotkut vihreitä vastustavat ajattelevat, vihreät ei halua rajoittaa kanssamme eri mieltä olevien sananvapautta tai moralisoi ihmisten elämäntavoilla tai kulutusvalinnoilla. Olemme vain heidän kanssaan eri mieltä siitä, mikä on hyvä yhteiskunta tai mikä on kestävää kehitystä. Maahanmuuttoa vastustavilla on oikeus ilmaista mielipiteensä, vaikka se olisi harkitsematonkin. Puolustamme kuitenkin jokaisen ihmisoikeuksia myös tällaisia mielipiteitä vastaan. Jumalaakin pitäisi voida sanavapauden piirissä kritisoida, ja siksi kannatamme jumalanpilkkasäädöksen poistamista rikoslaista. Kaikkea sitä mikä on laillista, pitää voida harjoittaa, kuten tupakan polttamista tai autolla ajamista - eri asia on se, että muiden ihmisten terveyden tai ympäristön tilan turvaamisen kannalta niitä on voitava rajoittaa ympäristöystävällisempien valintojen suosimiseksi. Tässäkin on kyse yllä mainitun vapausperiaatteen soveltamisesta - ei saa rajoittaa tulevien sukupolvien, ympäristön tai muiden ihmisten vapauksia omalla toiminnallaan.

 

Sauli Niinistö (Kokoomus) ja Pekka Haavisto (Vihreät)

Molemmille sama kysymys:

Muun muassa politiikan tutkija Ville Pernaa arvioi viime presidentinvaaleja valinnaksi konservatismin ja liberalismin välillä. Kuinka sijoittaisitte itsenne tällä akselilla? Entä miten nykyisen Suomen? Olisiko Suomen mielestänne syytä ottaa askeleita jompaankumpaan suuntaan? Onko asetelma mielestänne millään tavalla merkittävä?

Sauli Niinistön lehdistösihteerin vastaus:

Hyvä Sami Syrjämäki

Kiitos tasavallan presidentti Sauli Niinistölle lähettämästänne viestistä ja pyynnöstä vastata niin&näin-lehden artikkeliin liittyviin kysymyksiin. Valitettavasti tasavallan presidentillä ei ole tällä kertaa mahdollisuutta vastata kyselyynne.

Tasavallan presidentin puolesta kiitän mielenkiinnosta ja toivotan hyvää kesän jatkoa.

 

Ystävällisin terveisin

Liina Aulin
Lehdistösihteeri

 

Pekka Haaviston vastaus:

Ranskan vallankumousajan "kolmesta suuresta ideologiasta" - konservatismi, liberalismi, sosialismi - sosialismi näyttäisi olevan eniten henkitoreissaan. Vai onko? Kuuba porskuttaa kaikesta huolimatta, latinalaisessa Amerikassa valtaan on tullut radikaaleja vasemmistolaisia johtajia, arabisosialismi ei ole kokonaan kuollut, Kiina ja Vietnam etsivät omaa markkinasosialistista vaihtoehtoaan. Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen emme aina huomanneet, että sosialismia oli muuallakin kuin Neuvostoliitossa. Jos tätä sanaa halutaan sen hallintomallista käyttää.

Vihreiden entinen kansanedustaja Ville Komsi sanoi joskus, että "hyvä elämä on kapinan ja järjestyksen vuoropuhelua". Ehkä tänä päivänä tätä vuoropuhelua käydään juuri liberalismin ja konservatismin välillä. Luonnonsuojelijana olen konservatiivi. Haluan säilyttää olemassaolevaa lajien monimuotoisuutta jälkipolville. Vastustan hankkeita, jotka tuovat mukanaan liian suuria riskejä ekologisen tasapainon kannalta. Kannatan kestävää kehitystä, joka ottaa huomioon myös luonnontalouden kannalta kestävän kehityksen.

Luonnonsuojelua ei yleensä kutsuta konservatiivisuudeksi, mutta minulle se edustaa konservatiivisuutta parhaimmillaan. Se pitää sisällään myös ajatuksen, että ihminen ei voi tietää eikä tiedä kaikkea luonnosta ja elämästä, ja sen vuoksi on toimittava varovaisuusperiaatteen mukaan. Mielestäni meidän tulisi olla vielä nykyistä konservatiivisempia suhteessa luontoon ja sen moninaisuuden säilyttämiseen. Esimerkiksi arktisten jäätiköiden sulamisnopeus on nyt liian suuri, ja tuottaa yhä kasvavia ongelmia ihmiskunnalle tulevaisuudessa.

Liberalisti olen ajatellessani ihmisyksilön voimavaroja ja mahdollisuuksia. En tässä usko "luonnonjärjestykseen", vaan siihen, että jokainen ihminen voi kasvatuksen, koulutuksen ja omien ponnistelujensa turvin kehittyä, ja meidän pitäisi antaa tähän sekä vapaus että mahdollisuudet. Tasa-arvo pohjimmiltaan on juuri tätä yhtäläisten mahdollisuuksien tasa-arvoa - ei yhtäläisten lopputulosten tasa-arvoa. Suomalaisessa yhteiskunnassa pitäisi saada kaikkien kansalaisten voimavarat käyttöön. Nyt Suomi käy monessa mielessä "tyhjäkäynnillä" - hukkaamme valtavan määrän inhimillistä pääomaa esim. syrjäytymisen, nuorisotyöttömyyden ja erilaisen kiusaamiskulttuurin kautta.

Presidentinvaaleja ei mielestäni voi selittää konservatismin ja liberalismin kohtaamisena. Presidentinvaaleissa nousi hetkeksi esiin "ihmisten ääni", jonkinlainen tämän hetken politiikan ulkopuolella oleva voima, jossa poliittiselle agendalle nostettiin vahvasti ihmisten arkipäivän kokemuksia ja arkipäivän asioita. Näistä teemoista vaalien yhteydessä käydyt keskustelut muuttivat Suomea.

 

Päivi Räsänen (Kristillisdemokraatit)

Kysymys:

Olette luonnehtineet omaa puoluettanne, Kristillisdemokraatteja, arvokonservatiiviseksi puolueeksi. Mitä tarkoitatte arvokonservatismilla? Mitä Suomessa tulisi tehdä, jotta maa vastaisi paremmin arvokonservatiivista ihannetta?

Vastaus:

Arvokonservatismi on perinteisten arvojen kunnioittamista. Tarkoitan sillä arvopohjaa, joka korostaa ihmisarvon ja siitä seuraavien ihmisoikeuksien kunnioittamista, perheen ja lähiyhteisöjen merkitystä, heikossa asemassa olevien puolustamista, ihmisten omaa yritteliäisyyttä sekä vastuunottoa paitsi itsestä myös lähimmäisistä ja luomakunnasta.

Hallitusohjelmassa on kirjauksia, jotka onnistuneella toteutuksella vievät Suomea lähemmäksi arvokonservatiivista ihannetta. Sellaisina pidän esimerkiksi seuraavia kohtia, jotka korostavat ihmiselämän kunnioittamista kohdusta hautaan.

Pyritään vähentämään raskaudenkeskeytyksiä. Taataan raskaudenkeskeytykseen hakeutuneen asiakkaan neuvonnan ja tuen saanti koko hoitoketjussa. Selvitetään, onko tarvetta muuttaa raskauden keskeytyksen myöhäisintä viikkorajaa koskevaa lainsäädäntöä.

Turvataan lailla (vanhuspalvelulaki) iäkkäiden henkilöiden oikeus laadukkaaseen ja tarpeenmukaiseen hoivaan. Saattohoitopalveluiden riittävyyttä ja laatua parannetaan hoitopaikoista riippumatta.

 

Päivi Räsänen

 

Timo Soini (Perussuomalaiset)

Kysymys:

”Liberaali” näyttäisi olevan teille haukkumasana. Olette piruilleet liberaaleille muun muassa Plokissanne kun konservatiivit saivat Yhdysvalloissa vaalivoiton. Mikä on liberalismin ongelma Timo Soinin mielestä? Entä kuinka asemoitte Perussuomalaiset puolueena liberaali/konservatiivi –akselilla?

Vastaus:

Useista yrityksistä huolimatta Timo Soini ei vastannut lainkaan.

 

Alexander Stubb (Kokoomus)

Kysymys: 

Olette ehkä kokoomuksen näkyvin liberalismin kannattaja ja olette julkisesti kertoneet kannattavanne ”kansainvälistä liberalismia”. Mitä tämä tarkoittaa teille? Entä millainen yhteiskuntamalli on kehumanne liberaali demokratia? Onko Suomi mielestänne sellainen, ja mitä voitaisiin tässä suhteessa parantaa?

Vastaus:

Kansainvälinen liberalismi korostaa aatesuuntana yksilöiden oikeuksia ja yhtäläisiä mahdollisuuksia. Mielipiteen- ja puheenvapaus, hallitusten vallan rajoittaminen, lakiin perustuva oikeus, yksityisomistus ja avoimuuteen pohjautuva julkinen hallinto ovat kaikki tällaisen yhteiskunnan kulmakiviä. Liberaali demokratia, joka pohjautuu edustuksellisen demokratiaan ja turvaa samalla yksilön oikeudet, on yhdistettynä sosiaaliseen markkinatalouteen maailman toimivin yhteiskuntamalli.

Arabikevät oli osoitus Pohjois-Afrikan maiden kaipuusta kohti liberaalia demokratiaa, jossa myös kansalaisilla on mahdollisuus vaikuttaa omaan tulevaisuuteensa valtionsa kautta samalla tietäen, että heidän perusoikeutensa ovat turvatut. Liberaali demokratia, markkinatalous ja oikeusvaltio oikein toteutettuna tarjoavat parhaat mahdollisuudet ihmisarvoiseen elämään kaikkialla maailmassa. Suomi ja muut EU-maat ovat malliesimerkkejä yhteiskunnista, joissa nämä edellytykset toteutuvat. John Locke oli oikeassa: lopulta on kuunneltava ihmisiä.

Suomessakin on vielä paljon tehtävää yksilöiden oikeuksien parantamiseksi. Esimerkiksi seksuaalivähemmistöjen oikeudet eivät täysin toteudu tarkasteltaessa nykyistä avioliittolakiamme. Yhdenvertaisuus lain edessä on minulle tärkeää - sillä osoitetaan, ettei ainakaan yhteiskunnan toimesta syrjitä ketään. Muissa Pohjoismaissa tämä asia on jo hoidettu.

 

Alexander Stubb,
Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri

 

Jaa tämä