[Tämä on kirjoituksen laaja verkkoversio; ks. painolehden versio tästä.]
Neljän nuoren naisen garagerockyhtye Pintandwefall rokkaa kateelliset kumoon. Tammikuisen pakkasiltapäivän keskustelu bändin kanssa poluttui poliittisuuteen, levy-yhtiöihin ja feminismin uuteen nimeen.
Pintandwefall on syöksynyt haasteita päin sumeilematta. Bändi kasattiin laulaja-kitaristi Ninni Luhtasaaren ideasta, yhtä keikkaa varten. Toisin kävi, bändi ei jäänyt yhden keikan ihmeeksi, vaan se voitti Ääni ja vimma -bändikilpailun 2007 ja julkaisi samana vuonna esikoislevynsä Wow! What Was That, Baby? Bändi on tunnettu siitä, että sen jäsenet esiintyvät zorro-naamiot kasvoilla ja että heidän esiintymisnimensä ovat Cute Pint, Crazy Pint, Tough Pint ja Dumb Pint. Vaikuttimena tähän oli 1990-luvun tyttöpopbändi Spice Girls, jossa esiintyjien nimet olivat Spice-loppuisia. Pintandwefallin kakkoslevy Hong Kong, baby ilmestyi 21.1. Haastattelu tehtiin ennen levyn julkaisua, ilman tarkkaa tietoa siitä, minkälaisen vastaanoton se sai.
Pintit tuntevat toisensa musiikkipainotteisesta Vaskivuoren lukiosta, ja kaikilla on jonkinlainen musiikillinen tausta: kuorolaulua, tanssia, viulun- tai pianonsoittoa. Ninni Luhtasaari, Iiti Yli-Harja, Ringa Manner ja Sanna Komi ovat bänditoiminnan kautta hioutuneet yhteen, ja keskustellessa heidän kanssaan huomaa, että ajatukset lentävät vauhdilla eteenpäin.
Pintandwefallin haastatteluissa toistuu, että te olette edenneet suunnittelemattomasti ja tarttuneet kaikkiin mahdollisiin haasteisiin impulssinomaisesti. Eikö mikään ole suunniteltua?
Ninni Luhtasaari (Dumb Pint): Ei, ei ainakaan tietoisesti.
Iiti Yli-Harja (Tough Pint): Meillä on ehkä ollut jotain toiveita, mutta emme ole edenneet suunnitelmallisesti, että nyt tehdään tällä tavalla, jotta saavuttaisimme jotakin. Alusta asti meillä oli ajatus, että mennään kaikkeen mukaan. Kaikkeen, mihin vähänkään on ovi avoinna. Me osallistuttiin Ääneen ja vimmaankin, jotta saimme siitä yhden keikan.
Mistä saatte rohkeuden lähteä niin sumeilematta kaikkeen mukaan?
NL: Tämä lähti minun halustani päästä keikkailemaan. Olin soittanut bassoa popbändeissä, mutta halusin lisää. Halusin ilmaista enemmän. Ehkä siinä oli jotain alitajuisia esikuvia, en tiedä.
Sanna Komi (Crazy Pint): Meillä on niin eri esikuvat, että ei sitä voi oikein ajatella sitä kautta.
IY: Meidän luonteissa on jotain sellaista, että äkkiä vaan kaikkea ja ihan mitä vaan outoa ja pönttöä.
SK: Niin, me ollaan luonteiden kautta samankaltaisia, ei niinkään esikuvien kautta.
Kaikki Pintandwefallin jäsenet tekevät kappaleita. Pintit kertovat, että he kukin tekevät omat kappaleensa kotona ja tuovat sitten treenikämpälle työt sovitettavaksi. Kukaan ei haluaisi oman kappaleensa enää kovin paljoa muuttuvan muiden käsittelyssä.
Miten tällainen menettely sujuu?
IY: Välillä on vaikeaa, kun on eri mielipiteitä. En kuitenkaan usko, että ketään on mikään jäänyt varsinaisesti vaivaamaan.
NL: Mua ainakin vaivaa. Biisivalinnat. Mutta kyllä mä pääsen siitä yli. Se on sellaista omaa itsekkyyttä, kun täytyy tehdä kompromisseja. Siitä huomaa, kuinka itsekäs mä oon, varsinkin jos annan sen vaivata. Mutta kyllä muut on tehneet kompromisseja myös muhun päin.
Ringa Manner (Cute Pint): Uuden levyn kanssa prosessi meni kivuttomammin kuin ensimmäisen kanssa. Sen kanssa väännettiin niin pitkään esimerkiksi siitä, mikä sen nimeksi tulee. Tällä kertaa kaikki biisit, mitä äänitettiin, meni levylle. Viimeksi niitä jouduttiin jättämään pois. Nyt se oli ehkä levy-yhtiön sanelua, että meillä oli vaan tietty määrä aikaa.
NL: Uuden levyn kanssa prosessi meni nopeasti. Nyt tuli vielä vähemmän tuottajan pyytämiä muutoksia biiseihin. Me treenataan kappaleet yleensä valmiiksi ennen esittämistä tai levyttämistä.
Pintandwefallin molemmat levyt on viimeistelty poprockbändi Tigerbombsien huomassa Toijalan-studiolla. Bändin kuulemat kommentit uudesta levystä ovat olleet positiivisia.
IY: Rumban toimittaja kehui, että nyt kun on niin harmaata ja että on kiva, että meidän levy tulee, kun se on niin pirteä.
NL: Jos joku sanoo, että levy on ihan hyvä, niin en osaa ottaa sitä oikein palautteena.
IY: Tällä levyllä tuli vähän kiire, me ei saatu valmiiksi niitä kappaleita, joita olisimme halunneet.
NL: Taustalla on levy-yhtiön ajatukset, että juuri nyt kannattaa tehdä levy. Meille sanotaan vaan, että ”töitä perkele”.
SK: Aina jos koitti valittaa jostain, niin vastaus oli vaan, että ”minä laitan tähän levyyn senjasen verran rahaa, että minulla on varaa sanoa sinulle näin”.
NL: Siinä meidän levy-yhtiö on hyvä, että me pystytään oikeasti pistään niille hanttiin.
Miten päädyitte GAEA Recordsille?
NL: Kai ne Äänen ja vimman kautta rohkaistuivat pyytämään meitä.
IY: Kyllä siinä muitakin yhtiöitä oli, mutta ne ei sitten varsinaisesti tehneet mitään. Sanoivat vaan, että me voitaisiin olla kiinnostuneita.
NL: Niin, GAEA:lta tultiin meidän keikalle ja meidät kutsuttiin juttelemaan asiasta. Sitten niillä olikin jo sopimukset mukana, ja me hämäännyttiin.
RM: Kaikki oli sanonut vielä etukäteen, että mitään ei sitten allekirjoiteta heti.
SK: Mäkin yritin, että voitaisko me ottaa nää paperit mukaan ja lukea rauhassa. Kaikki oli vaan, että ei kai tässä nyt mitään, allekirjoitetaan vaan.
NL: Sitten seuraavana päivänä, kun me oltiin lähdössä Provinssirockiin, mulle soitettiin toisesta levy-yhtiöstä ja tarjottiin sopimusta.
IY: Oltais voitu vähän kilpailuttaa itseämme.
NL: Mutta GAEA:lla on hyviä tyyppejä. Ei mitään isoja kihoja. Ne on oikeastaan meidän kavereita. Ja me pystytään keskustelemaan niiden kanssa.
IY: Jos me oltais jollain isolla levy-yhtiöllä, me vaan itkettäisiin kaikissa haastatteluissa ja yritettäisiin sanoa, että kyllä on kivaa.
Levy-yhtiön henkilökunta on miehiä ja samoin äänityksessä mukana olleet henkilöt. Kohtaatteko te tytöttelyä tai huomaatteko joutuvanne vähemmistöön sen takia että olette naisia?
IY: Musiikkibisnes on täynnä miehiä, siellä ei ole kovin paljon naisia.
NL: Viime levyn julkaiseminen jossain määrin paljasti sen, miten sovinistinen levymaailma voi olla. Ja kuinka paljon se on lokeroimista.
SK: Mä ihan yllätyin siitä, kun jotenkin elää omassa tasa-arvoisessa maailmassaan, ja yhtäkkiä kohtaa sovinismia.
IY: Ja kuinka avointa se sovinismi voi olla. Kukaan ei voi olla rasisti yhtä avoimesti.
NL: Se on muka kaikille ihan totuus, että koska me ollaan naisia, me ollaan jollain tapaa söpömpiä ja höpsömpiä. Se päättely menee väärin.
IY: Ja se, että ihmiset sanoo, että me ei osata soittaa, koska me ollaan tyttöjä. Mutta kun se ei johdu siitä, vaan me vaihdettiin soittimia. Kukin otti soittimen, jota ei osaa soittaa. Jos pojat vaihtaisi soittimia, tilanne olisi ihan sama. Mutta ei mikään poikaryhmä ole tehnyt tällä tavalla. Mutta se ettei me osata soittaa, ei johdu siitä, että me ollaan tyttöjä.
RM: Eikä me olla ikinä yritetty väittää, että me osattaisiin soittaa.
NL: Meitä parjataan ihan syyttä suotta.
IY: Me ollaan saatu niin nopeasti niin paljon, että sellaiset jotkut bändit, jotka on soittaneet kauemmin, saattavat olla kateellisia ja niiden täytyy tarttua johonkin. Jotain täytyy keksiä, että meitä voi haukkua.
NL: Joku ulkoinen syy, esimerkiksi sitten se että me ollaan tyttöjä.
Pintandwefallin sanotukset käsittelevät merieläimiä, videopelejä ja toisaalta poplyriikalle tunnusomaisia teemoja rakkaudesta. Useissa arvioissa Pintandwefallin sanoituksien vihjataan sisältävän intertekstuaalisia aineksia. Uudella levyllä on nimeltä mainittu Jeff Buckley ja Michael Jackson.
IY: Joku tuli mulle sanomaan keikan jälkeen, että tosin hyvin kuvaat tässä laulussa Yhdysvaltojen tilaa. Se oli kyllä tulkinnut ihan yli.
NL: Me ei aina oikein tajuta meidän omaa nerokkuutta.
RM: Popnörtit pettyy, kun me sanotaan, että viittaukset on tullut vahingossa.
Vaikka Pintandwefallilla onkin keikkoja riittänyt, eivät sen jäsenet vielä elä pelkillä keikkapalkkioilla ja Teosto-korvauksilla. Iiti Yli-Harja opiskelee Helsingin yliopistossa opettajaksi. Ninni Luhtasaari valmistui modistiksi, on työharjoittelussa Ylen puvustamossa ja suunnittelee muuttavansa Tampereelle uuden koulutuksen perässä. Sanna Komi opiskelee pukuompelijaksi ja Ringa Manner käy töissä.
IY: Nyt on tammikuu, ja odotellaan levyn julkaisemista, nyt ehtii treenata.
RM: Seuraavaksi olisi kiva keikkailla lisää. Ulkomaille ja isommille keikoille.
NL: Siten olisi kivaa, jos saisi sen verran keikkapalkkioita, että ei tarvisi käydä muissa töissä. Kyllä se aika tasapainoilua on, että ehtii treenata, opiskella ja käydä töissä ja keikoilla. On tosi hankalaa hakea töitä, kun pitää sanoa, että en sitten pääse tuolloin ja tuolloin töihin.
SK: Nyt on vähän odotukset nollaantunut, verrattuna vaikka ensimmäisen levyn julkaisuun. Nyt vaan odotellaan ja käydään keikoilla ja katsotaan, mitä tapahtuu.
Haastattelukahvilan ikkunan ohi lipuu poliisiauto ja perässä mittava joukko mielenosoittajia. Israel on jatkanut Gazan höykyttämistä, mielenosoittajat vaativat alueelle rauhaa ja konfliktin setvimistä ilman aseita. Pintandwefallin sanoitukset eivät ole poliittisesti kantaaottavia, mutta voisivatko he edes kuvitella olevansa poliittinen bändi?
NL: Ei kyllä. Mutta ei me olla mitenkään linjattu, että ei.
SK: Me ollaan kyllä aika epäpoliittisia. Poliittinen bändi kuulostaa helposti aika saarnaavalta.
Poliittisia popbändejäkin on, esimerkiksi PMMP on tullut tunnetuksi vastustamalla naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Puhe kääntyy naisien vihaamiseen ja siihen, minkälaiset naiset vihaavat naisia.
RM: Voisi kuvitella, että yritysmaailmassa on paljon sellaisia naisia, jotka käyttäytyvät kuin miehet ja vihaavat muita naisia.
SK: Ehkä on se on vähän stereotypia, että sellaisia naisia olisi yritysmaailmassa.
IY: Mun mielestä pitäisi keksiä uusi sana sellaiselle tasa-arvoliikkeelle, jota feminismin alle laitetaan. Se on ihan nais-sana. Sitä miehet eivät voi olla. Koska feminismi-sanasta tulee mielikuva, että naisten täytyisi päästä yli miesten, ei tasa-arvoisiksi. Pitäisi keksiä uusia sana.
NL: Feminismihän tarkoittaa naisasialiikettä.
IY: Mutta sitä käytetään sellaisessa yhteydessä, kun ajetaan tasa-arvoa. Mutta tasa-arvoiselle ei ole omaa sanaa.
SK: Eihän miesten sorrollekaan ole omaa sanaa.
IY: Mä käytän sovinismia siten, että myös nainen voi olla sovinisti ja sortaa miehiä tai naisia. Ja mä aion tehdä mun gradun siitä, miten tällaiset asiat liittyvät kasvatukseen. Mitkä ovat tyttöjen ja poikien oikeita ominaisuuksia. Kun ihminen syntyy, se pistetään joko vaaleanpunaiseen tai vaaleansiniseen potkupukuun. Siitä asti meihin liitetään tiettyjä ominaisuuksia, jotka kuuluvat tytöille tai pojille. Olen miettinyt, mitkä ovat oikeita eroja, mitkä tulevat kasvatuksesta ja mitkä ovat haittaavia ja mitkä ovat ihan oikeita. En ole tästä vielä mitään mieltä, mutta minua kiinnostaa selvittää tätä, mikä on rajoittavaa.
RM: Lehdestä luin perheestä, joka ei ollut kertonut sukulaisillekaan vauvan sukupuolta ja he antoivat lapsen itse päättää haluaako hän leikkiä barbilla vai autoilla. He antoivat jonkin neutraalin nimen. Jotenkin musta tuntuu, että sekin voi olla sekoittavaa.
SK: Yhteiskunnassa vaaditaan selkeätä sukupuoli-identiteettiä.
IY: Ei maailmassa voi oikein tehdä mitään suurta kokeilua erilaisuudella. Tärkeimpiä eivät ole sukupuolien väliset erot, vaan yksilöiden väliset erot, ja se pitäisi huomioida.
Pintandwefallia verrataan usein toiseen nuorista naisista koostuvaan rockbändiin Stalingrad Cowgirlseihin.
IY: Jossain lehdessä oltiin oikein huolestuneita, että ”Kuka nyt ottaa Suomen tyttöbändin paikan?” Paikasta kilpailevat Stalingrad Cowgirls, me ja Wrecking Queens.
NL: Wrecking Queensit on vielä meidän kavereita.
IY: Kaikkihan tänne mahtuu. Kaikilla on yleisöä.
IY: Minusta on hirveän hyvä, että tytöille tulee enemmän roolimalleja, pojilla niitä on aina ollut paljon. Mun 7- ja 8-vuotiaat pikkusiskotkin jo suunnitteli, että toinen alkaa rumpaliksi ja toinen kitaristi-laulajaksi.
RM: Se on kauhean kiva, ettei tyttöjen tarvi vain käydä soittotunneilla ja opetella klassisia soittimia.
SK: Miehiä ei hirveästi ole huilisteina. Harppu ja huilu ovat sellaisia soittimia, joita harvemmin näkee miesten soittavan.
IY: Kaikki soittimet ovat sallittuja miehille.
RM: Luovissa jutuissa menee niin, että jos joku mies tekee jotain luovaa, niin se pääsee helpommin esille ja se on paljon hienompaa kuin jos nainen tekee sen.
IY: Tähän liittyy se, että tytöt pärjää koulussa hyvin, mutta tytöillä on huono itsetunto. Pojat taas ei pärjää koulussa, mutta heillä on suunnaton itsetunto. Se vaikuttaa siihen, että monen alan huipulla, vaikka ne olisivat naisvaltaisia aloja, on miehiä. Sen täytyy olla kiinni yhteiskunnan rakenteista.
NL: Tytöt luokitellaan kilteiksi.
SK: Ja pojat on aina poikia.
RM: Miehille tästä seuraa varmaan jossain vaiheessa hirveä pudotus, kun ne jossain vaiheessa tajuaa, että mun luuloissa on näin paljon ilmaa. Koko elämä on ollut vain uhoa, eikä tätä ole tullut ajatelleeksi.
