Heinäkuussa Ikaalisten keskuspuisto muuttui filosofisten keskustelujen näyttämöksi, kun kaupungissa vietettiin Puistofilosofia-viikkoa. Viisauden rakastajat ovat jo viidentoista vuoden ajan kokoontuneet kesäisin kuulemaan alustuksia filosofisista kysymyksistä ja keskustelemaan niiden herättämistä ajatuksista.
Tänä vuonna rakastajia oli enemmän kuin koskaan: tapahtuma keräsi viiden päivän aikana lähes 4 000 vierailijaa. Poikkeuksellisen lämpimät kesäpäivät tekivät oikeutta tapahtumapaikalle, jota ympäröivät kapeat jalopuubulevardit, autioiden liiketilojen rivittämä kylänraitti ja jälkikustavilainen kartanomiljöö. Maisemassa kimmelsi vesi: kadut näyttivät laskeutuvan suoraan Kyrösjärveen.
Puistofilosofiatapahtumat ovat Suomessa harvinaisia, mutta erityisesti Keski- ja Länsi-Euroopassa se on yleinen kansalaistoiminnan muoto, jossa ihmiset kokoontuvat julkisiin kaupunkitiloihin kuuntelemaan ja keskustelemaan heitä kiinnostavista kysymyksistä1Verkossa: https://puistofilosofia.fi/puistofilosofia/. Puistofilosofian idea on paitsi tarjota keskusteluareena harjaantuneille ajattelijoille myös madaltaa osallistumisen kynnystä kokemustasoon katsomatta. Puistoissa jokaisella on mahdollisuus saada äänensä kuuluviin.
Kuulluksi tuleminen oli keskeinen osa myös tämän vuoden kansalaisyhteiskunta-teemaa. Viikon ohjelmassa etsittiin näkökulmia muun muassa demokratiaan, jonka ytimessä on ihmisten yhdenvertainen mahdollisuus saada äänensä kuuluviin yhteisistä asioista päätettäessä.
Aiheeseen johdatteli Demokratiatutkimusverkoston paneelikeskustelu. Paneelissa Tampereen yliopiston demokratiatutkijat avasivat tutkimuksiinsa perustuen demokratiaan kohdistuvia vaaroja. Yhdenvertaisuuden hengessä he eivät kavunneet lavalle vaan asettuivat puolirinkiin lähelle yleisöä.
Kukin keskustelija avasi yhtä demokratian nykytilaan liittyvää teemaa. Tutkijatohtori Mikko Poutanen etsi vastausta demokratian näivettymiseen sosiologin Hartmut Rosan (s. 1965) sosiaalisesta kiihdytysteoriasta (theory of social acceleration), jonka mukaan nyky-yhteiskuntaa kuvaa paitsi teknologian myös elämänrytmin kiihtyminen. Viestittäminen, tuottaminen, kuluttaminen ja päätöksenteko tapahtuvat yhä nopeammin, kun taas demokraattiset prosessit usein tarvitsevat pitkäkestoista harkintaa ja keskustelemista.2Hartmut Rosa, Why are we stuck behind the social acceleration? TEDxFSUJena. Verkossa: youtube.com/watch?v=7uG9OFGI-d3A. Ks. myös Hartmut Rosa, Social Acceleration. A New Theory of Modernity (Beschleunigung Die Veränderung der Zeitstrukturen in der Moderne, 2005). Käänt. J. Trejo-Mathys. Columbia University Press, New York 2013.
Yleisössä pohdittiin, miten demokraattinen järjestelmä voi toimia, kun kapitalistinen yhteiskuntajärjestelmä kaventaa julkisen keskustelun tilat. Muissakin kommenteissa pääoman valta, vaihtoehdottomuus ja vahvat johtajat koettiin uhkana demokratialle.
Yliopistolehtori Anni Jäntti päätti keskustelun ytimekkäästi viittaamalla kirjailija-aktivisti Hanna Kuuselan Syytöksessä esittämiin sanoihin ”me olemme ne, joita olemme odottaneet”3Ks. Hanna Kuusela, Syytös. Muuan akateeminen komitragedia. Vastapaino, Tampere 2024.. Kriisissä kritiikin esittäminen voi voimaannuttaa ihmisiä, mutta samanaikaisesti jokaisen tulisi kysyä itseltään, mitä juuri minä voisin tehdä, jotta demokraattiset ihanteet säilyisivät yhteiskunnassa.
Kulttuuriosaaminen, lukeminen ja sivistys – miksi osa meistä lakkasi lukemasta?
Lisäksi viikon ohjelmassa käsiteltiin lukemista, sivistystä ja luokkaa. Kulttuurinsosiologi Riie Heikkilän esityksen ydinkysymyksenä oli, onko vaarana, että ”sivistys” – sellaisena kuin olemme sen hyvinvoivassa yhtenäiskulttuurin Suomessa tunteneet – valuu muutenkin paljon resursseja omaaville. Lisäksi hän kysyi, mitä asialle voisi tehdä.
Heikkilä on tutkinut sosiologi Pierre Bourdieun (1930–2002) kulttuuristen hierarkioiden ja kulttuuri-pääoman käsitteitä, mutta Bourdieusta poiketen hän on antanut tutkimuksessaan äänen keskiluokan lisäksi myös kulttuuriosallistumattomille, heille, jotka lukevat vähän tai eivät ollenkaan4Riie Heikkilä, Miksi lakkasimme lukemasta? Sosiologinen tulkinta lukemisen muutoksesta. Gaudeamus, Helsinki 2024. .
Lukeminen eriytyy 2000-luvun Suomessa luokan ja koulutustason ollessa avainasemassa siinä, miten lukemiseen suhtaudutaan. Mitä korkeammin koulutettu ihminen, sitä enemmän hän lukee. Heikkilän mukaan kaikkein matalimmin koulutetut lukevat vähemmän, sillä he tiedostavat asemansa sosiaalisessa hierarkiassa ja näkevät heihin ylhäältä päin kohdistuvan arvostelevan katseen. Seuraa uhmakas asenne yhteiskuntaa kohtaan: lukeminen sekä muu sivistys tuomitaan turhanpäiväisenä, eikä lukevaan luokkaan koeta samaistumista.
Heikkilän mukaan kulttuuriosallistuminen ei ole sattuman summa, vaan kulttuuri ja kaikki siihen liittyvä tietäminen ja osaaminen ovat resurssi, jota yksillä on enemmän ja toisilla vähemmän. Bourdieun kulttuuri-pääoman hengessä kulttuuriosaaminen on aseman ja statuksen sosiaalista esittämistä, elämäntyylien kamppailua.
Heikkilä muistutti, että huolipuhe on itsessään hierarkkista ja koulutustason ympärille järjestäytynyttä. Huoli kulttuuriosallistumisesta on myös kulttuuria tuottavien instituutioiden tapa legitimoida itseään. Onko lukemisesta huolehtiminen siten elitististä? Bourdieun mukaan kulttuuriosallistumattomuuden ongelma on väärä lähtökohta, sillä vähäisten kulttuuristen resurssien ryhmät eivät itse koe kaipaavansa kulttuuriosallistumista. Korkeakulttuuri-instituutiot vahvistavat etuoikeutettujen keskuudessa osallisuuden tunnetta, kun taas muissa ryhmissä koetaan ulkopuolisuutta. Lukemisesta aiheutuvat suunnattoman ilon ja oivalluksen kokemukset eivät jakaudu tasaisesti, ja tämä yhteiskunnallinen eriytyminen on lukemattomuuden perimmäinen ongelma. Heikkilän mukaan paras tapa hillitä lukemisen eriytymistä on hillitä yhteiskunnallista eriarvoistumista. Politiikassa näin toimitaan silloin, kun koulutuksesta, kulttuurista ja taiteesta ei leikata. Opetussuunnitelmaan pitää sisältyä taito- ja taideaineita, ja kirjastoista on pidettävä huoli.
Luokka oli aiheena myös avajaispäivän myöhäisillan ohjelmanumerossa, paikallisen kyläkapakan kirjallisuuskeskustelussa ranskalaisfilosofi Didier Eribonin teoksesta Paluu Reimsiin (Retour à Reims, 2009). Teoksessaan Eribon kirjoittaa ristiriitaisesta, tunteikkaasta ja sosiologisesta suhteestaan työväenluokkaiseen taustaansa. Luokkahäpeän lisäksi hän käsittelee perheensä kautta kysymystä siitä, miksi työläiset ovat vasemmiston sijaan alkaneet äänestää oikeistoa tai jopa äärioikeistoa.5Didier Eribon, Paluu Reimsiin (Retour à Reims, 2009). Suom. Timo Torikka. Vastapaino, Tampere 2024. Tämä Suomessakin nähty kehityskulku vain lisää yhteiskunnallista eriarvoisuutta6Aino Tiihonen & Peter Söderlund, The Social Basis of the Vote. Class Voting in Finland. Teoksessa Political Behaviour in Contemporary Finland. Helsingin yliopisto, Helsinki 2024, 91–105. .
Puistofilosofiassa kuultujen ajatustenvaihtojen perusteella yhteiskunnallinen eriytyminen on aikamme filosofisia puheenaiheita. Pohdittavaksi jää, miten ihmisiä eriyttäviä esteitä voitaisiin purkaa.
S. Albert Kivisen nimikkokujan vihkiminen
Puistofilosofia-viikko avattiin juhlallisesti kaupunginjohtaja Eeva Viitasen ja suurien rautasaksien voimin paikallisen filosofin S. Albert Kivisen (1933–2021) kunniaksi nimitetyn kujan vihkimisellä. Kivinen syntyi Ikaalisissa ja asui vain kivenheiton päässä puistosta. Hänet tunnettiin Helsingin yliopiston teoreettisen filosofian dosenttina, jonka opetuksessa näkyivät niin metafysiikan ja mielenfilosofian tutkimus kuin kauhutarinoilla ja okkultismin aatehistorialla ratsastus.
Kivinen oli akateemisen sivistyneisyytensä ohella värikäs oman tiensä kulkija, joka kunnostautui filosofian lisäksi myös muun muassa muusikkona, kauhukirjailijana ja Skepsis ry:n puheenjohtajana. Avajaispuheenvuoroissa mainittiin useaan otteeseen Kivisen tunnetuin tieteisnovelli Keskiyön mato Ikaalisissa (1987), joka on julkaistu useissa novellikokoelmissa myös Suomen ulkopuolella. Novelli ammentaa H. P. Lovecraftin luomasta myyttisestä perinteestä ja kirjailijan tyylistä, vaikka sisällöllisesti pastissi sijoittuu suomalaiseen maisemaan ja kansanperinteeseen. Puistossa kuultiin tänä vuonna sovituksia myös Kivisen musiikillisesta tuotannosta, muun muassa Palefacenakin tunnetun taiteilijan Karri Miettisen tulkitsemana.
Nimikkokuja sijaitsee Ikaalisten keskuspuiston läheisyydessä, Keskiyön madon tapahtumapaikoilla, ja sitä koristaa Juha Käkelän moottorisahaveistos Kivisestä. Kuja on erityinen kunnianosoitus paikalliselle ajattelijalle – se liittyy harvojen filosofia-aiheisten nähtävyyksien joukkoon Suomessa.
