Olet täällä

Nietzschen kolmas postikortti

Kääntäjä(t): Tuusvuori, Jarkko S.;

Kolmas postikortti0

 


 

Franz Overbeckille Baseliin1

 

Nizzassa 4. tammikuuta 18882

 

Armas kirjeesi sekä rahat onnellisesti saapuneina; kiitos kaunis!3 Vain yksi sana kirjasta: selkeys vaati, että tuon moraaliksi kutsutun mutkikkaan muodosteen eri syntypesäkkeet eristetään keinotekoisesti4. Kukin 3 tutkielmasta ilmaisee yksittäistä primum mobilea; puuttuu neljäs, viides ja vieläpä olennaisin (”laumavaisto”) – se täytyi toistaiseksi jättää syrjään liian laajana, samoin kuin kaikkien eri osatekijöiden lopullinen yhteenlasku ja siten myös eräänlainen moraalin tilinpäätös5. Tämän vuoksi me olemmekin yhä minun filosofiani ”alkusoitoissa”6. (Kukin tutkielma tuo yhden lisän kristillisyyden genesikseen; mikään ei ole minusta loitompana kuin tahtoa selittää sitä jollakin yhdellä ainoalla psykologisella kategorialla7[.]) Vaan minkä takia minä tätä kirjoitan? Meidän keskenhän tällaiset ymmärretään  itsestään.

 

Uskollisena ja kiitollisena

 

Sinun N. 

 


 

Suomentanut Jarkko S. Tuusvuori

(alun perin: Kritische Gesamtausgabe: Briefwechsel. Toim. Mazzino Montinari & Giorgio Colli. III/5. de Gruyter, Berlin 1984, 224.)

 

 

 

Pahviepistolat

Nietzsche oli lähtenyt syyskuussa 1887 kesäkodistaan Sveitsin Sils-Mariasta etelään. Hän vietti ensin kuukauden ystävänsä Heinrich Köselitzin luona Venetsiassa, jossa he valmistelivat painokuntoon filosofin neljännentoista kirjan Zur Genealogie der Moral. Nietzsche jatkoi matkaa Nizzaan, jonne hän saapui 22. lokakuuta. Koko talvi viettyikin sitten Ranskan Rivieralla, kunnes Nietzsche siirtyi huhtikuussa 1888 kevääksi Torinoon ja kesäkuussa jälleen koko kesäksi Sils-Mariaan.

Lähettäessään tässä käännetyn tervehdyksen Franz Overbeckille Nietzschellä oli tasan vuosi aikaa sanoa sanottavansa. Kuten hyvin muistetaan, hän menetti kommunikointikykynsä Torinossa 3. tammikuuta 1889. Luhistumisen jälkeen Nietzsche eli sairaana Saksan Naumburgissa ja Weimarissa aina kuolemaansa 25. elokuuta 1900 saakka. Viimeisen vuotensa aikana, Genealogien valmistumisen jälkeen, hän ehti saattaa valmiiksi kuusi kirjaa, laatia valtavan määrän fragmentteja ja antaa kaikenlaista henkilökohtais-ytimekästä postinkantajan vietäväksi.

Nietzsche oli ahkera kirjeenvaihtaja. Hänen moniaat lähetyksensä olivat kuitenkin pääsääntöisesti varsin lyhyitä, aiheiltaan sangen yksipuolisia ja filosofiselle työskentelylle toisarvoisia. Ylivoimainen valtaosa Nietzschen postittamista kirjeistä käsittelee hänen terveydentilaansa tai muuta vireyttään ja päivänkohtaisia tuntojaan itsestään, vastaanottajasta tai jostakusta kolmannesta henkilöstä. Niissä arvioidaan hämmästyttävänkin vähän muuta maailmanmenoa tai edes kulloisenkin kirjoituspaikan tapahtumia. Ja ainoastaan harvoin korrespondentti-Nietzsche selvittelee filosofintyönsä erityiskysymyksiä, kun suoraan hänen kirjoihinsa viittaavat kirjeetkin sisältävät enimmäkseen teknisiä huomautuksia teosten viimeistelystä tai, tyypillisesti, hehkutusta niiden hyvyydestä taikka voivottelua niiden ymmärtämättä (tai myymättä) jäämisestä.

Poikkeuksia riittää. Joissakin kirjeissä Nietzsche sentään käy keskustelua tietyistä ajattelunsa piirteistä ja käsitteistä. Paikoin hän kertoo kuin kertookin muusta kuin omasta voinnistaan. Silti yleisesti pätee, että kirjoittajana Nietzsche ajatuskokeili ja kehitteli ideoitaan kirjeitten sijasta muistivihkoissaan. Toiselta puolen hänen kirjallisen tuotantonsa mitä hyvänsä kommentoiva laatu estää tekemästä liian jyrkkää eroa filosofisten kirjojen ja vihkojen sekä ei-filosofisten kirjeiden välille: Nietzschelle arkikokemuksen erittely oli olennainen osa filosofista teorianmuodostusta.

Kaiken sanotun jälkeen postikortti Overbeckille tammikuun alussa 1888 on poikkeuksellinen teko ja painokas dokumentti. Matkustavainen Nietzsche lähetti usein postikortteja kirjeitten sijasta, joskus myös sähkeitä. Kirjeen ja kortin lajityyppejä on uskaliasta erottaa turhan kauaksi toisistaan, mutta monesti lyhyt korttimuoto valikoitui kiireellisempään käyttöön ja johti erikoisempiin polttavan asian ja oheisseikkojen yhdistelmiin kuin tavallisesti kokonaisemmiksi ja sidosteisemmiksi saatetuissa kirjeissä. Kortin ahtaammissa rajoissa yllätykset ja ylitykset ovat tuntuvampia.

Viikkoa ennen tammikuista korttia Nietzsche oli lähettänyt Overbeckille toisen kortin, joka on paljon lähempänä hänen kirjeenvaihtonsa kokonaisuuden hallitsevaa luonnetta. Se sisälsi ”vain tervehdyksen ja onnentoivotuksen” uuden vuoden edellä, pyynnön lähettää rahaa Nizzan-asuinpaikaksi valittuun pensionaattiin sekä viittaukset ”täälläoloni raskauteen”, huonojen päivien seuraantoon ja ”paljoon suruun ja synkeyteen”. Mukana oli kuitenkin tavallista havainnollisemmat huomiot harvinaisen pyryn kattamista palmuista ja appelsiineista, lumen pohjoista paljon ”rakeisemmasta ja kiinteämmästä lajista” – mikä yhdistettynä hehkuvaan taivaaseen teki ”kaikesta perin fantastista ja absurdia” – sekä tapaan lämmittää ”oma pikku uuni joka aamu tasan kello kuudelta”. Viikkoa myöhemmin lähetetty postikortti muistuttaa enemmänkin Nietzschen muistivihkoja kuin hänen kirjeitään. Se ei kuitenkaan ole muistiinpano vaan kortti ystävälle.

Overbeck oli Baselista 2. tammikuuta lähettämässään kirjeessä vastannut ensimmäiseen mainituista korteista. Hän kävi läpi raha-asioita, harmitteli ylösotettuuttaan ja valitti eteläisenkin Euroopan vallannutta kylmää säätä sekä toivotti uudenvuodentervehdykset itseltään ja vaimoltaan. Samalla hän kommentoi Nietzschen genealogiakirjaa. Overbeck pahoitteli ensin, ettei ollut ehtinyt tutustua kuin vasta teoksen ensimmäiseen kolmannekseen. Lisäksi hän sanoi olleensa erinäisten omien vaikeuksiensa tähden tavallista herkkätuntoisempi. Niinpä ensivaikutelmaksi oli muodostunut ”pelottava” kuva kiireiselle lukijalle ”aivan suunnattomasti liian kiintoisan” niteen ”läpikotaisesta fortissimosta”. Muutamalla rivillä Overbeck punnitsi Genealogien vahvuuksia ja heikkouksia. Utilitaristisen moraaliselityksen kritiikin hän näki ”kovin valaisevaksi”. Mutta ”kokonaisuuden historiatieteellinen tarkastelutapa” jätti toivomisen varaa, sikäli kuin siinä korostui vahva affektiivisuus. Overbeck epäili, että ”historiallisesti eriteltynä” oli arveluttavaa johdella kirkkoisien käsityksiä herran ja orjan dialektiikasta, olivathan patristiset muodosteet ”liian kompleksisia” analysoitaviksi yksinomaan ’kaunan’ tapaisilla käsitteillä. Hän ilmaisi menneensä tavallista pidemmälle ystävänsä aikaansaannosten arvostelussa ja sanoi palaavansa aiheisiin paremmalla ajalla luettuaan opuksen kannesta kanteen.8

Erityistä Nietzschen vastaukseksi nakkaamassa kortissa on sen maltillinen ja varovainen ote. Totta kai viittaukset tulevaan, esinäytöksen jälkeiseen ”lopulliseen ynnäykseen” ja moraalin laskemiseen pois pelistä sopivat yli sata vuotta vallalla olleeseen äärimmäisyyttä ja kohtalonomaisuutta, karmivaa mahtipontisuutta tai hersyvää pompöösiyttä tarkoittavaan laatumääreeseen ”nietzschemäinen”. Mutta niitä ympäröivät lyhyessä viestissä useat tarkistavat ja tasapainottavat lausumat, joihin epiteetti ”nietzschemäinen” ei tyypillisine kaikuineen sovi ollenkaan. Niiden mukaanhan Genealogie ei ole jumalansanaa eikä antikristusjulistusta vaan komplisoidun muodostelman erittelyä tutkimuksellisin keinoin ja tulkinnallisin vaatein. Genealogie ei ole tyhjentävä esitys vaan alustava erä osittaistarkasteluja. Genealogien kirjoittaja ei haaveile kristinuskon äkkipsykologisoinnista, hän kun ei voisi kuvitellakaan pikaselittävänsä moista vyyhtiä. Mikään näistä varaumista ei ole kovin hyvin edustettuna yleisissä Nietzsche-käsityksissämme. Mikään niistä ei sovi hellimäämme kuvaan suuruudenhullusta monomaanista, suvereenista isoimman pensselikoon suosijasta.

Menemättä tässä pidemmälle tekstintulkintaan voi kysyä, olisiko Nietzschen tekemisten ja sanomisten tutkijoiden otettava vakavammin se, mihin filosofi viittasi itsestäänselvyytenä? Kai filologiprofessorin ja uskontohistoriaprofessorin välillä pitikin vallita dynaamisen yksituumaisuuden kokonaisten ajattelu- ja elämäntapojen tai kulttuuri- ja yhteiskuntamuotojen visaisuudesta ymmärtämisen esineinä. Heidän keskinäiseen ystävyyteensä raottuvaa näkökulmaa kannattaisi myöhempien aikojen tulkkienkin kokeilla, onhan filosofia viisaudenrakkautta ja ystävyyttä käsittämisessä.

Sitä paitsi vähintäänkin tuolloin tällöin ja ainakin siellä ja täällä kirjeen ja kortin välillä on ollut vissi ero. Toiselle osoitettua kirjettä ei kolmas saanut lukea, postikortin sai, neljäs ja viideskin.

 

Jarkko S. Tuusvuori

  

Suomentajan huomautukset; Viite & Kirjallisuus

0 Vrt. Friedrich Nietzsche, Kaksi postikorttia. niin & näin 2/11.

1 Nietzschen lähimpiin ystäviin 1871 alkaen kuulunut Overbeck (1837–1905) toimi Baselin yliopiston uustestamentillisen eksegetiikan ja kirkkohistorian professorina 1875–1897. Kortti on vastaus Overbeckin 2. joulukuuta lähettämään kirjeeseen.

2 Ks. oheiskirjoitus Pahviepistolat.

3 Nietzsche oli pyytänyt, että Overbeck ohjaisi hänen sairaseläkkeensä Nizzan-asuinpaikaksi vakiintuneeseen pensionaattiin. Baselin yliopiston emeritus ja vapaa filosofi tuli varsin hyvin toimeen mutta oli taipuvainen nuukuuteen. Overbeck vastasi hänen käyttövarojensa kanavoinnista kulloisiinkin olinpaikkoihin aina ajoittaisia valuutanvaihto-operaatioita myöten.

4 Kirja on pari kuukautta aiemmin ilmestynyt Zur Genealogie der Moral. Eine Streitschrift (1887). Vrt. Moraalin alkuperästä. Pamfletti. Suom. J. A. Hollo. Otava, Helsinki 1969.

Genealogie koostuu esipuheesta (Vorrede) ja kolmesta tutkielmasta (Abhandlungen), joista ensimmäinen tutkailee ’hyvä/paha’- ja ’hyvä/huono’-erotteluja, toinen ’syyllisyyttä’, ’huonoa omaatuntoa’ ja näiden sukuisia kysymyksiä sekä kolmas ’askeettista ihannetta’. Primum mobile (lat.), ”ensimmäinen liikkuva”; Dante Alighierin (n. 1265–1321), firenzeläisen, myös Roomassa ja Ravennassa toimineen kirjailijan ja poliitikon vakiinnuttama termi. Dante kuvasi esimerkiksi teoksessaan Convivio (n. 1307) maailmankaikkeuden rakennetta ja toimintaa monikerroksisen taivasjärjestelmän avulla. Hän esitti jo roomankreikkalaisen Claudius Ptolemaioksen (n. 90–n. 168) kuvanneen universumia systeeminä, jossa yhdeksäs sfääri sai aikaan kaikkien muittenkin sfäärien liikkeen. Sanaleikki Zusammenrechnungista, ”yhteenlaskemisesta”, joka on samalla Abrechnungia, ”poislaskemista”, on tyypillinen Nietzschen kirjoitustavalle ja tiiviille pointinmuodostukselle.

6 Nietzschen edellisen teoksen, Jenseits von Gut und Bösen (1886), alaotsikoksi oli tullut Vorspiele einer Philosophie der Zukunft. Vrt. Hyvän ja pahan tuolla puolen. Erään tulevaisuuden filosofian alkunäytös. Suom. J. A. Hollo. Otava, Helsinki 1966.

7 Teoksen Zur-alkuinen nimi korostuu tässä, kun sen sisältämien tutkielmien kuvataan ”osaltaan avustavan” (beitragen) asian käsittelyssä. Tyypillinen saksalaisen tieteellisen esityksen pää- tai alaotsikko alkaa sanoilla Beiträge zur, mikä tarkoittaa yksittäisiä korsia isompaan yhteisesti kasattavaan kekoon, osapanoksia jaettuun pyrintöön, erillisiä osuuksia laajempaan kokonaisuuteen. Käsitteestä ’genealogia’ Nietzsche kirjoittaa perin vähän missään kirjoituksissaan. Tässä yhdeksi sen juonteeksi vahvistuu raamatullisen mallin mukainen eli tulkintaa edellyttävä oppi kehkeytymisestä.

8 Ks. Nietzsche, Kritische Gesamtausgabe: Briefwechsel. Toim. Mazzino Montinari & Giorgio Colli. III/6. de Gruyter, Berlin 1984, 139–141.

 

Jaa tämä