”En myy enää puita. Ne ovat olentoja. Eivät orjia tai kansalaisia byrokraatin edessä.”
– Paavo Haavikko1Haavikko 1987, 133.
Kasvit havaitsevat, muistavat ja oppivat. Lisäksi niiden katsotaan kykenevän kommunikaatioon, määrätietoiseen toimintaan ja ongelmanratkaisuun. Kasvitieteilijät tutkivat, mitä kasvien kyvyt ovat. Filosofit pohtivat, kuinka näistä kyvyistä tulisi puhua. Innokkaimmat ajattelijat puhuvat ”kasvikäänteestä”, jossa inhimillinen ajattelu laitetaan uusiksi.
Kalle Hamm, School of Mobile Studies -opetustaulu: Basilika (2016),
tussi pergamentille, 63 x 47 cm.
Kasvikuntaa on läntisessä ajattelussa pidetty elävien olioiden alimpana luokkana2Alimpana nimettynä luokkana: esimerkiksi antiikin ajattelijoilla kasvi- ja eläinkunnan väliin ja jaottelun ulkopuolle jäävät monenlaiset kummajaiset. Antiikin kasviajattelusta, ks. Marke Ahosen artikkeli niin & näin 3/2016, 82–84.. Platonin Timaioksessa ’kasvisielua’ määrittävät aistihavainto ja haluaminen3Platon, Timaios 77b3–8; toisaalta on huomattu aistihavainnon (το φρόνιμον) kytkeytyvän dialogissa sielun järkiosaan (ks. mt., 64b3–6). Ks. esim. Carpenter 2008, 44, erit. alaviite 16, ja Carpenter 2010. Yhteydestä kiistellään aivan kuin Platonin suhteesta Timaiokseen.. Aristoteles katsoo sille kuuluvaksi ravinnonhankinnan, kasvun ja lisääntymisen4Aristoteles, Sielusta, 413a25–29, 414a33–414b3. Sen sijaan Aristoteleen oppilaan, ”kasvitieteen isän” Theofrastoksen kasvisielukannasta kiistellään: toiset painottavat, että Theofrastos suhtautui kasveihin erityslaatuisina olioina, toiset tulkitsevat, ettei tämä sallinut kasveille (juuri) minkäänlaisia kykyjä (ks. esim. Hall 2011, 28–35).. Kasvi on eläimen ja ihmisen alapuolella, kykenemätön liikkumiseen saatikka järkeilyyn. Aristoteleen metafysiikassa ihminen, joka ei noudata ristiriidan lakia ja joka ”sanoo samalla kertaa kyllä ja ei”, ei eroa kasvista5Aristoteles, Metafysiikka, 1008b9, 11.. Plotinokselle kasveissa kuuluu vain sielun kaiku6Plotinos, Enneads, IV.4.22..
Kasvitieteilijät ja biologian opettajat James H. Wandersee ja Elisabeth E. Schussler puhuvat ’kasvisokeudesta’ (plant blindness). Ihmiset eivät huomaa kasvikuntaa, vaikka kasvit muodostavat merkittävimmän osan näkyvästä biomassasta. Kasvit ovat kaikkialla, mutta ne nähdään vain eläimellisen elämän taustana. Kasvien tärkeyttä ihmiselle vähätellään, huolimatta niiden (elin)tärkeydestä hapen, ravinnon ja suojan tuottajana.7Wandersee & Schussler 1999; Wandersee & Schussler 2001. Biologi Francis Hallé (1999) puhuu ihmisen huomion ja ajattelun eläinkeskeisyydestä (zoocentrisme).
Vaikka Aristoteleen käsitys kasvisielusta jäsensi pitkään läntistä kasvikuvaa, kasvin luonne, toiminta ja olemisen tapa on aina kiehtonut ihmistä, filosofiakin. Kuivakkaana pidetty Hegelkin pohti, kuinkapa vain osaa potaatin itu kulkea kellarissa kohti valoa, aivan kuin se tietäisi tien…8Hegel 1970, 375. Viime vuosikymmeninä yleinen kiinnostus kasvien salattua elämää kohtaan on ollut new agen ynnä muun huuruisen hörhöilyn värittämää. Mystiikkaa on erityisesti lietsonut toimittaja-kirjailijoiden Peter Tompkinsin ja Christopher Birdin vuonna 1973 julkaistu näennäistieteellinen tietoteos The Secret Life of Plants. A Fascinating Account of the Physical, Emotional, and Spiritual Relations Between Plants and Man, jossa kasvien väitettiin muun muassa voivan vastata ihmisten ajatuksiin.
Kiinnostus kasvien salattua elämää kohtaan on palannut. Esimerkiksi metsänhoitaja Peter Wohllebenin teos Puiden salattu elämä (2016; alkuteos 2015) on ollut Saksassa myyntimenestys. Kaiken lisäksi kasvien kykyjen tutkimuksesta on tullut – tai tulossa – tieteellisesti salonkikelpoista.
Kasvitieteessä tapahtuu
Kuluneen kymmenen vuoden aikana on tehty huomattavasti vakavaa tieteellistä tutkimusta kasvien salatusta elämästä, niiden ”sosiaalisista”, ”kognitiivisista” ynnä muista taidoista, kuten (kemikaalisesta, elektronisesta, akustiikkaan ja/tai mekaniikkaan perustuvasta) viestintäkyvystä9Esim. Karban ym. 2014; Falik ym. 2012; Baluška, Mancuso & Volkmann 2006. Ks. myös Carlos García- Matan toimittama Springerin kirjasarja Signaling and Communication in Plants, jossa tätä kirjoitettaessa on ilmestynyt 28 nimikettä. Yleisesityksensä kasvien havainnosta, kommunikaatiosta ja oppimisesta, ks. Karban (2015) ja Mancuso & Viola (2013)., sukulaisten tunnistamisesta10Esim. Karban & Shiojiri 2010. sekä kuulo-, maku-, painovoima- ja vedentunnistusaistista11Kasvien aisteista, ks. esim. Chamovitz 2012.. Ennen kaikkea on kohistu kasvien muistista ja oppimisesta12Aihetta koskevista tutkimuksista, ks. esim. Gagliano ym. 2014. Stahlberg (2005) sijoittaa muistitutkimuksen alun 1800-luvun lopulle.. Kärpäsloukku (Dionaea muscipula) tulkitsee kahden tuntokarvan peräkkäisen kosketuksen saaliiksi ja muistaa ensimmäisen tuntokarvan kosketuksen 20 sekunnin ajan. Tuntokasvi (Mimosa pudica) oppii tunnistamaan harmittomat häiriöt ja lakkaa piittaamasta niistä13Mimosan muisti oli tuttu ilmiö Nietzschellekin (1988, 469), joka erotti muistin ja tietoisuuden eikä sallinnut mimosalle jälkimmäistä.. Kasvit tunnistavat bakteereita, sieniä, toisia kasveja, hyönteisiä, lintuja ja eläimiä14Baluška ym. 2006, V.. Kasveilla on monimutkaiset suhteet ympäristöön: niiden väitetään kommunikoivan paitsi toistensa myös sienten ja esimerkiksi muurahaisten kanssa15Baluška ym. 2006, V–VI..
Kasvit yhdistelevät erityyppistä informaatiota ja reagoivat joustavasti. Koska ne voivat ratkaista ongelmia, esimerkiksi kiertää esteitä, ja koska ne ennakoivat tulevaa, uskaliaimmat (tai varomattomimmat) kasvitieteilijät ovat valmiita puhumaan kasvien älykkyydestä ja alkeellisesta järkeilykyvystä16Ongelmanratkaisusta, ks. Trewavas 2005a ja Trewavas 2009; ennakoinnista, ks. Trewavas 2009 ja Novoplansky 2015.. Esimerkiksi Edinburghin yliopiston solu- ja molekyylibiologian professori emeritus Anthony J. Trewavas ehdottaa, että kasvien monimutkaista käyttäytymistä, aisti-, viestintä- ja oppimistoimintaa, on mielekkäintä kuvata juurikin älykkyyden (intelligence) käsitteellä17Ks. esim. Trewavas 2003; Trewavas 2005b. Trewavasin älykkyys-käsitteen kritiikistä, ks. Firn (2004) ja Cvrčková, Lipavská & Žárský (2009).. Negevin Ben-Gurion-yliopiston ekologian professori Ariel Novoplansky puhuu kasvien rationaalisuudesta tarkastellessaan, miten kasvit tarkkailevat toisiaan ja valmistautuvat kohtaamisiin keskinäisessä kilpailussaan (toimintatapoina välttäminen, kohtaaminen ja sietäminen)18Novoplansky 2009..
Kasvineurobiologia on huomiota herättänyt, kiistelty uusi tieteenala. Skeptikot kieltävät sen toteamalla, ettei kasveilla ole aivoja eikä hermostoa, jotka ovat neurobiologisen tutkimuksen esine19Kasvineurobiologiaa on kritisoitu 36 kasvitieteilijän allekirjoittamassa, Trends in Plant Science -lehdessä julkaistussa kirjeessä (Alpi ym. 2007).. Puolustajat myöntävät nämä elimelliset puutteet mutta huomauttavat, että kasvit vaikuttavat toimivan kuin niillä olisi ”tietoinen käsitys itsestään ja ympäristöstään”20Baluška ym. 2006, V. Baluška ja kumppanit (mt. VIII) mainitsevat ohimennen, että kreikan sana neuron (νεῦρον) viittaa myös kasvikuituun.. Jotkut käyttävät poleemista termiä saadakseen huomiota kiinnostaville ilmiöille; toiset painottavat, että kasvi- ja eläinsoluilla on yhtäläisyyksiä ja että dopamiinia, glutamaattia, melatoniinia, serotoniinia sekä muita välittäjäaineita esiintyy kasveissakin (joskin niiden täsmällinen funktio on epäselvä)21Murch 2006, 137.. Darwin arveli, että kasvilla juuren kärki toimii alkeellisten eläinten aivojen tapaan22Darwin 2009, 573.. Nykyäänkin eräiden kasvineurobiologien mukaan ’kasviaivo’ on juurten kärkien monimutkainen verkosto23Baluška ym 2004..
Trewavas viittaa psykologi Jonathan Schullin ja sittemmin neurokirurgi Frank Vertosickin tuomitsemaan ’aivosovinismiin’ (brain chauvinism), sorsivaan ajattelutapaan, jonka mukaan aivot ja hermojärjestelmä olisivat välttämättömiä intelligenssin aineellisia tekijöitä24Trewavas 2014, 201; ks. Schull 1990; Vertosick 2002.. Trewavas:
”Aivot ovat hyviä ratkaisemaan ongelmia, mutta niillä ei ole yksinoikeutta tähän kykyyn. Yksittäisissä soluissa esiintyy havaittavaa toimintaa, jota tieteentekijät väittävät älykkääksi. Toiminta täyttää joissakin tapauksissa ongelmanratkaisun ja oppimisen vaatimukset.”25Trewavas 2014, 201–202.
Kasvava poikkitieteellinen tutkimusaihe on kasvin kognitio: vihreiden ystäviemme havaintoa, oppimista, muistamista ja tietoisuutta arvioiva ala26Kasveihin liitetystä ’laajennetun kognition’ käsitteestä, ks. esim. Garzón 2007, 209. . Muiden muassa Paco Calvo ja František Baluška ovat pohtineet kasvien (ja laajemmin aitotumaisten) kognitiota vähimmäisälykkyyden eli minimaalisen intelligenssin vinkkelistä. He toteavat, että ”[p]eriaatteessa aistihavainto, sensomotorinen koordinaatio, oppimisen ja muistamisen perusmuodot, päätöksenteko ja ongelmanratkaisu ovat kaikki vähimmäisälykkyyden merkkejä ja tutkimuksen kohteita kognitiotieteissä.”27Calvo & Baluška, 2015. Kasvitieteilijä Seppo Vuokko sanoo, ettei ”ihmiselläkään ajattelu enimmäkseen ole kovin kummoista: minun on nälkä, menen syömään. Minun on jano, menen juomaan. Minua väsyttää, taidan mennä nukkumaan.”28Vuokko 2016, 125. Vuokon mielestä kasvit voivat hyvin olla tässä mielessä älykkäitä.
Toisaalta muistin tutkimukseen erikoistunut kanadanvirolainen psykologi ja neurotieteilijä Endel Tulving väitti vuonna 1985 julkaistussa artikkelissaan ”Kuinka monta muistijärjestelmiä on?”, että myös kasveilla on ’anoeettinen’ tietoisuus:
”Anoeettinen (ei-tietävä [nonknowing]) tietoisuus […] viittaa organismin kykyyn aistia ja vastata ulkoisiin ja sisäisiin ärsykkeisiin […]. Kasveilla ja hyvin yksinkertaisilla eläimillä on anoeettinen tietoisuus, kuten on tietokoneilla ja oppivilla koneilla (learning machines), joilla on tietoa ja jotka voivat kehittää sitä.”29Tulving 1985, 388.
Mitä ’tietoisuuteen’ tarvitaan ja kuinka kasvien kyvyistä tulisi puhua? Antropomorfisoivaa puhetapaa pidetään erityisen harhaanjohtavana kasvikunnan toiminnan kuvaamisessa (jos eläimen inhimillistäminen on virhe, kasvin inhimillistäminen on törkeä virhe). Mutta tekevätkö tieto- ja muut konemetaforat ja -sanasto, kognitiivinen biologia ja komputationaalinen näkökulma sen enempää oikeutta kasveille kasveina?
Kalle Hamm, School of Mobile Studies -opetustaulu: Pelto-ohdake (2016),
tussi pergamentille, 63 x 47 cm.
Kasvifilosofisia kysymyksiä
Osaksi kasvineurobiologian myötä, osaksi antihumanistisena liikkeenä kiinnostus kasveja kohtaan on herännyt uudelleen filosofiassa. On tieteenfilosofiaa: Murcian yliopiston filosofian professorin Paco Calvon laatima kasvineurobiologian filosofian manifesti on julkaistu establishmentin viestimessä Synthese-lehdessä (joskin lehden vierastoimitteisessa neurotieteiden filosofiaan paneutuvassa erikoisnumerossa)30Calvo 2016..
Kasvien eettisiä oikeuksia pohditaan31Ks. esim. Hall 2012; Marder 2013b; Pelizzon & Gagliano 2015. Aiemmasta kasvietiikasta, ks. Taylor 1981; Kohák 1992; Regan 2003, 101. Elävien olentojen – ja siten myös kasvien – arvokkuus on Sveitsissä vuonna 1992 kirjattu perustuslakiin. Kasvien arvokkuudesta, ks. Sveitsin bioetiikan komitean selonteko vuodelta 2008 (Die Würde der Kreatur bei Pflanzen – Die moralische Berücksichtigung von Pflanzen um ihrer selbst willen/ The Dignity of Living Beings with regard to Plants)..
On radikaalia kasvifilosofiaa. Erityisesti fenomenologiaa ja poliittista filosofiaa tutkinut, Baskimaan yliopistossa filosofian professorina toimiva Michael Marder on lyhyessä ajassa julkaissut teokset Plant-Thinking. A Philosophy of Vegetal Life (2013), The Philosopher’s Plant (2014), Through Vegetal Being (yhdessä Luce Irigarayn kanssa, 2016), Grafts. Writings on Plants (2016) ja näiden lisäksi koko joukon aihetta koskevia artikkeleita.
Marder viittaa ’kasviajattelulla’ (plant-thinking) samanaikaisesti (i) ei-kognitiiviseen, ei-idealliseen (non-ideational) ja ei-kuvalliseen kasveille kuuluvaan ajattelutapaan; (ii) kasveja koskevaan ajatteluumme; (iii) siihen miten ihmisajattelu jossain määrin epäinhimillistyy ja vegetoituu kohdatessaan kasvimaailman; sekä (iv) tämän kasvillistuneen ajattelun ja kasvien olemisen väliseen symbioottiseen suhteeseen32Marder 2013a, 124..
Puhutaan ihmistieteellisen ajattelun ”eläinkäännettä” loogisesti seuraavasta kasvikäänteestä. Johdonmukaisuuden ystävä voi arvailla seuraavaa käännettä, ja Marderkin kertoo häneltä usein kysyttävän, mitä olisi sieniajattelu tai leväajattelu taikka, niin, mineraaliajattelu. Hän pitää kysymyksiä harhaanjohtavina, sillä kysyjät olettavat hänen kannattavan ”maailman jakamista skolastisesti lajeihin ja sukuihin ja niin edelleen”33Marder 2015.. Jos näetsen vastustaa hierarkisoivia totaliteetteja, ei sovi laitella olioita arvojärjestykseen. Marder:
”Vaikka saattaisi näyttää siltä, että annan etuoikeuden kasvikunnalle, en tarkoita sillä jotain luokkaan tai sukuun rajautuvaa, abstraktia, olematonta oliota, joka käsittäisi tulppaanit, punapuut ja sammaleet. Sen sijaan ’kasvit’ edustavat elämän- ja ajattelun tapaa, joka edistää kasvua, maatumista ja muodonmuutosta.”34Sama.
Marder puhuu vegetatiivisen elämän fenomenologiasta, kasvien omaa elämää ja maailmaa tutkivasta ’fytofenomenologiasta’35Marder 2012, 7. sekä kasvielämän jälkimetafyysisestä ontologiasta36Marder 2014a, 18.. Hän hahmottelee biosentrisille ja zoosentrisille antroposentrismin kritiikille kasvikeskeistä eli ’fytosentristä’ vaihtoehtoa37Marder 2014b., jossa esimerkiksi kasvien geenimanipulointia arvioitaisiin niiden hyvinvoinnin ja kukoistuksen perusteella. (Olisiko esimerkiksi bonsai rääkkäyskulttuuria?38Kiinalaistaiteilija Shen Shaominin vastaus on myöntävä, ks. Li (2014). Shenin taiteellisesta bonsai-kritiikistä, ks. designboom.com/art/shen-shaomin-bonsai-series/)
Marderin mainioissa klassikkoajattelijoiden analyyseissa (esim. The Philosopher’s Plant) filosofien kasvikäsitykset paljastuvat monimutkaisemmiksi kuin niiden kanonisoidut tulkinnat. Marderin erityisenä kiinnostuksen kohteena on kasvin olemisen tapa, joka on kääntää hänen huomionsa muualle. Jos läntinen ajattelu on instrumentalisoinut kasvin, niin Marderillakin se muuttuu valitettavan helposti metafysiikan dekonstruoinnin ja kapitalismin kritisoinnin välineeksi. Marder haluaa säilyttää kasvin toiseuden mutta ei huomaa katsovansa kasvissa itseään. Jeffrey T. Nealon kirjoittaa osuvasti Plant-Thinking-teoksen arviossaan Notre Dame Philosophical Reviews -lehdessä:
”Marderin parhaista pyrinnöistä huolimatta kasvit alkavat [teoksessa] näyttää (ainoastaan?) tavalta kritisoida metafysiikan ’totalisoivia’ unelmia – kasvit järkyttävät autonomista subjektiviteettia, ilmentävät derridalaisen différancen aikaa ja uhmaavat instrumentaalis-rationaalista edistystä omalla erityisellä hegeliläisen huonon äärettömyyden muodollaan.”39Nealon 2013.
Ei länsimaisen metafysiikan dekonstruoinnissa mitään pahaa ole – joutaakin tuo mennä. Mutta samalla meinaavat tallautua pensaspoloset. Samoin Luce Irigarayn ja Marderin ”Kasviopetukset”-artikkeli (2014) on vaivaannuttavaa tsemppipuhetta, jossa kasvista tulee pedagogian väline. Kasvi opettaa, että pitää olla uskollinen itselle, kestävä ja kärsivällinen. Kasvi sanoo, että ei ole soveliasta yrittää hyötyä ympäristöstä osallistumatta sen toimintaan, ja niin edelleen40Irigaray & Marder 2014..
Filosofi tulkitsee kasvia ajattelunsa tueksi. Toisin kuin Irigarayn ja Marderin kasvit, Nietzschen alkumetsän puut kamppailevat valosta ja elintilasta41Nietzsche 1999, 52. Kasvien opetuksista, ks. myös Derridan Glas (1974) ja Deleuzen ja Guattarin Mille plateaux (1980)..
Kalle Hamm, School of Mobile Studies -opetustaulu: Petunia (2016), tussi pergamentille, 63 x 47 cm.
Lopuksi
Jos kasvien kykyjen tutkimus jatkuu yhtä vauhdikkaasti, filosofeille riittää työsarkaa. On perinteisiä kysymyksiä, kuten: Voivatko kasvit aidosti harkita? Tavoittelevatko ne tietoisesti hyvää?
Tekoäly(puhee)n aikakaudella väite ei-inhimillisen olion kognitiivisesta kyvykkyydestä ei ole järisyttävä. Älykkyyttä ja tietoisuutta koskettavia kysymyksiä täytyy tarkentaa. Esimerkiksi: voivatko tällaiset ilmiöt esiintyä eliön osissa tai jopa solutasolla?
Seppo Vuokko pitää kasvien vahvuutena sitä, ettei niillä ole keskushermostoa; että toiminnot on hajautettu eri osiin ja vaurioituneet osat voidaan korvata.42Vuokko 2016, 118. Vuokko väittää, että myös päätöksenteko on puussa desentralisoitu:
”Vaikka ratkaisut tehdään puun eri osissa itsenäisesti, kokonaisuus on kuitenkin jollakin tavalla hallinnassa: latvus tietää, mitä juuristossa tapahtuu ja päinvastoin. Tiedon siirtyminen puun osasta toiseen on ilmeisesti hitaampaa kuin eläimillä, joilla viesti kulkee sähköisenä hermoja pitkin. Kasvit käyttävät enemmän kemiallista viestintää, joka etenee joko ilman kautta tai kasvin nestevirtausten mukana.”43Vuokko 2016, 125
Kasvin kognition käsitteellinen analyysi rakentaa empiiriselle tutkimukselle, jonka haasteista yksi on kasvien reaktioiden aikajänne.
Kautta historian kasveissa on epäilyttänyt niiden passiivisuus tai liikkumattomuus, kineettisen eli lokomotiivisen kyvyn puute. Tuomas Akvinolaisen mukaan kasvien elämä on kätkettyä (occulta), sillä ne eivät liiku sijoiltaan ja niiltä uupuu järki44Tuomas Akvinolainen, ST, q. 69 a. 2 ad 1.. Neurofilosofi Patricia Churchland ei ole kovin kaukana Pyhästä Tuomaasta sanoessaan, että
”Maahan juurtuvalla on varaa olla typerä. Jos liikkuu, täytyy olla siihen sopivat mekanismit, jotka takaavat sen, ettei liike ole mielivaltaista ja riippumatonta siitä, mitä ulkosalla tapahtuu.”45Churchland 1986, 13; vrt. Calvo (2016, 1328–1329).
Kasvien liike on hidasta, toivotonta etanaankin verrattuna. Baluška ja kumppanit toteavat, että ”kasvien passiivisuus – niiden kykenemättömyys vaihtaa paikkaa […] on ainoastaan suhteellista ihmisen hyperaktiivisuuteen ja inhimillisten artefaktien ohimenevään aikajänteeseen”46Baluška ym. 2006, VII.. Kun elää vanhaksi ja kykenee kloonautumaankin, voi vain nauttia auringosta ja hymyillä hiljaa.
