Olet täällä

Kokemuksia OA-lehden toimittamisesta

Kokemuksia OA-lehden toimittamisesta

niin & näin 1/16

Nordic Wittgenstein Review (NWR) on pohjoismaisen Wittgenstein-seuran kustantama avoimesti saatava filosofian journaali, jota toimitetaan pitkälti Suomesta käsin. Haastattelimme päätoimittaja Yrsa Neumania, joka on ollut aktiivisesti mukana myös Filosofia.fi-portaalin toimituksessa.

Miksi NWR on OA-lehti? ”Koko tieteellisen julkaisun pääasiallinen pointti on jakaa tietoa eli tehdä se julkisesti saatavaksi”, linjaa Neuman.

”Jos otamme tämän tosiasian lähtökohdaksi, on suorastaan outoa, että moni tieteellinen julkaisu ei nykyään ole kaikkien halukkaiden ulottuvilla. Minusta tämä on sen verran tärkeä oivallus, että olen valmis tekemään työtä sen eteen. Akateeminen OA-lehti on siitä mainio, että perinteiset vertaisarviointimenetelmät pätevät siihenkin.”

Neuman huomauttaa, että tutkijat ovat laiskoja siinä missä muutkin. He googlaavat ja saattavat lukea ensin niitä tekstejä, jotka ovat helposti löydettävissä mutta myös kokonaisuudessaan saatavilla. Niinpä jos avoimen saatavuuden julkaisu on hyvin hoidettu ja indeksoitu, se voi hankkia kirjoittajilleen monia lukijoita. Ja päinvastoin – julkaisujen kovat hinnat voivat aiheuttaa sen, että joillekin tutkijoille lehdet eivät yksinkertaisesti ole saatavilla.

”Minusta tieteellinen kommunikaatiojärjestelmä on muutettava niin, että myös kirjoittajien etu on keskeisessä asemassa”, Neuman painottaa. ”Nordic Wittgenstein Review’n ympärillä on vahva yhteisö, jonka mielestä lehti tarvitaan. Yritämme olla sekä kirjoittajille että lukijoille alan paras lehti, ja siihen päämäärään sisältyy avoin saatavuus.”

Neumanin mukaan tutkijoiden pitäisi olla paremmin selvillä julkaisukäytännöistä:

Closed access -ongelma on edelleenkin olemassa, koska tieteilijät eivät ole tarpeeksi tietoisia eivätkä hallitse omaa kommunikointijärjestelmäänsä. Kun teimme 2013 EU-projektin puitteissa NWR:ään liittyvää kyselytutkimusta, tuli esille, että suurin piirtein kaikki filosofian tutkijat, joilta kysyimme asiasta, olivat sitä mieltä, että he tiesivät aika hyvin, mitä open access on. Samalla he eivät olleet tietoisia siitä, olivatko heidän omat tekstinsä avoimesti saatavilla. Todella työläät ja arvokkaat tekstit lähetetään sokeasti johonkin julkaistavaksi, eikä ajatella tekstien tulevaisuutta ja julkaisemisen pointtia.”

NWR on niin ikään kehittänyt omia käytäntöjään:

”Meillä on käytössä myös preprint open review -järjestelmä, jossa julkaisua varten hyväksytyt artikkelit (itse asiassa ”postprintit”) ovat kommentoitavina kuukauden ajan netissä. Sitten ne poistetaan, toimitetaan ja julkaistaan lopullisesti. Kirjoittajat haluavat ehdottomasti olla mukana tässä − sehän on hyvä tapa juhlia hyväksyttyä työtä − ja he saavatkin yhteydenottoja teksteistä, jotka sitten parantuvat prosessin ansiosta. Tämäntyyppiset kokeilut ovat minun mielestäni osa kehittyvää OA-kulttuuria. Mikä tahansa ei kuitenkaan toimi. En esimerkiksi usko, että kokonaan avoin referee-käytäntö toimisi. Mikäli kirjoituksia halutaan parantaa tehokkaasti, täysin avoin kommentointi ei yksinkertaisesti toimi − en usko kollegiaalisuuden ulottuvan keneen tahansa.

Jaa tämä