Olet täällä

Tragedian synty

Tragedian synty

Kreikkalaisesta tragediasta on säilynyt vähän. Kaikkein vähiten näyttämö- ja katsomokokemus. Antiikin murhenäytelmän rekonstruoiminen on kokonaisen kulttuurin, elämäntavan, uskon ja yhteiskuntamallin kokoamista. Sitä ei voi harjoittaa tarkastelematta kriittisesti nykyaikaa.

Nietzschen esikoisteos, filosofian, filologian, taiteentutkimuksen ja psykologian klassikko Tragedian synty (1872), valaisee kreikkalaisuuden ominaislaatua. Eurooppalaisen järkeilyn ja tunteilun pohjana on ollut yhden neuvokkaan kansan tapa hallita yllykkeitään tietyin juhlamenoin, ajatusvälinein, sanoin ja teoin. Avaimeksi lukittuun aarrekammioon tarjoutuvat Kreikan jumaluudet: kuvallista, tasapainoista malttia edustava apollonisuus ja soivaa, väkivaltaista huumaa olennoiva dionyysisyys.

”Tragediassa Dionysos puhuu Apollonin kielellä ja Apollon Dionysoksen kielellä.”

”Mikä mahdoton kirja... Tähän on ängetty tukku painavia kysymyksiä.”

– Friedrich Nietzsche

”Pitää pilkkanaan tutkivan kirjoittamisen perussääntöjä. Antaa silti merkittävän panoksensa antiikin kulttuurisen ja henkisen todellisuuden tuntemiseen.”
– M. S. Silk & J. P. Stern

”Nietzscheläisen koettelun ydin sisältyy jo tähän ensimmäiseen kirjaan, jota hän ei lakannut ajattelemasta uudelleen, puolustamasta ja täydentämästä.”
– Michel Haar

 

 

Käännökset

Jaa tämä