Lehti

Ajatuspajoista innovaatiokumppanuuksiin – Tiivistelmä

lue koko raportti (pdf) tai siirry raportin sivulle

ks. oikaisut raporttiin
tekijöiden vastauksia lukijakommentteihin
Frank Martelan vastine
Filosofian Akatemian vastine
tekijöiden vastauksia kritiikkiin

 

Raportin tiivistelmä

Luovuus edellyttää kriittisyyttä. Tämä näkökohta hukkuu toistuvasti niin yksilön tai ryhmien kekseliäästä ja neuvokkaasta toiminnasta keskusteltaessa kuin yhteis-, kansa- tai ihmiskunnan innovatiivisuudesta puhuttaessa. Suomalaisissa kouluissa periaatteena edistettävä ja käytännössäkin vallitseva luovan ja kriittisen ajattelun luonteva rinnakkaisuus tai limittäisyys eroaa silmiinpistävästi organisaatio- ja johtamisteorioissa ja niitä myötäilevissä kehittämisopeissa ja valmennusmalleissa tavattavasta epä- tai suorastaan antikriittisestä luovuuden juhlinnasta.

Asian pohtimista ja käytännön elämän tarpeita ymmärtävää käsittelemistä kansalaiskeskustelussa eivät ainakaan edistä asiantuntijuuksien hämärtyminen, median viihteellistyminen, journalismin kaventuminen ja vaikutusvaltaisia intressejä edustavien piirien kasvava taito samastaa erityiset pyyteet yleiseen etuun ja yhteiseen hyvään. Jotta mutkikas kokonaisuus selventyisi, sitä tulee tutkia laaja-alaisesti ja historiallisesti mutta yleiskuvan tarkentamisen ohella myös konkreettisia tapausesimerkkejä tarkaten.

Ajatuspajojen ja niihin vertautuvien yhteiskunnallisten toimijoiden suomalaisittain melko lyhyt tarina tarjoaa mahdollisuuden täsmentää käsitystä julkisen elämän muutoksista. Think tankien määrittelevänä piirteenä on edesauttaa tiettyjen ajattelu- ja toimintatapojen hyväksyttävyyttä yhteiskunnassa. Vaihtelevuudessaankin niiden voi yleistää pyrkivän luomaan yhteyksiä tiedontuotannon ja päätöksenteon välille. Ensimmäiset suomalaiset ajatushautomot juontuvat 60–70-luvuilta ja juurensa kauempaakin, mutta yleisnimellään ja erikoisryhmänään ne on tunnistettu vasta kymmenkunta vuotta.

Samaan aikaan on syntynyt lukuisia niitä lähelle tulevia viestintä-, koulutus- ja valmennusyrityksiä, jotka myös pyrkivät julkiseen ja ei-julkiseen vaikuttamiseen uusin oivalluksin ja toimintasuosituksin. Esimerkiksi HS-Kuukausiliite-sarjakuvana ilmestyvä Ajatushautomo satirisoi tällaista uusmuotoista medialobbausta. Käsitteellä on ehkä yllättävästikin uutta vetovoimaa: eduskunnan tulevaisuusvaliokunta kutsuu itseään think-tankiksi, samoin sen alaisena teollisuutta, taloutta ja hallintoa uudistava Sitra, siinä missä kansainvälisiin yhtiöihin perustetaan think tank -innovaatioyksiköitä.

Vasta kohisten saapuneista informaatioajasta ja tietotyöstä on joidenkin ajantulkkien mielestä jo siirrytty luovuutta, vuorovaikutus- ja tunnetaitoja kysyvään konseptiaikaan ja verkostotyöhön. Toiset puhuvat konsulttidemokratiasta. Joka tapauksessa käsitteiden ja sanojen luominen ja käyttely ovat immateriaalioikeusperustaisessa, palvelukeskeisessä, rahoitusinstrumenttivetoisessa ja tutkimustuotteistushakuisessa nykytaloudessa ratkaisevan tärkeässä asemassa. Tiedon hankinnan ja välittämisen vanhat ammattiryhmät tutkijoista toimittajiin ja opettajista kirjastonhoitajiin ovat saaneet rinnalleen yksilö- ja yhteisömanageroinnin sekä promotoinnin ja maineenhallinnan eksperttejä.

Samalla nettivallankumous on tuonut kuuluville kannastaan vakuuttuneita oman elämänsä sankareita. Vastaavasti self-help-buumi ja elämäntyyliotteen läpilyönti yleisviestimissäkin ovat asettaneet valokeilaan jaksamisensa kanssa kipuilevan, hyväksyntää ja kannustusta kaipaavan hahmon, jota viestimet keskittyvät hyvittelemään ja voimauttamaan erilaisia ammatti-innostajia kuullen. Tämä kaikki on vähentänyt esimerkiksi tiedetaustaisten asiantuntijoitten ja tutkivien journalistien suhteellista valtaa. Mutta se on myös tehnyt entistä tärkeämpiä näistä kaiken aikaa uusiksi pilkkoutuvan julkisen tilan avainpaikoilla harvinaistuvista punnitun ja perustellun tiedon lähettiläistä.

Raportti innovaatiopajoista sekä valmennus- ja kehittämistoiminnasta kartoittaa ajattelu- ja toimintamalliehdotuksilla vaikuttamaan pyrkivien tahojen historiaa ja nykytilaa. Se kiinnittää huomiota etenkin tutkimuksen, liike-elämän ja poliittisen päätöksenteon välisissä suhteissa lobbaamiseen painottamalla kuitenkin julkisuudessa tapahtuvaa mielipiteenmuokkausta.

Teksti jakaantuu taustoittaviin osuuksiin (Aluksi ja Johdanto), yleisen aihepiirin kokoamiseen (II luku), tapaustutkimukseen (III luku) ja päätelmiin (joita seuraavat vielä kirjallisuusluettelo ja kaksi liitettä). Raportti hahmottelee puuttuvaa kokonaiskuvaa think tank –tyyppisestä vaikuttajaviestinnästä meillä ja muualla. Keskustelun virittämiseksi se kysyy ennen kaikkea, millaista on luovuuden ja kriittisyyden rinnakkaiselo Suomessa 2010-luvulla.

Aluksi-osuudessa kerrotaan lyhyesti yritysmaailmassa yleistyneiden filosofia- ja missio-ilmoitusten huonosti tunnetusta historiasta. Samalla aloitetaan pohdinta nykyisen palveluvaltaisen elinkeinorakenteen määrittämästä, merkityksiin keskittyvästä ja uudennoksia havittelevasta enemmän tai vähemmän filosofisesta työstä. Lisäksi juonnetaan raportin yksittäinen pääkohde eli ajatuspalvelutarjoajien joukosta erottuvan filosofilähtöisen yrityksen nousu näkyväksi yhteiskunnalliseksi vaikuttajaksi.

Johdanto keskittyy ’ajattelutaito’-käsitteen läpimurtoon maailmalla arvostetussa suomalaisessa perus- ja keskiasteen opetuksessa. Asian erittely pohjustaa pääluvuissa jatkuvasti esille nousevaa kysymystä luovuuden ja kriittisyyden suhteista: täkäläisessä kasvatus- ja koulutusperinteessä ne ovat eläneet ja elävät yhä tietoisemmin toinen toisiinsa kietoutuneina ja toisiaan ruokkien. Opinahjojen ja niitä ravitsevan tutkimuksen ja keskustelun näkökulmasta muualla yhteiskunnassa viihtyvä, jopa tarkoituksellisesti vaalittu ja joskus aggressiivisestikin ajettu kritiikittömyys näyttää ilmiöltä, jota tulee yrittää ymmärtää mutta myös arvostella.

Johdantoa seuraa ajatuspajojen ja vastaavien kehittämisideoita tuottavien yhteiskunnallisesti merkittävien toimijoiden historiaa ja nykyisiä laatupiirteitä käsittelevä II luku. Sen lukijalle valkenee entistä paremmin, mitä think tankit oikein ovat, miten ne jäsentyvät Suomessa pääpiirteittäin ja miten niitä lähelle tulevat nykytilanteessa erilaiset tutkimus-, viestintä-, koulutus-, valmennus-, kehittämis-, konsultti- tai innovointiyritykset. Luvussa myös tarkennetaan katse lifestylen ja oma-avun tuloon lehtikentälle ja kirja-alalle sekä laajemmin yleisiin puhe- ja ajatustapoihin. Tämä ulottuvuus vaatii Suomessakin nousussa olevan positiivisen psykologian tutkimusperinteen ja sitä paljon vanhemman ja laajemman myönteisen ajattelun ideologian tutkailua erikseen ja yhdessä. Luku palaa ehtimiseen ja myös päättyy puntarointiin siitä, miten kriittiset taidot yleensä ja kritiikin yhteiskunnallinen tehtävä erityisesti voivat elämäntaitoja, luovuutta, innostusta ja esiintymistä yksipuolisesti korostavassa nykykulttuurissa.

Luvussa III otetaan lähitarkasteluun raportissa luodatuista julkisuuden ja julkisen kanssakäymisen murroksista tapausesimerkkinä 2009 perustettu Filosofian Akatemia Oy (FA). Ajatusmyllyksi tunnustautumatonta yritystä ei tarvitse väkisin määritellä think tankiksi, mutta sen tarina asettuu parhaimpaan asiayhteyteensä tämän käsitteen ja ilmiön historiassa. FA pyrkii omien sanojensa mukaan toimimaan tutkimuksen, yritysvalmennuksen ja poliittisen vaikuttamisen kentillä. Se haluaa rakentaa siltoja sekä esitellä yksilöitä ja yhteisöjä kehittäviä ajatus- ja toimintatapoja niin yleisesti yhteiskunnassa kuin myös työpaikoilla, kouluissa, tiedonvälityksessä ja hallinnossa. Se myös mielii omalla olemassaolollaan ja esimerkillään näyttää suuntaa innovatiiviselle yrittämiselle. FA on kohonnut nopeasti menestysfirmaksi, samaan aikaan kun sen kärkinimiä kuullaan taajaan valtamediassa monien alojen ja kysymysten asiantuntijoina ja päättäjäpiireissä varteenotettavina visionaareina ja uudistamiskumppaneina. Ei-julkisen asiakastyön ja päähahmojen omien akateemisten hankkeiden sijasta raportti keskittyy firman palvelutarjontaan suoraan liittyviin julkisiin teksteihin osana sen vaikutustoimintaa ja yhteistyökuvioita. Yritys on murtautunut esiin aivotutkimuksesta ja mielenfilosofiasta väitetysti ammentavien ajanhallintataitojen ja ajattelutekniikoiden osaamiskeskuksena sekä motivaatiotutkimukseen ja positiiviseen psykologiaan varaavana intohimoisena innovaatio- ja innostamistalona. Valitettavasti analyysi filosofianakatemialaisten sanomisista osoittaa vakavaa asiattomuutta ja harhaanjohtavaa markkinointia. Hyvin suuri määrä heidän kantojensa tueksi jakamistaan filosofisista ja akateemisista viittauksista on perättömiä tai olemattomia. Lisäksi raskas ajatuksellinen velka kevyelle itse- ja yhteisökehittämiselle myönnetään vain osittain.

Tulos antaa aiheen kantaa huolta elinkeinoelämän sisäisestä laadunvalvonnasta, julkisen keskustelun tilasta ja päätöksenteon ajattelemattomuudesta. Kriittisyyden vaje merkittäväksi vaikuttajaksi kohonneen yrityksen ulostuloissa ja niitä seuraavassa julkisuudessa kertoo myös innovaatiopolitiikan sokeista pisteistä. Suomessa on nyt muutaman vuosikymmenen ajan luotettu yksinapaisen ja -suuntaisen kreatiivisuuden ja ketteryyden linjaan niin yksityisen kuin julkisenkin sektorin muutosjohtamisessa ja organisaatiokehittämisessä sekä ennen muuta uudentyyppisissä yksityinen–julkinen-kumppanuuksissa. Raportti antaa perusteet kyseenalaistaa tämän yleisen tendenssin ja trendin suotuisuuden. Kouluissa kunniassaan pysyneet ja tuloksia tuottavat yhtaikaa luovat ja kriittiset kansalaistaidot vaikuttavat huomattavasti lupaavammalta tavalta vastata myös kansakunnan kohtalonkysymyksiin. Lähdekritiikistä ja kekseliäisyyteen yhdistyvästä kriittisyydestä ylisummaan ei voi luopua huonoitta seuraamuksitta.

Ajatuspajoilla voi olla verrattain vähäkriittisinäkin muunnelmina oma merkityksensä, kuten myös itseavulla ja elämäntapajournalismilla on omat funktionsa. Mutta erityistä satsausta kritiikittömyyteen tai suoranaiseen kritiikinvastaisuuteen jatkaa vain vääristyneen luovuusnäkemyksen ja katteettoman positiivisuusideologian sokaisema yksilö, yhteisö ja yhteiskunta.

 

Raportin sisältö

Aluksi – Meidän filosofiamme

tarkastellaan yritysten ja yhteisöjen tapaa esitellä ajattelumalliaan ja toimintakulttuuriaan sekä nykytalouden kasvavaa käsitteellis-filosofista ulottuvuutta ja kerrotaan, miksi raportti on tehty ja millä perusteella sen tapausesimerkki valittu

I Johdanto – Kriittiset kansalaistaidot

paneudutaan ajattelutaitojen historiaan ja nykymerkitykseen yhtäältä kasvatuksellisena ilmiöpiirinä ja toisaalta kaupallisena markkinana sekä perehdytään suomalaisissa kouluissa korostuvaan luovuuden ja kriittisyyden väliseen vuorovaikutukseen kansalaiseksi varttumisessa

II Tausta – Ajatuspajoista myönteisyys ja innovaatiokonsultteihin, itseapuun ja elämäntyylijournalismiin

kartoitetaan laajaa nykyhetkistä elämänmuotoa hallitsevaa maisemaa, jossa päättäjiä, kansalaisia ja kansakuntia pyritään ohjaamaan tiettyihin ajatuksellisesti, tiedollisesti ja tieteellisesti perusteltuihin suuntiin sekä tarkastellaan tämän yleiskatsauksen osana avaintoimijoina eritoten think tankeja, niitä muistuttavia tutkimus- tai valmennuskonsultointiyrityksiä, mediaa ja kumppanuusjärjestelyjä yksilöllisen ja yhteiskunnallisen kekseliäisyyden ja hyvinvoinnin kohottamiseksi

III Tapausesimerkki – Filosofian Akatemia Oy: luonteen erittelyä ja väitteiden koettelua

keskitytään yhden erityisen toimijan uraan: muutaman vuoden aikana merkittävään asemaan julkisuudessa, elinkeinoelämässä ja poliittis-hallinnollisessa järjestelmässä noussut valmennusyritys on yhtäältä taustaltaan ja otteiltaan poikkeuksellinen filosofien firma ja toisaalta monia olennaisia trendejä ja tendenssejä havainnollistava aikansa lapsi, vallalla olevan innovaatiopolitiikan, kehittämisajattelun ja keskustelukulttuurin tuote, joka ansaitsee kriittisen koettelunsa

IV Päätelmät: Kritiikki luovan toiminnan edellytyksenä ja hyvän elämän reunaehtona

kootaan lyhyesti päälöydökset

Kirjallisuus
 

Liite 1 – Filosofian Akatemian filosofiset ja akateemiset sekä muut sitaatit
 

Liite 2 – Lauri Järvilehdon haastattelu: Filosofian Akatemia

 

Lataa koko raportti (pdf).