Lehti

Erojen havaitseminen aristoteelisessa havainnonfilosofiassa

Aristoteelisessa kommentaariperinteessä aistihavainnon on katsottu olevan yksinkertaisimmillaan kullekin aistille ominaisen muodon vastaanottamista, reseptiota, kun taas aistittavien muotojen erotteleminen nähdään monimutkaisempana kognitiivisena toimintana, josta vastaa yksittäisten aistien jakama yhteisaisti. Alkuperäislähteet kuitenkin osoittavat, ettei Aristoteles itse kannattanut tällaista työnjakoa. Hänen mukaansa yksinkertaisimmat, kognitiivisesti perustavimmat aistimukset edellyttävät muotojen reseption lisäksi niiden erottelemista (krinein). Siksi hän viittasi kuhunkin yksittäiseenkin aistiin erottelukykynä (kritikon). Vastaavasti hän ymmärsi ajattelukyvyn pohjimmiltaan erottelukyvyksi. Näin ollen aristoteelista teoriaa aistihavainnosta ja ajattelusta on osuvampaa pitää perustaltaan kriittisenä kuin pelkästään reseptiivisenä. Lue lisää…