Kun öljy ehtyy, alkaa ennennäkemätön ja arvaamaton taipale. Avautuu kauhistava, toiveita herättävä ja tuntematon maisema. Vaikka aavistamme tilanteen tieteellisesti ja laskennallisesti, sen filosofista merkitystä ei ole kysytty. Miten elettäisiin, jos energia olisi samanaikaisesti kouriintuntuvinta ja aineettominta, sisäisintä ja vierainta, luovinta ja tuhoavinta?

Energia ja kokemus luo energian filosofiaa ja parantaa öljyn tajua hetkenä, jolloin fossiilikapitalismin ajattelun viimeiset askeleet ovat samalla jälkifossiilisen tulevaisuuden ensimmäisiä.

Ihmiselämä ei ole pelkkä markkinoinnin, populismin ja teknokratian temmellyskenttä, eivätkä ihmiset ole sen paremmin ehdollistettuja kuluttajia kuin tottelevaista laumaakaan. He ottavat haltuun, ymmärtävät väärin ja panevat risaiseksi täysin tahallaan. Massoittamisen takaa paljastuu kokonainen omaehtoisten kulttuurimuotojen kirjo.

Omana aikanaan eksentrisenä pidetty Hölderlin (1770–1843) ei ole menettänyt rahtuakaan epäajanmukaisuudestaan ja ajattelunsa omalakisesta outoudesta. Schellingin ja Hegelin opiskelutoverin runoissa ja fragmenteissa saksalaisen järjen yö loistaa kirkkaimmillaan. Heideggerin sanoin "Hölderlin lähestyy meitä tulevaisuudesta".

Moraalipulmia ei käy sysääminen syrjään. Mutta eettisen sanaharkan ja moraalisen kädenväännön tuoksinassa vakaumukset, ennakkoluulot ja pikaistukset uhkaavat peittää näkyvistä sen, mistä itse asiassa on puhe. Silloin ovat hyvät neuvot kalliit.

Albert Camus’n mukaan itsemurha on ainoa todella vakava filosofinen ongelma. Valinta olemassaolon ja olemassaolemattomuuden välillä tehdään ensin, muu pohdiskelu tulee vasta sitten. Filosofi on ainakin väliaikaisesti ratkaissut itsemurhan ongelman aina kun hän ryhtyy miettimään muuta.

Elämän korjaajat on kansainvälinen menestysteos. Se nousi heti ilmestyttyään myyntilistojen kärkijoukkoon Yhdysvalloissa. Sittemmin kirja on julkaistu Iso-Britanniassa ja käännetty ranskaksi, saksaksi ja italiaksi.