Lohkoketjuteknologian yhteiskunta. Osa III: Hajahuomioita uniikeista tokeneista

[ks. juttusarjan muut osat]

Aluksi

Lohkoketjuteknologian sovellukset ja palvelut ovat olleet olemassa jo kohta toistakymmentä vuotta. Bitcoin lanseerattiin 2008–2009, ja ”seuraava sukupolvi” saapui Ethereumin vanavedessä vuoden 2012 aikoihin. Tästä huolimatta lohkoketjut eivät ole lunastaneet juurikaan niitä odotuksia, joita teknologian siivittämä hype on tuottanut1. On tietysti totta, että näiden teknologioiden kehitys on tavallaan vasta alkuvaiheessa – esimerkiksi monet tekoälyn sovellukset ja innovaatiot ovat muodostuneet vuosikymmenten aikana.2

Lyhyesti ja hyvin tiiviisti sanottuna, lohkoketju on ”tekniikka” informaation sekä ihmistoiminnan organisoimiseen ”ei-keskuksellisesti” eli desentralisoidusti3. Tekniikalla on monia erilaisia käytännöllisiä sovelluksia, kuten Bitcoin tai Ripple. Julkisilla lohkoketjuilla ei ole mitään yksittäistä tahoa, joka ylläpitäisi järjestelmää, vaan ylläpito on hajautettu käyttäjien kesken4. Esimerkiksi Bitcoinissa käyttäjät voivat joko vain käyttää kryptovaluuttaa tai sitten toimia ylläpitäjinä eli ”louhijoina”. Louhinnassa eli ”työvarmennuksessa” (proof-of-work) ylläpitäjät jakavat konetehonsa järjestelmän käyttöön, ja kilpailevat näin siitä, kuka saa ensimmäisenä ratkaistua tietyt automaattisesti generoituvat algoritmiset ongelmat. Tämä pyrkii takaamaan järjestelmän ”puolueettomuuden” (desentralisaation) ja toisaalta sen päivittämisen (transaktioiden tallennuksen) automatisoiduin ylläpitotoimin. Samalla hyväksytään Bitcoinissa toteutetut transaktiot oikeellisina, ylläpidetään turvallisuutta ja synnytetään (voittaneille louhijoille) uusia Bitcoineja ”palkkioksi”. Bitcoinissa myös koko lohkoketju tai ”tietokanta” on aina jaettu kaikkien käyttäjien kesken ja se myös jatkuvasti päivittyy kaikille. Louhinta on siis ainoa tapa, jolla lohkoketjua – eli siis pohjalla olevaa desentralisoitua tietokantaa – voidaan muuttaa (Bitcoinin tapauksessa).5

Louhinta on kuitenkin samalla tuottanut yhden lohkoketjuteknologioiden suurimmista ongelmista: valtavan energiankulutuksen. Louhinnan ”raskaus” ja energianvienti ovat kuitenkin osittain tarkoituksenmukaisia: monimutkaiset ja näin ollen raskaat algoritmit ovat turvallisempia ja toisaalta suuret kustannukset pyrkivät omalta osaltaan vähentämään vahingontekoa6. Louhinta on kuitenkin vain yksi tapa toteuttaa ylläpitoa lohkoketjujärjestelmissä7. Osa näistä keinoista tai tekniikoista pyrkiikin vähentämään energiankulutusta. Tällainen on esimerkiksi ”osakkuusvarmennus” (proof-of-stake). Lyhyesti sanottuna tässä metodissa järjestelmä ei aseta varmentajia kilpailemaan keskenään, vaan käytännössä arpomalla valitsee yhden, joka hoitaa prosessin loppuun. Arvontaa ei kuitenkaan suoriteta kaikkien käyttäjien kesken, vaan joukon ”validaattoreita”, joita on vaadittu laittamaan ”panos” (esim. Ethereumissa verkon tokeneita, Etheriä) panttina. Ajatuksena on, että niillä, jotka ovat panostaneet järjestelmään – eli omistavat sen tokeneita – on vähemmän syitä olla epärehellinen.8 Näillä toisilla ylläpitotavoilla on kuitenkin usein omat ongelmansa, esimerkiksi niitä hyödyntämällä voidaan joutua tinkimään desentralisaatiosta tai mahdollisesti avoimuudesta. Toisena esimerkkinä voidaan ottaa Chia-kryptovaluutan hyödyntämä – karkeasti suomennettu – ”ajan ja paikan varmennus” (proof of space and time), joka tarkoittaa tiivistäen sitä, että varmentaja (ylläpitäjä) kykenee osoittamaan varanneensa tietyn, riittävän määrän levytilaa tiettynä aikana9.

Työvarmennuksen (louhinnan) vaikeutuminen on johtanut sitä hyödyntävien järjestelmien ylläpidon keskuksellistumiseen esimerkiksi niin, että yksittäiset käyttäjät, kalliita louhintalaitteita (esim. ASIC; application-specific integrated circuit)10 hyödyntäen, kokoontuvat yhteen palveluihin, joita kutsutaan ”louhinta-altaiksi” (mining pools) – tai sitten tällaiset altaat ja niiden louhintalaitteistot ovat lähtökohtaisesti yksittäisten yritysten hallinnassa. Tämä on vuorostaan johtanut siihen, että esimerkiksi Bitcoinin kohdalla neljä suurinta allasta hallitsee yli 53 prosenttia verkostossa olevasta louhintatehosta. Ethereumin kohdalla taas prosentit ovat vielä suurempia: ilmeisesti kolme suurinta allasta hallitsee jopa 61 prosenttia tehoista. Teoriassa yli 50 prosenttia verkosta hallitseva voivat vaikuttaa mielivaltaisesti järjestelmään, esimerkiksi käyttää jo kerran käytettyjä järjestelmän valuuttoja uudelleen.11

Kevään 2021 NFT-pommi?

Viime keväänä näytti siltä, että lohkoketjut olivat vallanneet taas uuden alueen. Otsikoihin nousivat niin sanotut ”uniikit tokenit”12, joka on hyvin karkea suomennos alkuperäisestä sanasta non-fungible tokens (NFT). Yleisesti ottaen näiden taustalla on ajatus luoda niukkuutta loputtoman kopioitavuuden digitaalisessa todellisuudessa. Sana fungible voidaan suomentaa esimerkiksi ”korvattavaksi” tai ilmeisesti taloustieteessä käytetyksi ”lajiesineeksi” eli tavanomaiseksi – siis korvattavaksi ja tavallaan arvottomaksi. Näin ollen non-fungible viittaisi siihen, että kyseiset tokenit – tai ”rahakkeet” – ovat ”korvaamattomia”. Näyttäisi kuitenkin siltä, että ainakin suuressa osassa tapauksista nämä NFT:t eivät ole niinkään ”tokeneita”, vaan pikemminkin eräänlaisia sertifikaatteja omistusoikeudesta. Yleisemmin ottaen näiden tarkoitus on luoda tietyistä yleensä digitaalisista objekteista, kuten tiedostoista, ”uniikkeja”. Ajatuksena on, että vaikka tiedostoja ehkä voitaisiin kopioida, niiden omistajuus voisi olla jollain tavalla uniikkia. Omistusoikeus ei sinänsä estä muita kopioimasta teosta, mutta sen voi kai ajatella luovan pohjan ”alkuperäiselle” teokselle, jonka joku yksittäinen henkilö omistaa. Näin teos saa jossain määrin samankaltaista merkityksellisyyttä kuin vaikkapa ”Mona Lisa”, josta on olemassa miljoonia tai luultavasti miljardeja digitaalisia kopioita sekä fyysisiä printtejä. Kuten McKenzie Wark toteaa: hieman paradoksaalisesti ”objekti, jonka kuvaa jaetaan laajasti, on harvinainen objekti”13.

”Uniikki tokeni”, eli NFT, on siis käytännössä pätkä koodia, jolla voidaan osoittaa omistajuus digitaaliseen objektiin X ja toisaalta ilmaista tämän objektin olemassaoloa. Lisäksi esimerkiksi taiteilijat voivat ansaita niiden avulla rojalteja (joka kerta kun teos myydään).14 Tokeni on tallennettu lohkoketjulle, joka lähes poikkeuksetta on Ethereum (johtuen siitä, että järjestelmä mahdollistaa älysopimukset15). Periaatteessa siis palvelussa A luotu NFT on luettavissa myös palvelussa B (jos molemmat käyttävät Ethereumia). Digitaalisen objektin niukkuutta voidaan korostaa tallentamalla objekti hyödyntäen esimerkiksi InterPlanetary File Systemiä (IPFS), joka on käytännössä laaja, desentralisoitu peer-to-peer-pohjainen tietokanta/levytila.

On tietysti hyvä myös huomata, etteivät NFT:t ole mitenkään tämän kevään juttu, vaan niitä on käsitelty lohkoketjujen yhteydessä jo 2010-luvun alusta16, ja esimerkiksi vuonna 2017 CryptoKitties-virtuaalikeräilykissaboomi tukki Ethereum-verkon17. Joka tapauksessa, keväällä näytti siltä, että näillä ”uniikeilla tokeneilla” voisi tienata rutosti rahaa, jos vaan osasi hyödyntää niitä oikein – ja oli ajoissa liikkeellä. Helmikuussa NFT:n vaihto huiteli korkeassa, jopa 200 miljoonan dollarin viikkosummassa. Tällöin arviolta 650 000 ihmistä osallistui kaupankäyntiin. Kesäkuun alkuun mennessä viikkovaihto oli kuitenkin hidastunut 35 miljoonaan, ja osanottajamäärä noin 128 000. Helmikuusta kesäkuuhun osanottajamäärät putosivatkin lähes 80 prosenttia.18 Näitä uniikkeja tokeneita voi luoda esimerkiksi kaikille käyttäjille tarkoitetuilla palveluilla (esim. Zora, Rarible) tai sitten erityisesti esimerkiksi taiteilijoille suunnatuilla (esim. SuperRare, Nifty Gateway) alustoilla19. Taiteen lisäksi myytiin esimerkiksi keräilykortteja, levyjä, videoteoksia ja sarjakuvia20. Tokenien on toivottu tuovan piristystä myös peliteollisuudelle (erilaiset pelinsisäiset tavarat, skinit), avittavan digitaalisten pääsylippujen kanssa sekä laajemmin kytkevän sopimuksellisia elementtejä digitaaliseen virtuaalitalouteen (ns. metaverse)21. Myös ”tavaroiden internetin” (internet of things) on toivottu hyötyvän tokeneista22.

Kevään ja alkukesän aika tapahtui kuitenkin paljon NFT-rintamalla. Yksi suurimmista uutisista oli varmastikin se, että taiteilija Beeple (Mike Winkelmann) onnistui myymään ”Everydays: The First 5000 Days” -nimisen teoksen NFT:nä lähes 69 miljoonan dollarin hintaan Christiesin huutokaupassa Metakovan-nimimerkkiä käyttävälle henkilölle23. Jo viime kesänä Star Trek -tähti William ”Captain Kirk” Shatner julkaisi joukon häneen liittyviä ”keräilykortteja” NFT-muodossa Wax-palvelussa24. Sarja koostui otteista hänen uraltaan ja elämästään ylipäätään, olipa mukana esimerkiksi röntgenkuva hampaistaankin. Sarja myytiinkin vain minuuteissa loppuun. Myös NBA on tarjonnut keväästä alkaen digitaalisia ”keräilykortteja”, tai pikemminkin lyhyitä muutaman sekunnin videoita, Top shoteja, joita voi keräillä ja myydä25. Nämä videot ovat kuitenkin nähtävissä NBA:n sivuilla, joten niiden omistaminen on siis käytännössä sitä, että omistaa oikeuden kyseiseen uniikkiin tokeniin. Kaikesta huolimatta NBA myi näitä kevään aikana ainakin 500 miljoonan dollarin edestä26. Top shot -tokenit hyödyntävät Flow-nimistä, yksityistä lohkoketjujärjestelmää, joka toimii osakkuusvarmennuksella27.

Jack ”Twitterin perustaja” Dorsey vuorostaan teki ensimmäisestä twiitistään NFT:n, joka myytiin 2,9 miljoonalla dollarilla28. Näyttelijä ja koomikko John Cleesekin hassutteli tehtailemalla piirroksen Brooklynin sillasta ja luomalla siitä NFT:n, joka myytiin huhtikuussa noin 35 000 dollarilla29. Malli Kate Moss lanseerasi NFT-pohjaisen ”Sleep with Kate” -videonsa, jossa hän nimensä mukaisesti nukkuu – lisäksi tulivat videot ”Walk with Kate” ja ”Drive with Kate”. Tuotot kanavoitiin Gurls Talk -hyväntekeväisyysjärjestölle.30 Muusikko Grimes vuorostaan myi noin 6 miljoonalla dollarilla joukon NFT-videotaideteoksiaan31. Myös Yle loi aihetta käsittelevästä uutisestaan NFT:n, joka myytiin lopulta 1,3 Etherillä eli myyntihetkellä noin 1800 eurolla32.

Myös klassiset meemit, kuten vaikkapa ”The Disaster Girl” tai ”Overly Attached Girlfriend”, ovat lyöty uniikeiksi tokeneiksi. Näissä tapauksissa näyttäisi siltä, että alkuperäisten kuvien omistajat, Zoë Roth ja Laina Morris, ovat päässeet käsiksi korvaussummiin, jotka ovat liikkuneet 400 000–500 000 dollarin paikkeilla.33 Keväällä otsikoihin nousi myös World Wide Webin (WWW) kehittäjän Tim Berners-Leen aikomus lyödä alkuperäinen lähdekoodi NFT:ksi. ”This Changed Everything” -nimellä lätkäisty multimediateos piti sisällään alkuperäiset, aikaleimatut tiedostot lähdekoodista vuodelta 1990–1991, animoidun videon siitä, kun koodia kirjoitetaan, Berners-Leen kirjoittaman kirjeen sekä digitaalisen ”julisteen” koko lähdekoodista. Huutokaupan aluksi hintana oli 1000 dollaria, mutta voittaja joutui lopulta maksamaan Berners-Leen teoksesta 5,4 miljoonaa dollaria.34 Tekijä itse alleviivasi, että ”en ole edes myymässä itse lähdekoodia, vaan itse tekemäni kuvan – jonka mukana on Pythonilla ohjelmoimani koodinpätkä –, joka ilmaisee sitä, miltä lähdekoodi näyttäisi, jos se olisi isketty seinälle signeeraukseni kanssa”35.

Viimeisimpänä villityksenä myös tutkijat ovat kiinnostuneet uniikeista tokeneista. Kesäkuussa 2021 Kalifornian yliopisto huutokauppasi NFT:lle isketyn joukon dokumentteja Nobel-palkitulta syöpätutkija James Allisonilta. Hinta kohosi 50 000 dollariin. Samassa kuussa Yhdysvaltain avaruusvoimat alkoivat myydä lisätyn todellisuuden (augmented reality) NFT-sateliitti- ja avaruuskuvia36. Myös George Church, geenitutkimuksen uranuurtaja ja yksi Human Genome Projectin perustajista, yhdessä yrityksensä Nebula Genomics kanssa ovat suunnitelleet DNA-tietojen yhdistämistä NFT:lle. Taustalla oli toiveita tieteen saattamisesta laajemmalle yleisölle ja toisaalta voitaisiin kerätä uusin tavoin varoja tutkimukseen. Lisäksi ihmiset voisivat helpommin kerätä palkkioita lääkeyhtiöiden hyödyntäessä heidän geenidataansa.37 Church ehdotti lennokkaasti, että tässä yhteydessä olisi myös mahdollista luoda deittipalvelu, joka perustuisi henkilöiden DNA:han. Nebula Genomics on jo luonut lohkoketjualustan, jolla on tällä hetkellä jopa 15 000 ihmisen geenitiedot. Tietoja hyödyntävät esimerkiksi lääkefirmat, jotka tutkivat geenien ja sairauksien välisiä yhteyksiä.38

Palataksemme NFT-taiteeseen, jonka piiriin monet taitelijat ovat siirtyneet. Kimberly Parker on kuitenkin alleviivannut, että yksittäisistä, hintavista tokeneista huolimatta todellisuudessa suurin osa taiteilijoista ei tee rahaa uniikeilla tokeneilla. Hänen mukaansa 67,6 prosenttia kerran myydyistä NFT:stä ei saanut toista myyntiä, ja vastaavasti noin 19,5 prosentilla oli ainakin kaksi myyntikertaa. Parker esittää, että NFT-palvelut suosittelevat yleensä teoksen hinnaksi 0,5 Etheriä, joka ajankohtana (19.3.2021) oli noin 894 dollaria. Todellisuudessa vain noin 1,8 prosenttia myydyistä tokeneista kohoaa näinkin korkealle. Suurin osa myydyistä, eli noin 33,6 prosenttia, asettuu hinnaltaan alle 100 dollarin39. Ongelmana tässä on se, että nämä hinnat eivät sisällä transaktio- tai palvelumaksuja. Nämä maksut kattavat esimerkiksi NFT:n luonnissa kuluvan Etherin sekä palvelun ottaman palkkion ja mahdolliset muut maksut. Parkerin analyysi viidestä suurimmasta kryptotaidepalvelusta osoittaa, että kun 200 dollarin hintaisesta tienaa keskimäärin 92 dollaria, niin 100 dollarin hintaisesta teoksesta taiteilija jää keskimäärin häviölle 0,5 dollaria – palkkiot vievät siis keskimäärin noin 100,5 prosenttia hinnasta.40

Digitaalisen omistamisen ja objektin paradoksi

Kuten edellä on jo osittain tuotu esille, voi periaatteessa kuka tahansa luoda uniikin tokenin. Oikeastaan ainoa este on se, pystyykö maksamaan luomisessa (minting) vaadittavat transaktiomaksut, eli lohkoketjuun täytyy periaatteessa tehdä transaktio, joka samalla luo osoitteen NFT:tä varten. Prosessi vaatii aina jonkin verran järjestelmän käyttämää kryptovaluuttaa, joka esimerkiksi Ethereum-pohjaisissa järjestelmissä on Ether. Kuten edellä jo sivuttiin, summat saattavat kuitenkin olla huomattavia ja myös palvelu, jossa luominen tehdään, saattaa vaatia jonkinlaisen ”käsittelymaksun”. Ironista kuitenkin on, että näiden tokenien – tai käytännössä sertifikaattien – pitäisi juuri varmistaa omistusoikeus, mutta kuka tahansa voi käytännössä luoda palveluihin, joita ei useinkaan juuri säännellä, NFT:n vaikkapa Mona Lisasta. Kaikesta huolimatta se, millaisella omistusoikeudella token myydään, riippuu usein myös palvelusta, jota käyttää. Periaatteessa monet alustat, kuten OpenSea, eivät tarjoa omistusoikeutta muuta kuin tietylle kopiolle teoksesta. Vaikka näitä seikkoja on pyritty selventämään, oikeuksien, palveluiden käytäntöjen ja itse teknologian epämääräisyys ovat synnyttäneet monia ongelmatapauksia.41

Esimerkiksi Mars House -digitaaliteoksesta syntyi kohu, kun teoksen suunnitellut taiteilija, Krista Kim, ja 3D-mallintaja, Mateo Sanz Pedemonte, ottivat yhteen tekijänoikeuskorvauksien jakautumisesta. Jälkimmäinen katsoi olevansa oikeutettu myös tekijänoikeusrojalteihin, mutta taiteilija itse alleviivasi, että oikeudet olivat hänellä ja että Pedemonte oli saanut jo palkkion työstään.42 Myös muusikko Jay-Z:n vuoden 1996 debyytistä Reasonable Doubt on luotu tokeni, mutta ei itse artistin toimesta, vaan taustalla olevan levy-yhtiön toisen perustajan, Damon Dashin aloitteesta. Dash huutokauppasi aluksi NFT:tä SuperFarm-nimisellä alustalla. NFT tässä tapauksessa siirtäisi kaikki oikeudet tuleviin tuloihin Dashilta huutokaupan voittajalle, siis tokenin uudelle omistajalle43. Levy-yhtiön lakimiehet kuitenkin alleviivasivat, että Dashillä ei ollut oikeutta kaupata levyä missään muodossa, ja että Dashin pieni osuus yhtiöstä ei myöskään anna oikeuksia kaupata levyn oikeuksia. Lopulta SuperFarm perui huutokaupan.

Myös Banksyn ”Morons”-teos on kytketty NFT:hen. Teoksesta on olemassa 500 painoksen printti, ja näistä yksi poltettiin (numero 325) ”Burnt Banksy” -tempauksessa, jonka oli masinoinut Injective Protocol -yritys. Samalla kyseisestä printistä luotiin tokeni. Näin ollen alkuperäistä, fyysistä kopiota ei enää ole, on vain digitaalinen kuva ja siihen kytketty NFT. Tempauksen tekijät argumentoivat, että tarkoitus oli ”siirtää fyysisen kappaleen arvo NFT:lle”44. Näin yritys myös moninkertaisti sijoituksensa: se oli maksanut alkujaan ”Morons”-teoksesta 95 000 dollaria, mutta NFT huutokaupattiin 380 000 dollarilla. Toinen kriittinen tempaus – tai ainakin sellaisena esitetty – oli GlobalArtMuseu (GAM), joka teki NFT:n Rijksmuseumin omistamasta, Rembrandtin ”Yövartio”-maalauksesta. Ajatuksena oli, että myynnistä 10 prosenttia lahjoitetaan ”koronakriisistä kärsiville museoille”45. Tietenkään taho ei ollut sopinut museon kanssa oikeuksista, ja teos poistettiinkin lopulta huutokaupasta. GAM esitti myöhemmin, että se oli halunnut herättää keskustelua NFT:n ongelmista.

Myös edellä mainitut NBA Top Shotit ovat nostaneet lakijuttuja. Toukokuussa taustalla oleva, teknologian kehittänyt Dapper Labs, Inc. haastettiin oikeuteen arvopaperien laittomasta myynnistä. Haasteessa esitettiin, että uniikit tokenit ovat arvopapereihin verrattavia entiteettejä. Tällaiset haasteet ovatkin tuttuja kryptovaluuttojen maailmasta. Haastajan mukaan NBA:n tarjoamat NFT:t näyttäisivät olevan digitaalista varallisuutta, jotka saavat arvonsa ”tietyn projektin, promoottorin tai start-upin” menestyksen mukaisesti, jolloin ne ovat arvopapereita ja ne pitäisi rekisteröidä Yhdysvaltain arvopaperi- ja pörssikomissiolle (SEC). Arvopaperin puolesta puhuu, että ne näyttäisivät täyttävän SEC:n määritelmät muiltakin osin: keräilykortteja on rajoitettu määrä, niitä myydään vain NBA:n alustalla, Dapper Labs saa transaktiomaksuja luoduista tai siirretyistä tokeneista, ja toisaalta Top Shoteja ostetaan usein ”sijoitustarkoituksessa”.46

Freelancer-toimittaja Amy Castor on käsitellyt lehtijutuissaan ja erityisesti blogissaan uniikkeihin tokeneihin liittyviä ongelmia. Hän esimerkiksi muistuttaa, että kansainvälinen taidebisnes on usein kytkeytynyt rahanpesuun. Teokset, niin perinteiset kuin digitaaliset, sopivatkin hyvin laittomin keinoin saatujen rahojen ”puhdistamiseen”. Ensinnäkin taide ei ole finanssisääntelyn piirissä, toisaalta teokset usein säilyttävät hyvin arvoaan – usein kohoavatkin –, ja kolmanneksi niitä on suhteellisen helppo myydä ja ostaa anonyymisti, esimerkiksi verottomissa ja hyvin suojatuissa vapaasatamissa.47 EU on kuitenkin viime aikoina yrittänyt tarttua näihin ongelmiin osana sen rahanpesulainsäädäntöä. Yhdysvalloissa asiat ovat kuitenkin toisin – ainakin toistaiseksi. Joka tapauksessa, Castorin mukaan NFT-pohjaista taidetta on helppo käyttää samalla tavalla rahanpesuun. Hän tiivistää:

”Sanotaan, että vastaanotan 3 miljoonan dollarin arvosta likaista kryptoa. Luon ensin NFT:n, kasvatan sen arvoa ’wash-tradeamalla’ [eli myymällä ja ostamalla sitä itse], ja sen jälkeen myyn sen jollekin kollegalle. Otan sitten rahani ulos rahanvaihtopalvelussa (banked exchange). Jos joku kysyy, mistä sain raha, vastaan: ’myin NFT:n!'”48

NFT-palvelut eivät nekään ole juuri säänneltyjä. Osittain siksi, että ala on lopulta niin uusi, mutta toisaalta ”sääntelemättömyyttä” perustellaan sillä, että palvelut pysyisivät mahdollisimman desentralisoituina. Edellä mainituista palveluista ilmeisesti ainakin Nifty Gateway on sääntelyn piirissä ja hoitaa transaktiot ketjun ulkopuolella – ne siis varmistetaan myös palvelun puolesta, ei vain lohkoketjujärjestelmän automatisoiduin toimin. Mutta esimerkiksi OpenSea, Rarible ja Foundation taas eivät juurikaan harrasta sääntelyä. Näihin on kuitenkin Yhdysvalloissakin tulossa muutoksia tulevien, uusien rahanpesulakien muodossa.49

Castorin mukaan myös Beeplen teoksen myynnin taustalla näyttäisi olleen jonkinlaista epämääräisyyttä50. Huutokaupan voittaja, Metakovan, oikealta nimeltään Vignesh Sundaresan51, on ilmeisesti yksi BitAccess-palvelun ja Lendroid Foundationin perustajista. Vuonna 2013 hän perusti Kanadassa palvelun Coins-e, joka, kuten BitAccess, tarjoaa kryptovaluuttavaihtoa.52 Jo hänen Coins-e-palvelunsa kohtasi kritiikkiä sen hävitettyä käyttäjiltään miljoonia Dogecoineja – kyllä, niitä, joiden arvoa Elon Musk onnistunut kasvattamaan räjähdysmäisesti twiiteillään. Sundaresan mukaan palvelu oli kuitenkin ehditty myydä toiselle yritykselle, mutta Castorin mukaan tästä kaupasta ei ole tietoja. Castor myös alleviivaa, että Coins-e:n verkko-osoitteella ei ole ollut päivityksiä toukokuun 2013 perustamisen jälkeen kuin vasta toukokuussa 2020, jolloin käyttäjät valittivat kadonneista kolikoista.

Sundaresan on myös singaporelaisen Metapursen taustalla. Tämä kryptoinvestointifirma pyrkii ”demokratisoimaan taiteen saavutettavuuden ja omistuksen”. Yritys on ostanut NFT:tä, ja viime joulukuussa se myös ostin Beeplen ”Everydays: 20 Collection” -teoksen 2,2 miljoonalla dollarilla. Metapurse onkin ottanut haltuunsa Beeplen NFT-teokset, yhdistänyt nämä virtuaalisiin museoihin, ja tarjoaa nyt osakkuutta tästä lohkoketjupalvelusta. Käsiksi pääsee, kun sijoittaa palvelun omaan B20-tokeniin. Castorin mukaan kiinnostavinta on, että Beeple näyttäisi olevan Sundaresanin yhteistyökumppani omistaen kaksi prosenttia kaikista B20-tokeneista (Sundaresan omistaa suurimman osan). Tokeneita laskettiin tammikuussa 1,6 miljoonaa liikkeelle, ja niitä myytiin 0,36 dollarin kappalehintaan. Toinen kiinnostava seikka onkin se, että Christiensin huutokaupan jälkeen B20:n arvo kohosi 23 dollariin, ja pysyi jonkin aikaa aina 16 dollarissa asti53. Näin Beeplen tokenien arvo oli jopa 3 miljoona dollaria – olettaen, että hän myi tokenit hinnan ollessa pilvissä. Jos Castorin väitteet pitävät paikkaansa, kyseessä on selvästi hyvin epäilyttävä toiminta, varsinkin jos otetaan huomioon, että samalla on saatettu ”pestä” miljoonia varastettuja Dogecoineja.

NFT:t ovat lopulta finanssi-instrumentteja, ja niistä, kuten kryptovaluutoista, on tullut osa sijoittajien portfolioita54. Nopeat voitot varmasti ajavat sijoittajia, mutta he voivat tietysti ostaa NFT:itä niiden mahdollisen sosiaalisen arvon takia, joka esimerkiksi kytkeytyy johonkin meemiin. Näin teoksen, meemin, arvo riippuu pitkälti siitä, kuinka suosittu teos on. NFT on (ainakin periaatteessa) siis sitä arvokkaampi, mitä laajalle levinneempi esimerkiksi sen kohteena oleva meemi on – se on oltava siis vapaasti jaettavissa55. Kuten Sirin Kale kirjoittaa, et varmaankaan ”koskaan maksaisi meemin lähettämisestä sen enempää kuin maksaisit siitä, että saisit kertoa vitsin”56. Meemin idea on ”lahja”: se on spontaanista luovutettu yksilöltä toiselle ilman odotusta rahallisesta korvauksesta. Ne ”kuuluvat kaikille ja ei kellekään” – ne ovat ”eläviä organismeja”57. NFT:n kohdalla myös itsessään se, että teoksella, digitaalisella objektilla, ei ole joko ollenkaan tai vain vähäisissä määrin kytköstä fyysisen maailman arvorakenteisiin, saattaa nostaa sen arvoa. Näin NFT:n ”abstrakti” luonne, lähes mielivaltainen arvonmääritys sekä niiden ostajilleen tuomien etuoikeuksien vähyys näyttäisivät lopulta olevan itseasiassa myyntivaltteja. Kuten Jonathan Zittrain ja Will Marks tiivistävät, arvon taustalla vaikuttaa myös se, että tokenit ”eivät viesti mitään, mikä muistuttaisi perinteistä omistajuutta”. He myös esittävät, että ostajat voivat saada ”lämpimän tunteen siitä, että on rahoittanut taiteilijaa” ja toisaalta tuntea ”ylpeyttä siitä, että voi ilmaista yhteyttään taitelijaan ja digitaaliseen artefaktiin”.58

Perinteisen omistajuuskäsityksen kritiikki voi toisaalta olla tärkeää arvon kannalta. Kuten Ben Davis muistuttaa, näyttäisi siltä, että monet niistä keräily- tai taide-esineistä, jotka toimivat hyvänä sijoituskohteena, ovat määritelmällisesti harvinaisia59 – oli sitten kyse Vincent van Goghin teoksesta, 1990-luvun alun Magic the Gathering -korteista tai Teräsmiehen ensiesiintymisestä sarjakuvassa. Näissä tavallaan fyysiset, uniikit artefaktit ovat harvinaisia, haluttuja ja kalliita. Ne korostavat harvinaisuudessaan omistajuutta ja haluttavuutta. Samalla ne kuitenkin ovat tuttuja ja tunnettuja – varsinkin digitaalisia kopioita näistä löytyy internetistä tuhansittain. Siinä missä yksittäinen, fyysinen ja ei-digitaalinen taulu tai keräilykortti on ”piste”, johon jonkinlainen alkuperäisyys voidaan kohdentaa, NFT pyrkii olemaan jotain samankaltaista digitaalisessa helpon kopioitavuuden maailmassa60. Tokenin avulla voitaisiin esimerkiksi pitää listaa aikaisemmista omistajista, ja tavallaan tästä listasta tulisi osa digitaalisen objektin autenttista ydintä61. Toisaalta tällainen yksilön tahto omistukseen jatkaa NFT:n kohdalla samaa homo economicuksen perinnettä kuin perinteinen omistajuus, se on vaan digitalisoitunut – ehkäpä internetin meemimaailman kuuluu olla vapaasti jaettavissa. Kiinnostavaa on, että NFT:n yhteydessä ikään kuin oletetaan, että maksamalla summan X jostain, joka on käytännössä sertifikaatti teokseen A, meidän on leikittävä, että maksajalla on nyt omistusoikeus teokseen A. Mutta näin on suurelta osin tietysti myös fyysisten esineiden kohdalla, ne tosin ovat fyysisinä kappaleina hankalammin hallittavia ja niihin liittyvää omistusta suojaa niin laki kuin laajemmin kulttuuriset ja eettiset koodistot. Kuuluisa taiteilija Damien Hirst onkin pohtinut uniikkiuden ajatusta luomalla tokeneita fyysisestä, kymmenen tuhannen kappaleen teoksestaan ”The Currency”. Omistusoikeuden ostaneella henkilöllä on vuosi aikaa päättää, kumman aikoo lopulta pitää – kumman hän toivoo tai uskoo kasvavan arvoltaan tulevaisuudessa – digitaalisen vai fyysisen kappaleen. Lopulta toinen näistä tuhotaan.62

Kaikesta huolimatta sijoittajat voivat myös haluta ostaa ”palan” internethistoriaa – ja onkin tietysti hyvä, että internetin historia tullaan tallentamaan ainakin joillain tavoin. Näyttää, että internetille on pitkään käynyt vähän samoin kuin 1900-luvun puolen välin tv-sarjojen nauhoitteille: tv-studiot nauhoittivat kylmästi vanhojen jaksojen päälle, sillä filmit olivat kalliita. Poikkeuksena on tietysti esimerkiksi Internet Archive, joka tallentaa jonkin verran ”otoksia” sivustoista. Joka tapauksessa, ainakin periaatteessa muuttumattomalla lohkoketjulla voitaisiin säilyttää jonkinlainen historia tietyn digitaalisen teoksen omistajahistoriasta, ja token voisi myös laajemmin toimia eräänlaisena historiallisena merkkinä. Kuitenkin myös lohkoketjut ja näin ollen NFT:n data voi korruptoitua. Tokenin ja digitaalisen varallisuuden välille voi myös syntyä katkos, jos vaikka alustan tarjoava palvelu lopettaa toimintansa.

Rick Prelinger kuitenkin toppuuttelee näkemyksiä tokenien hyödyistä arkistoille huomauttaen jopa, että NFT:t ja tekoälysovellusten laajempi kehitys voivat ”horjuttaa” koko historian käsitettä. Hänen mukaansa internetin vapaat arkistot ovat olleet pitkään tärkeä historiallinen kokonaisuus, ja toisaalta niiden avoimuus ja vapaa hyödynnettävyys ovat mahdollistaneet sen, että kaikki voivat hyödyntää näitä vapaasti ja ”tasa-arvoisesti”. NFT:t ja lohkoketjujärjestelmät – erityisesti niiden privaatissa muodossa – haastavat tätä ajatusta. Prelingerin mukaan heti kun tällaiset arkistot alkavat pidättämään (sulkemaan) materiaalia, ne ovat ”eettisesti sidottuja tekemään näin aina”. Tätä tarvetta alkaa tienata ja sulkea pääsyä materiaaliin kiihdyttää se fakta, että ”arkistojen maailma” on Perlingerin mukaan alipalkkauksen, riittämättömien budjettien ja huonon resursoinnin maailmaa.63

Lopulta myös NFT:n luominen voi osittain myös rajoittaa sitä, kuka voi tai haluaa ostaa teoksen: kryptovaluuttojen ja -palveluiden käyttö ei kuitenkaan houkuttele kaikkia64. Samalla digitaalisen teoksen lukitseminen ”johonkin materiaaliseen muotoon tai tilanteeseen” saattaa luoda enemmän ongelmia kuin ratkaista. Kuten Cory Doctorow on esittänyt, digitaalisiin ”lukkoihin” nojaaminen ei oikeastaan voimaannuta taiteilijaa tai omistajaa, vaan näiden lukkojen tekijöitä. Lisäksi tällainen lukitseminen saattaa rajata niitä erityisiä piirteitä, joita digitaalisilla objekteilla voisi olla.65 Hieman ironista onkin, että edellä mainitun Metapursen toinen ”pääarkkitehti”, Twobadour-nimimerkkiä kantava Anand Venkateswaran, on kommentoinut, että NFT-taide eroaa perinteisestä taiteesta siinä, ettei siinä ole ”portinvartioita”66 – paitsi tietysti itse tokeneita tarjoavat palvelut (alustat). Kaikesta huolimatta ilmeisesti monet yhdysvaltalaistaitelijat ovat ottaneet avosylin vastaan mahdollisuuden saada edes jonkinlaisia rojalteja NFT:n avulla, varsinkin kun teos mahdollisesti myydään uudelleen – EU:ssa taitelijat ovat aikaisemminkin saaneet rojalteja uudelleenmyynnin yhteydessä67.

Myös edellä jo sivutun geenidatan yhteydessä nousee esiin monia omistusoikeudellisia ongelmia. NFT:n käyttö tällaisen datan hallinnassa kohtaakin lisää haasteita. Esimerkiksi Montrealin yliopiston bioeetikko Vardit Ravitsky on alleviivannut, että ei ole täysin selvää, missä mielessä joku yksilö oikeastaan omistaa genominsa, koska suuri osa siitä on jaettu oman perheen kesken. Samalla on keskusteltu siitä, pitäisikö ihmisten ylipäätään saada tehdä rahaa ”biologisilla resursseillaan” (esim. spermanluovutuksella).68 Erityisesti biodatan yhteydessä uudet GDPR tai CCPA-asetukset tuovat mukaan oman kerroksensa, joka NFT:n kehittäjien, palveluntarjoajien ja usein myös käyttäjien on osattava huomioida. Toisaalta älysopimukset voivat taipua ohjelmoitavuutensa ansiosta asetusten mukaisiksi.69

Nämä ja monet muut kysymykset nousevat entistä enemmän esiin, varsinkin kun Mattereumin kaltaiset projektit pyrkivät liittämään älysopimukset ja NFT:t ”reaalimaailman” varallisuuksiin (esim. tavaroiden internet). Loppujen lopuksi reaalimaailman taidemarkkinoiden ja digitaiteen välillä ei ole kovinkaan suuria eroja. Kulttuurikriitikko William Deresiewiczin mukaan

”[h]innat ovat täysin irrallaan taustalla olevasta arvosta, eikä niissä ole järkeä muuta kuin suhteessa toisiinsa. Tätä koko dynamiikkaa ajaa globaali ylijäämäinen käteinen, joka etsii asioita, joita tehdä itsellään. Mielestäni [NFT:t ovat] kupla, mutta toisaalta niin on koko taidekauppa kupla – eikä se näytä koskaan puhkeavan.”70

Lohkoketjujen yhteydessä on aina puhuttu luottamuksesta. Vaikka NFT:t jatkavat tätä luottamuskeskustelua omalla tavallaan, vaikuttaisi myös, että niihin liittyy paljon luottamusta niin tulevaisuuteen yleisesti kuin myös kyseiseen teknologiaan ja sen tulevaisuuteen. Monet tahot ovat alleviivanneet, että lohkoketjuteknologian vahvuus on siinä, että enää ei tarvitse miettiä voiko toiseen ihmiseen luottaa – järjestelmä hoitaa varmennuksen automaattisesti ja lopulta pakottaa tiettyjen algoritmisten sääntöjen toteutumisen.71 Menemättä siihen, minkälaista sosiaalista todellisuutta tällainen ”luottamuksesta luopuminen” tai luottamuksen siirtäminen teknologian harteille tuottaisi, niin NFT:t tuovat taas oman ulottuvuutensa luottamuskysymyksiin. Ne tavallaan osoittavat, että teknologia ei ole koskaan kaiken nielevä kokonaisuus, jonka syliin voisi tällaiset monimutkaiset ja vaikea kysymykset sysätä.

Energiankulutuksesta ja vähän muista ongelmista

Guillaume Chapron kirjoitti Nature-lehdessä jo 2017, että ”ympäristö tarvitsee kryptohallintoa”. Hänen mukaansa älysopimuksilla voitaisiin luoda ”autonomisia digitaalisia entiteettejä”, jotka hallitsisivat luonnon resursseja72. Toisaalta lohkoketjuteknologian sovelluksia, kuten myös uniikkeja tokeneita, on tarjottu avustamaan uusia, vertaistuotannolla toimivia energiajärjestelmiä73. Mutta Chapronin ajatus vaikuttaisi viittaavaan jonkinlaisiin NFT:n kaltaisiin tokeneihin, joita on mahdollista seurata läpi tuotanto- ja logistiikkaketjujen. Näin voitaisiin hänen mukaansa seurata sitä, onko alkutuotantoa harjoittava yhteisö sitoutunut tiettyihin luonnonsuojelullisiin päämääriin ja täyttyvätkö ne. Jos näin olisi, saisi kyseinen resurssi ”kestävyysleiman”, joka säilyisi läpi ketjun. Lisäksi – ainakin teoriassa – lohkoketjujärjestelmällä olisi mahdollista tällaisessa tapauksessa allokoida suoraan varoja alkulähteelle ilman välikäsiä. Tällöin tosin järjestelmän pitäisi olla desentralisoitu niin, ettei vaikkapa tietty globaali, länsimaista johdettu yhtiö pääse sekoittamaan pakkaa. Kestävyysleiman saaminen ei tietysti ole aukotonta, vaan sen kanssa syntyy hieman samankaltaisia ongelmia kuin NFT:n luomisessa. Tässä tapauksessa kyse on vain siitä, että miten lopulta varmistaa se, että suojelupäämäärät ovat todella täyttyneet? Digitaalisen ja ”fyysisen” välille näyttäisi jäävän kuilu, jota on vaikea tai mahdotonta kuroa kiinni74.

Paradoksaalista kuitenkin on, että – kuten edellä jo todettiin – lohkoketjuteknologian varmennusmekanismit vievät suuria määriä energiaa. Erityisen ongelmallinen on laajimmin käytetty ”työvarmennus”. Näihin liittyvän energiankäytön ongelmavyyhdin voi periaatteessa jakaa kolmeen osa-alueeseen: 1) mistä energia on alkujaan lähtöisin, onko se esimerkiksi vihreää vai tuotettu täysin fossiilisin energiamuodoin; 2) järjestelmän metodit eli juuri se, kuinka esimerkiksi ylläpitävä varmennusprosessi käytännössä toimii; 3) järjestelmien jäähdytys, joka vaatii myös energiaa (toisaalta lämmin ilma saattaa olla mahdollista kanavoida toisaalle lämmityksenä).

Ensimmäinen kohta on näistä tietysti kaikkein hankalin. On helppoa todeta, että kaikki teknologiat vaativat aina jonkin verran energiaa, ja yksittäisillä toimijoilla voi olla usein hankala suoraan ja nopeasti vaikuttaa siihen, mistä sähköt tulevat – eli miten sähköntuotanto on yhteiskunnassa ja alueella järjestetty laajemmin. Kiinassa, joka on suurin Bitcoin-louhijamaa, vain pieni osa – noin yksi kolmasosaa – hyödyntää uusiutuvia energiamuotoja. Loput louhinnat suoritetaan ”maakunnissa, joissa iso osa sähköstä tuotetaan hiilivoimalla”75.

Toinen kohta on hieman helpompi toteuttaa – ainakin periaatteessa. Työvarmennuksen tilalle on suunniteltu uusia varmennusmuotoja, kuten esimerkiksi edellä mainittua ”osakkuusvarmennusta”. Työvarmennus esimerkiksi Bitcoinissa on siitäkin syystä kinkkinen, että energiankulutus kasvaa jatkuvasti, sillä järjestelmä on suunniteltu niin, että varmennuksessa ratkaistavat algoritmiset ongelmat vaikeutuvat koko ajan76. Totta kai näin tapahtuisi myös osakkuusvarmennuksen kohdalla, mutta se kuluttaisi vain murto-osan työvarmennuksen määrästä. Tätä varmennustapaa ei kuitenkaan ole vieläkään kovin laajalti käytössä, vaikka se on ollut esimerkiksi osana Ethereumin päivitysarsenaalia ainakin vuodesta 201977. Vuonna 2018 Ethereum-verkko vei vuodessa saman verran energiaa kuin Islanti, ja yksittäinen verkossa tehty transaktio (tai älysopimuksen suoritus) vei saman verran energiaa kuin keskiverto yhdysvaltalainen kotitalous käyttää päivässä78. Bitcoin-verkko vastaavasti vei kolme neljäsosasta puoleen enemmän energiaa. Vuonna 2019, yksi Ethereumin pääarkkitehdeistä, Vitalik Buterin, sanoi, että edellä mainitun varmennuspäivityksen jälkeen järjestelmä veisi enää prosentin verran sähköä siitä, mitä se aikaisemmin on vienyt79. (Tässä päivityspaketissa on mukana myös muita elementtejä kuin varmennusprosessin uudistus.) Ethereum on kuitenkin kohdannut ongelmia sen älysopimuksille tarkoitetun ohjelmointikielen takia: kieli vaikuttaisi olevan hankalaa funktioiden monimutkaistuessa. Päivitys onkin vaatinut kokonaan uuden lohkoketjun suunnittelun, jolloin ”Ethereum 2.0” olisi ikään kuin kaksikerroksinen järjestelmä: pohjalla vanha, hieman päivitetty ketju ja päällä uusi, täysin osakkuusvarmennuksella toimiva ketju.

Bitcoin, jota on käytännössä mahdollista päivittää, ei ole nostattanut keskustelua järjestelmän muuttamisesta. Tietysti tällöin järjestelmä vaatisi todella suuria uudistuksia, eikä olisi enää ”sama Bitcoin” muutosten jälkeen. Niin sanottu ”Lightning network”, eli Bitcoinia tehostava maksuverkko, on otettu käyttöön monissa kryptovaluuttapalveluissa. Tällä verkolla on kuitenkin omat ongelmansa – se muun muassa lisää keskuksellisuutta. Lightning networking ja toisaalta Ethereum 2.0:n kaltaiset kerrokset hyödyntävät ajatusta siitä, että transaktiot hoidetaan ketjun ulkopuolella (off-chain) ja lopulta viimeisteleminen yhtenä kokonaisuutena lohkoketjun raskaiden toimintojen avulla. Tämän voisi ajatella niin, että ketjun ulkopuolella, maksujärjestelmätasolla ”suunnitellaan” kaikki transaktiot tai mahdollisesti älysopimukset, jotka sitten kootaan yhteen ja toteutetaan kerralla työvarmennuksella.80

Digiconomist-sivusto on kerännyt jo pitkän aikaa päivittyvää taulukkoa niin Bitcoinin kuin Ethereumin energiankulutuksesta81. Uudempien kulutusarvioiden mukaan esimerkiksi Bitcoinin energiankulutus oli heinäkuussa 2021 noin 141,83 terawattituntia (vuodessa), joka vastasi sivuston mukaan Ukrainan kulutusta. Lisäksi yksittäinen Bitcoin transaktio vei energiaa 1773,77 kilowattituntia, joka vuorostaan vastasi yhdysvaltaisen keskivertotalouden näkökulmasta 60,8 päivän energiankulutusta. Ethereum-verkon vastaavat olivat hieman pienempiä. Vuosittainen kulutus oli noin 58.87 terawattituntia, joka sivuston mukaan vastaa noin Uzbekistanin kulutusta. Yksittäinen transaktio vei 133,21 kilowattituntia, joka vastasi noin 4,5 päivän energiankulutusta keskivertoyhdysvaltalaistaloudessa. Bitcoin tai Ethereum eivät tietystikään ole maita, kuten esimerkiksi Alex de Vries huomauttaa. Hänen mukaansa kohdallisempaa on verrata esimerkiksi Bitcoinin kulutusta koko pankkisektorin kulutukseen (mukana myös pankkiautomaatit ja erilaiset haarakonttorit), joka oli vuonna 2019 noin 650 terawattituntia vuodessa. Tällöin, Vriesin mukaan, Bitcoin vei noin 40–62,3 terawattituntia vuodessa sähköä. Hän myös huomauttaa, että kryptovaluutta on synnyttänyt paljon ”kolmannen osapuolen toimintaa” (Bitcoin-automaatit ja erinäiset kryptovaihtopalvelut), joita voi olla vaikea laskea mukaan kulutukseen.82

Vries jatkaa, että esimerkiksi Bitcoinia puolustetaan yleensä vetoamalla siihen, että suuri osa louhinnasta tuotetaan uusiutuvien energiamuotojen muuten hukkaan menevällä ylimäärällä. Esimerkiksi Kiinan Sichuanissa ja Yunnassa hyödynnetään vesivoimalaitosten hukkaenergiaa. Vriesin mukaan hukkaenergian määrä johtuu siitä, että laajempi sähköverkkoinfrastruktuuri ei kykene siirtämään energiaylimäärää alueilta toiselle. Bitcoin-louhinta-altaat ja -yritykset ovatkin siirtyneet näille hukkaenergian alueille. Louhinnan energiatarve on kuitenkin jatkuvaa, kun taas vesivoiman tuotanto on kausittaista: sen taso riippuu sateista, tulvista ja kuivuudesta. Ilmastonmuutos tulee entisestään lisäämään tuotantoon liittyviä epävarmuuksia. Joka tapauksessa, louhijoiden on kuitenkin tasapainotettava näitä muutoksia toisin energiamuodoin, pääsääntöisesti fossiilisilla.83 Louhinta siis jatkuvasti vaikeutuu, jolloin vaaditaan enemmän konetehoa, joka vuorostaan vaikuttaa siihen, että erityisiä, louhintaa varten rakennettuja laitteita (esim. ASIC) on uusittava tasaisin väliajoin. Näiden tuotannolla on myös omat hiili- ja sosiaaliset jalanjälkensä – eikä näitä laitteistoja usein voi käyttää muissa yhteyksissä kuin louhinnassa. Lisäksi laitteistojen hyöty riippuu myös itse Bitcoinin arvosta: jos arvo on hyvin alhaalla, voi louhinta olla kannattamatonta, jos sähkö- ja muut kulut vievät liian suuren osan.84 Louhintalaitteistoja hyödynnetään tietysti myös muiden lohkoketjualustojen yhteydessä, kuten Ethereumissa85.

NFT:n kohdalla Ethereum-verkon kulutus on avainasemassa, sillä suuri osa järjestelmistä hyödyntää tätä verkkoa. Ne taiteilijat, jotka eivät kokonaan hylkää tokenitaidetta, alleviivaavat päästökompensaatioiden tärkeyttä – kuten esimerkiksi edellä mainittu Beeple, jonka mukaan maksaa noin 5000 dollaria kompensoida hänen yhden myydyn kokoelmansa päästöt. Digitaalitaiteilija Memo Aktenin ylläpitämän ja sittemmin poistaman sivuston86 mukaan esimerkiksi ”Space cat” -NFT:n – joka siis on gif-animaatio kissasta lentämässä kohti kuuta – hiilijalanjälki vastaa ”keskiverto-EU-kansalaisen” kahden kuukauden sähkönkulutusta. Sivuston analysoiman noin 18 000 tokenin keskivertojalanjälki oli hieman alempi, mutta vastasi silti noin kuukauden sähkökulutusta.87 Akten on myös huomauttanut, että energiankulutus on tokeneiden yhteydessä moniulotteista: luontitapahtuman (minting) lisäksi myös mahdolliset huudot vievät energiaa sekä tietysti uudelleenmyynti. Lisäksi monet NFT-taiteilijat ovat tuottaneet useita versioita töistään.88

Monet argumentit esimerkiksi Bitcoinin energiankulutuksen puolesta eivät kuitenkaan huomioi sitä, että maapallon kohtaama ekologinen kriisi ei kestä sitä, että vanhojen, kuluttavien järjestelmien ohelle otetaan toinen, ehkä kokonaisuudessaan tällä hetkellä hieman vähemmän kuluttava mutta yhtä kaikki energian näkökulmasta katastrofaalinen järjestelmä. Erityisesti työvarmennukseen nojaava järjestelmä ei ole millään järkevällä tavalla osa kestävää kehitystä. Viime aikoina otsikoissa ollut Galaxy Digitalin tutkimus Bitcoinin sekä pankkisektorin kulutuksesta on ollut ongelmallinen. Tutkimuksessa näytettäisiin jotenkin oletettavan, että Bitcoin nyt sitten – koska se vie vain noin puolet siitä mitä ”pankkisektori” vie – korvaisi jotenkin kokonaan traditionaalisen pankkisektorin. Toisin sanoen: totta kai Bitcoin vie vähemmän sähköä, koska sitä ei kuitenkaan käytetä niin paljoa kuin perinteisiä pankkipalveluita.89 Yksi toinen klassinen tapa puolustaa NFT:n – ja laajemmin lohkoketjujen – energiankäyttöä on puhua tokeneista ikään kuin lentokoneina, jotka ”lähtevät joka tapauksessa, nousi kyytiin tai ei”. Tällaiset, lopulta hyvin deterministiset ja toisaalta materiaalisia verkostoja huomioimattomat käsitykset teknologiasta ja sen kehityksestä ovat masentavia.

Energiankulutukseen liittyvien ongelmien lisäksi erityisesti NFT:t kohtaavat tietoturvaongelmia. Esimerkiksi ”toiseksi tekeytymisessä” (spoofing) pahantekijä voi varastaa käyttäjän tunnuksen tai transaktiossa tarvittavan yksityisavaimen (private key). ”Peukaloinnissa” (tampering) taas esimerkiksi lohkoketjun ulkopuolista dataa – siis teosta tai muuta digitaalista objektia – voidaan manipuloida. ”Torjunnassa” (repudiation) vuorostaan hyökkääjän osoite voidaan kytkeä osaksi transaktiodataa – eli käytännössä omistajan tai ostajan osoite korvataan hyökkääjän osoitteella. Lisäksi tietoturvaongelmia aiheuttaa se, että ketkuilijoiden voi olla mahdollista saada selville ostaja tai myyjä transaktiodatasta – varsinkin jos dataa voidaan liittää johonkin muuhun tietokantaan, jonka avulla voidaan rakentaa laajempi kokonaiskuva90. Myös palvelunestohyökkäyksessä (denial of service) kohteena on teos, objekti tai varallisuus, joka on tallennettu lohkoketjun ulkopuolelle: käytännössä hyökkääjä voi estää pääsyn objektille tai katkaista NFT:n ja objektin yhteyden. Lisäksi hyökkääjä voi saada käyttöoikeudet, jos esimerkiksi järjestelmän älysopimukset on huonosti laadittu (ns. elevation of privilege).91 Tässä ei ole kuitenkaan vielä kaikki. Näiden ongelmien lisäksi lohkoketjuilla on käytettävyyteen liittyviä ongelmia, kuten vaikkapa hidas transaktioiden hyväksyminen sekä kalliit maksut. Lisäksi edellä on jo sivuttu hallinnallisia ongelmia (keskuksellisuus vs. desentralisaatio), joiden lisäksi lain näkökulmasta avautuu laajempi vyyhti ongelmia – kuten vaikkapa verotus, rajoja ylittävät transaktiot, asiakkaan tunnistusvelvoitteet (KYC) ja niin edelleen. Toisaalta lohkoketjujen välinen suora toiminnallisuus on oikeastaan mahdotonta, ja tähän tarvitaan erinäisiä välikäsiä, esimerkiksi kryptovaluuttapalveluita. Vaikka tietysti monet NFT-palveluita tarjoavat tahot käyttävät Ethereumia, saattaa näidenkin välillä olla yhteensopivuusongelmia.92 Viimeisenä, muttei ehkä vähäisimpänä tokenien tulevaisuuden kannalta, näyttää siltä, että monet tekniset ongelmat nykyisissä lohkoketjujärjestelmissä tiivistyvät siihen, etteivät nämä alustat ehkä kestä tavaroiden internetin (internet of things; IoT) teknisiä vaatimuksia93. Tämä johtuu esimerkiksi Ethereumin suhteessa hitaasta transaktiokäsittelystä ja muista skaalautuvuuteen liittyvistä ongelmista. Vaikka varsinkin 5G-verkko kykenee jo hyvin tukemaan tulevien internetiin kytkettyjen laitteistojen ja vempeleiden aikakautta, jää älysopimusten ja omistusoikeuksien toteuttaminen uusien lohkoketjujen – tai joidenkin muiden teknologioiden – kontolle.

Lopuksi

Lohkoketju-, Bitcoin- ja kryptovaluuttakriitikko David Golumbia väitti Tech Won’t Save Us -podcastin jaksossa, että niin Bitcoin kuin lohkoketjuteknologia yleisesti ovat lähtökohtaisesti oikeistolaista tai jopa ”äärioikeistolaista”94. Näkemys voi pitää paikkansa esimerkiksi Bitcoinin ja joidenkin muiden sovellusten kohdalla, mutta laajemmin ajateltuna lohkoketju eräänlaisena ”teknisenä skeemana” ei ole lopullisesti sidottu mihinkään tiettyyn poliittiseen näkökulmaan tai ideologiaan. Muun väittäminen olettaa liikaa siitä, kuinka hyvin tietyt teknologiat voivat olla suunnittelijoidensa ajattelun kuvia tai miten yleensäkään tekniset laitteet, objektit, kehittyvät ja kuinka niitä innovoidaan.95 Lohkoketjua voidaankin käyttää muuhunkin kuin lisäarvon tuottamiseen96. Vähintään vapaaseen lähdekoodiin nojaava valikoima digitaalisia työkaluja voi antaa mahdollisuuksia ruohonjuuritason vertaistoiminnalliselle kulttuurille – mutta suurin mahdollistaja on aina ihminen ja heidän organisoitumisensa.

Kysymys on myös suurelta osin vallasta. Teoriassa lohkoketjun sovellukset, kuten vaikkapa juuri NFT:t, voivat tarjota perinteisistä instituutioista irrallaan olevia työkaluja tasa-arvoistamaan globaalin talouden kenttää. Käytännössä kuitenkin monet jo valmiiksi suuret ja rahakkaat tahot ovat tehostaneet omaa toimintaansa lohkoketjuilla. Toisaalta monet uudet tekijät ovat kasvaneet nopeasti lähes monopoliasemaan. Tämä ei tietysti koske vain lohkoketjuja, vaan esimerkiksi alustatalouden piirissä niin Facebook, Uber kuin AirBnb vaikuttaisivat pitkälti hallitsevan omia segmenttejään.97 Näyttäisi siltä, että vaikka työkaluja voisi olla, sama talouden pinttynyt logiikka puhuu lopulta näidenkin taustalla. Kaikesta huolimatta lohkoketju ainakin teknisenä skeemana on ollut tärkeä askel laajemmin teknologian kehityksessä. Sen virheistä opitaan, sitä parannetaan ja toimivat elementit säilyvät jatkossa. Yhtenä akuuttina pullonkaulana on tällä hetkellä juuri energiankulutus – miten se saadaan pienemmäksi ja energiatehokkaammaksi teknologian osalta.

Ehkäpä lohkoketjuteknologia, kuten se on nyt opittu tuntemaan, ei kykene ratkaisemaan tätä ongelmaa järkevällä tavalla. Toisenlaisia, lohkoketjujen perusrakenteesta poikkeavia innovaatioita on (esim. HashGraph ja DAG-pohjaiset järjestelmät98). Ehkäpä jokin uusi lohkoketjujärjestelmä tulee mullistamaan toimintaamme, tai sitten jokin aivan toinen – tai ehkäpä sellainen, joka yhdistelee näiden kaikkien elementtejä. Näin myös NFT:llä – tai jollain vastaavalla, toivottavasti energiatehokkaammalla – on paikkansa maailmassa. Kannattaa kuitenkin muistaa mitä ne pääsääntöisesti ovat tällä hetkellä: sertifikaatteja omistusoikeuteen, joilla on omat ongelmansa. Kaikesta huolimatta esimerkiksi taiteilijoiden rojaltijärjestelmä näyttäisi olevan positiivinen elementti järjestelmien kehityksessä, joka on vähintään lisännyt keskustelua taiteilijoiden toimeentulosta erityisesti Yhdysvalloissa.

Viitteet

  1. 1. Toisaalta nämä odotukset ovat tietysti itse luoneet liian suuria paineita lohkoketjua varten – siis sellaisia, joita juuri mikään teknologia ei voisi lunastaa (ks. esim. Lidman ym. 2020).
  2. 2. Tietysti lohkoketju perustuu joukkoon teknologioita, joilla on pitkä historia. Ks. tiiviisti esim. Rantala 2018a; myös esim. Brunton 2019.
  3. 3. Tarkkaan ottaen lohkoketju kuuluu hajautettuihin tilikirjateknologioihin (distributed ledger technology; DLT), joita on myös muitakin (esim.Tangle, BigchainDB), vaikka lohkoketju ovatkin luultavasti tunnetuimmat ja laajimmin käytetyt. DLT taas voidaan lukea osaksi hajautettuja tietokantoja, joita on tutkittu ainakin 1970-luvulta lähtien. DLT-järjestelmä rakentuu yleensä kolmesta pääelementistä: 1) datamallista, joka tallentaa nykyisen tilikirjatilan; 2) transaktioiden kommunikaatio, joka muuttaa tilikirjatilaa; 3) protokolla, jolla luodaan konsensusta osallistujien kesken. (Ks. lisää Belotti & al. 2019, 3796–3798.) Ks. ”hajautetun” ja ”desentralisoidun” eroista esim. Rantala 2018b.
  4. 4. Yksityisiä lohkoketjuja on tietysti käytössä, mutta ne myös asettuvat niitä ideologisia suuntaviivoja vastaan, joita lohkoketjun kehitykseen on suurelta osin assosioitu. (Ks. esim. Rantala 2018a; 2018b.)
  5. 5. Ks. yleisesittely lohkoketjuista, esim. Rantala 2018a; 2018b; myös Rantala 2019; Tulossa 2021; Korhonen & Rantala 2020a; 2020b; sekä esim. De Filippi & Wright 2018; Herian 2019; Quiniou 2019.
  6. 6. Esim. Rantala 2018a; myös Calma 2021.
  7. 7. Työ- ja jäljempänä kuvatusta ”osakkuusvarmennuksesta” sekä muista konsensusmekanismeista (esim. delegated proof of stake, proof of authority, proof of capacity, proof of elapsed time, proof of importance), ks. esim. Xiao & al. 2020; Hassani & al. 2019.
  8. 8. Ks. tiiviisti Fairley 2019; laajemmin, Xiao & al. 2020.
  9. 9. Tarkkaan ottaen monimutkainen mekanismi yhdistää, nimensä mukaisesti, kahta varmennustapaa, ”tila-” ja ”aikavarmennusta”. Näistä tarkemmin, esim. Chia Network Inc. 2021; Cohen & Pietrzak 2019; myös Hern 2021f.
  10. 10. Altaat ja yksittäiset louhijat käyttävät nykyään ASIC-laitteita tai esimerkiksi hyödyntävät uusimpien näytönohjaimien prosessoreita. (Ks. esim. Vries 2019.) ASIC-tuotanto on kuitenkin tuottanut toisenlaisen uhan: on mahdollista, että laitteiden valmistaja sulkisi tai estäisi laitteiden toiminnan, jos louhijataho ei suostu louhimaan tiettyä lohkoketjun osuutta. (Ks. Peck 2017.)
  11. 11. Ks. louhintatehojen jakautumisesta sekä keskuksellisuudesta erityisesti Bitcoinin ja Ethereumin kohdalla, Sai & al. 2021; myös Gencer & al. 2018; Peck 2017. Tällainen kasautuminen ei vielä välttämättä tarkoita sitä, että kyseiset altaat sinänsä ”hallitsisivat” verkostoa. Suurin osa lohkoketjujärjestelmistä (esim. Bitcoin ja Ethereum) ovat ns. Byzantine Fault Tolerant (BFT), joka viittaa klassiseen ”Bysantin kenraalien ongelmaan” – eli kuinka laajalle hajautuneet kenraalit saisivat keisarilta viestin ja ennen kaikkea tottelisivat tätä eli seuraisivat strategiaa tehokkaimmin. Ongelman ydin on siinä, että strategian pitäisi toteutua tehokkaasti, vaikka osa kenraaleista olisi epäluotettavia tai toimisivat muuten huonosti. Usein BFT:n hyväksyttävyysrajana pidetään 1/3 ”kenraaleista”. Tiivistäen lohkoketjujen, erityisesti työvarmennusta hyödyntävissä ongelma ilmenee, jos yksittäinen taho hallitsee ketjun ”louhintatehoista” yli 50 prosenttia (ns. 51 per cent attack). Tällöin se voi periaatteessa vaikuttaa ketjuun (esim. käyttää samoja kolikoita enemmän kuin kerran, ns. double-spend problem; tai estää järjestelmän mahdolliset päivitykset). (Ks. louhinnasta Rantala 2018a sekä mm. BFT:stä Xiao & al. 2020.)
  12. 12. Esim. Ylen jutuissa on käytetty suomennoksia ”ei-vaihtokelpoinen rahake” (Kajander 2021), ”uniikki digitaalinen tokeni” (Hallamaa 2021b) sekä myös teknisesti selittävämpää ”aitoustodistus”-termiä (Hallamaa 2021a).
  13. 13. Wark 2017.
  14. 14. Wang & al. 2021, 2.
  15. 15. Ethereumille on luotu erilaisia token-standardeja, joista tärkeimmät ovat ERC-20, ERC-721 sekä ERC-115. (Ks. näistä Wang & al. 2021, 6–8.)
  16. 16. Esim. Jones 2021, 482.
  17. 17. Hallamaa 2021c. Myös CryptoPunks-hahmot ovat nousseet jopa 7 miljoonan dollarin kappalehintaan (esim. hahmo #7804) (ks. Castor 2021c).
  18. 18. Ks. Nover 2021.
  19. 19. Hallamaa 2021c.
  20. 20. Ks. lisää esim. Wang & al. 2021, 3.
  21. 21. Wang & al. 2021, 10–12.
  22. 22. Ks. esim. Arcenegui & al. 2021.
  23. 23. Ks. Christies.com 2021; Kajander 2021. Huutokaupan voittajan, nimimerkiltään Metakovan, ”vastatarjoaja” Justin Sun (Tron-lohkoketjun perustaja) väitti huutokaupan jälkeen, että hän olisi tarjonnut jopa 70 miljoonaa, mutta järjestelmä ei jostain syystä hyväksynyt hänen viimeistä tarjoustaan (ks. Castor 2021a).
  24. 24. Wright 2020.
  25. 25. Ks. nbatopshot.com.
  26. 26. Ks. Perrin 2021.
  27. 27. Ks. Calma 2021.
  28. 28. Lyons 2021; Twiitti kuuluu ”just setting up my twttr” (21.3.2006) (ks. https://twitter.com/jack/status/20?s=20).
  29. 29. Castor 2021b.
  30. 30. Elan 2020.
  31. 31. Hern 2021a.
  32. 32. Ks. Hallamaa 2021b; 2021d. Linkki NFT:hen: https://opensea.io/assets/0x495f947276749ce646f68ac8c248420045cb7b5e/20682737641321331182503399945623048955841935222663454357104090839669301837825.
  33. 33. Ks. Elan 2020. Foundation-palvelu huutokauppaa myös esimerkiksi ”Awkward Family Photos” -meemejä, ks. https://foundation.app/@awkwardfamilyphotos.
  34. 34. Hern 2021b; 2021c; 2021d.
  35. 35. Hern 2021c.
  36. 36. Hackl 2021.
  37. 37. Jones 2021, 481.
  38. 38. Jones 2021, 482. Myös kantasoludatan kohdalla on mietitty NFT:n hyötyjä, ks. Booth & Gehrie 2021.
  39. 39. Parker listaa osuuksia (2021): alle 100 dollaria, 33,6 %; 100–200 dollaria, 20 %; 200–300, 11,1 %…ja esimerkiksi 600–700 dollaria maksavien NFT:den osuus on vain 2,5 prosenttia myydyistä.
  40. 40. Ks. Parker 2021. Kannattaa tietysti huomata, että luontihinta menee vain kerran, mutta toisaalta suurin osa tokeneista myydä vain kerran. 100 dollarin arvoisen tokenin ensimyynnissä maksut kattavat, Parkerin tutkimissa palveluissa, aina 72,5 prosentista jopa 157,5 prosenttiin tokenin hinnasta.
  41. 41. Hern 2021a; myös Clark 2021; @atelnova 2021. Esimerkiksi taiteilijat Derek Laufman, Simon Stålenhag ja Devin Elle Kurtz raportoivat, että heidän töitään on luvattomasti yhdistetty uniikkeihin tokeneihin (Stephen 2021). Ks. myös Munster 2021.
  42. 42. Ks. esim. Ravenscroft 2021; Greenfield 2021.
  43. 43. Ks. Robertson 2021.
  44. 44. Lainattu, Hern 2021a. Kuten toimittaja Teemu Hallamaa hyvin tiivistää, teos on osuva valinta, sillä se ”kuvaa taulua myyvää taidehuutokauppa Christie’sin meklaria” ”En voi uskoa, että te ääliöt todella ostatte tämän” -tekstin kera (Hallamaa 2021c. Ks. myös Hern 2021a; Zittrain & Marks 2021).
  45. 45. Hallamaa 2021a.
  46. 46. Ks. tarkemmin haasteesta, Perrin 2021.
  47. 47. Castor 2021c.
  48. 48. Sama.
  49. 49. Sama.
  50. 50. Taiteilija on toisaalta itsekin kutsunut NFT boomia ”kuplaksi” (ks. esim. Davis 2021).
  51. 51. Castor 2021a; sekä Metakovan & Twobadour 2021.
  52. 52. Castor 2021a. Lisäksi Sundaresan on perustanut Portkey Technologies -yrityksen ja panostanut, omien sanojensa mukaan, moniin projekteihin, kuten Ethereumiin, Polkadotiin, Dfinityyn, Omisegoon ja Decentralandiin.
  53. 53. Kirjoitushetkellä arvo on 0,7 dollaria. Ks. arvohistoria: https://www.coingecko.com/en/coins/b20.
  54. 54. Esim. Wark 2017. Jonathan Zittrain ja Will Marks muistuttavat, että yksi tärkeimmistä tekijöistä vuoden 2008 finanssikriisin taustalla oli ”vakuudellisten velkasitoumusten” (CDO) kasautuminen. Heidän mukaansa nämä instrumentit ovat monimutkaisempia ja jopa enemmän irrallaan todellisuudesta kuin NFT:t. (Ks. Zittrain & Marks 2021.)
  55. 55. Ks. Kale 2021.
  56. 56. Sama.
  57. 57. Sama.
  58. 58. Lainaukset Zittrain & Marks 2021.
  59. 59. Davis 2021.
  60. 60. Kopioitavuus viittaa tässä myös siihen, että fyysisessä todellisuudessa kopiointi on huomattavasti hankalampaa. Jos vaikka yritän luoda Black Lotus -nimisiä Magic the Gathering -kortteja kotona, tarvitsen tähän (kalliit) laitteet ja jään todennäköisesti kiinni hyvin nopeasti. Digitaalisten tiedostojen kopiointi ja levittäminen on huomattavasti helpompaa, vaikka siinäkin on tietysti omat ongelmansa.
  61. 61. Hallamaa 2021a.
  62. 62. Allison 2021.
  63. 63. Prelinger 2021.
  64. 64. Esim. Castor 2021b.
  65. 65. Doctorow lainattu Wark 2017. Tähän ja edeltävään kappaleeseen liittyvästä omistus- ja toisaalta tekijänoikeudesta, ks. esim. Coombe 1998. Ks. ”NFT arkeologiasta” myös Whyte 2021. Digitaalisten objektien luonteesta ja piirteistä, ks. Hui 2016.
  66. 66. Volpicelli 2021.
  67. 67. Esim. Hallamaa 2021c.
  68. 68. Jones 2021, 482.
  69. 69. Ks. Uribe & Waters 2020.
  70. 70. Morris 2021. Ben Davis vuorostaan vertasi mielipidekirjoituksessaan (2021) NFT-kuplaa 1990-luvun sarjakuvakuplaan. Hänen mukaansa 1980-luvulla monet nuoret, jotka olivat kasvaneet sarjakuvien parissa, saavuttivat hyväpalkkaiset työt, jolloin heillä oli myös rahaa ostaa niin vanhoja kuin uusia sarjakuvia. Samalla syntyi monia, enemmän aikuisille suunnattuja sarjakuvia. Lehtiä ei siis enää myyty vain lapsille, vaan myös aikuisille suunnatuissa liikkeissä sekä antikvariaateissa. Sarjakuva koki siis käänteen helposti kulutettavasta kulttuurista arvostetuiksi keräilyesineiksi. Käänne oli osittain alkanut jo 1970-luvun puolella. Esimerkiksi Action Comics -sarjakuvan ykkösnumeroa, joka ilmensi Teräsmiehen ensiesiintymistä, myytiin tuolloin 400 dollarin hintaan. Vuonna 1984 hinta oli jo 5000 dollaria. Vuosikymmenen loppuun mennessä Christiens’n kaltaiset huutokaupat myivät myös näitä lehtiä. 1991 Teräsmiehen ensilento oli kivunnut jo 82 500 dollarin hintaan. Myös muut vanhat sarjakuvat olivat nostaneet arvoaan. Samalla vähittäismyyntikin lisääntyi ja uusia sarjakuvakauppoja synti kuin sieniä sateella. Myös uudemmat numerot nostivat hintaansa, joskus jopa niin paljon, että jo kuudessa kuukaudessa ilmestymisestä arvo oli saattanut kohota 1000 prosenttia. Sarjakuvien lukijoista tuli sarjakuvasijoittajia. Ihmiset saattoivat ostaa monta kopiota uutta numeroa, yhden luettavaksi ja loput säilöön mahdollista arvonnousua varten. Näin myös joistain sarjakuvataiteilijoista tuli ”rokkitähtiä”. Sarjakuvamarkkinat olivat siis kasvaneet uusien tekijöiden, sarjojen ja suurempien painosmäärien myötä. Kupla kuitenkin puhkesi hyvin nopeasti. Ensinnäkin, kuten Davis muistuttaa, vanhemmat lehdet olivat oikeasti harvinaisia, koska aikanaan ne nähtiin kertakäyttöisenä viihteenä, jolloin suurin osa kopioista jouti roskiin. Marvel Comicsin kaltaiset jättiläiset pyrkivät luomaan niukkuutta ”keinotekoisesti” miljoonia kopioita syytävän tuotannon keskellä. Yhtiöt julkaisivat esimerkiksi harvinaisia vaihtoehtokansilla verhoiltuja numeroita tai erikoisnumeroita, joiden levikki oli hieman pienempi. Lisäksi luotiin tarinoita, joiden oli tarkoitus tuottaa potentiaalisesti harvinaisia numeroita – kuten esimerkiksi numeron, jossa Teräsmies ”kuolee” (totta kai hahmo palasi nopeasti takaisin). Saatettiin myös luoda kokonaan uusia sarjoja, jotka tarjosivat ”ykkösnumeroita”. Joka tapauksessa, samalla ihmiset alkoivat etsiä entistä enemmän vanhoja sarjakuvia, joita löytyikin sittemmin enemmän, pudottaen numeroiden hintoja. Tämä monimutkainen vyyhti johti nopeasti siihen, että vain muutaman vuoden kuluessa yhdeksän kymmenestä sarjakuvakaupasta meni nurin ja lopulta esimerkiksi Marvel Comics meni konkurssiin. Davisin kuvaus sopisi tietysti moniin markkinoihin, joissa hinnat kohoavat nopeasti ja hypellä on erityinen merkitys.
  71. 71. Ks. näistä aiheista esim. Rantala 2018a; 2018b; Tulossa 2021; ks. myös Castor 2021b.
  72. 72. Chapron 2017, 404.
  73. 73. Esim. Karandikar, Chakravorty & Rong 2021.
  74. 74. Itse asiassa monissa lennokkaimmissa teoreettisissa pohdinnoissa keskitytään tähän ajatukseen. Esimerkiksi pääasiassa teoreettinen ja posthumanistinen ”taideprojekti” terra0 (https://terra0.org/) mallintaa metsäpalstaa, joka voisi toimia itsenäisesti sekä jopa omistaa itse itsensä. Näistä ”desentralisoiduista autonomisista organisaatioista” (DAO) on kirjoitettu paljon, jo ennen lohkoketjuteknologiaa. terra0 pyrkii yhdistämään lohkoketjuja ja viimeisimpiä tekoälyteknologioita kokonaisuudeksi, jossa järjestelmän toteuttajat vähitellen myyvät osuutensa ”takaisin metsälle”. Kaikki prosessit on toteutettu automatisoiduin säännöin (käytännössä älysopimuksin). Tekoälyjärjestelmiä, tässä tapauksessa erityisesti kuvantunnistamista, tarvitaan esimerkiksi tulkitsemaan sitä, millainen puutilanne metsäpalstalla on. Ajatuksena siis on, että metsäpalsta kykenisi ”itse” myymään puutavaraa halukkaille siinä tapauksessa, että palstan puutilanne on kestävä. Näin järjestelmä kerryttäisi omaa varallisuuttaan (järjestelmän tokeneita/kryptovaluuttaa) ja voisi sijoittaa tätä varallisuutta laajentaakseen palstaansa. Myös Quinn DuPont on käsitellyt toisenlaista DAO:ta: valaidenpelastusorganisaatiota, joka toimisi täysin itsenäisesti esimerkiksi allokoiden tiettyjen alueiden pelastusorganisaatioille varoja, kun alueella tapahtuu onnettomuus (esim. öljyvuoto) (DuPont 2019). Kaikki DAO-projektit eivät kuitenkaan ole näin lennokkaita, ks. päivittyvä luettelo esim. Korhonen & al. 2021.
  75. 75. Ortamo 2021.
  76. 76. Ks. esim. Aratani 2021.
  77. 77. Ensimmäisiä osakkuusvarmennusta hyödyntäviä järjestelmiä oli Peercoin, joka julkaistiin jo 2012 (Fairley 2019).
  78. 78. Fairley 2019.
  79. 79. Sama.
  80. 80. Ks. Lin & al. 2020.
  81. 81. Ks. https://digiconomist.net/bitcoin-energy-consumption.
  82. 82. Vries 2019, 894. Viimeisimpiä lukuja pankkisektorin osalta, joka varmasti on kasvanut jossain määrin vuodesta 2019, on vaikea saada. Kiinnostavaa on, että esimerkiksi tekemällä Googlehaun ”banking sector energy consumption”, ensisijaisiksi hakutuloksiksi tulevat uutiset ja blogikirjoitukset, joissa verrataan pankkisektorin ja Bitcoinin energiankulutusta. Näissä lähes poikkeuksetta viitataan kryptovaluuttafirma Galaxy Digitalin tekemään suppeaan tutkimukseen, jossa esitetään, että pankkisektori kuluttaa yli kaksi kertaa enemmän energiaa kuin Bitcoin (ks. Partz 2021; tutkimus, Galaxy Digital 2021).
  83. 83. Vries 2019, 896.
  84. 84. Vries 2019, 897; louhintalatteistojen ja Bitcoinin e-jätejalanjäljestä, ks. esim. Herian 2021e; laajemmin Vries & Stoll 2021.
  85. 85. Louhinta on vaikuttanut myös esimerkiksi uusien näytönohjainten – joita myös hyödynnetään louhinnassa – saatavuuteen, ja esimerkiksi edellä mainitun Chia-valuutan suosion kasvu on tuottanut saatavuusongelmia nopeiden kiintolevyjen kohdalla (esim. Hern 2021f).
  86. 86. Akten poisti ilmeisesti sivuston itse, sillä sitä käytettiin kohdistamaan NFT-myyntipaikan päästöjä yksittäiseen tokeniin (ks. Calma 2021). Osoitteesta löytyy kuitenkin vielä tekstejä aiheesta: http://cryptoart.wtf/.
  87. 87. Calma 2021.
  88. 88. Ks. Barber 2021.
  89. 89. Ks. alaviite 82; myös Galaxy Digital 2021.
  90. 90. Ks. Rantala 2018a.
  91. 91. Ks. näistä ongelmista sekä niiden ehkäisemisestä tarkemmin Wang & al. 2021, 8–10.
  92. 92. Ks. näistä Wang & al. 2021, 12–15.
  93. 93. Ks. esim. Induction 2021.
  94. 94. Ks. jakso: https://www.buzzsprout.com/1004689/8793206-bitcoin-is-a-right-wing-technology-w-david-golumbia; ks. myös Golumbia 2016.
  95. 95. Lohkoketjuteknologian skemaattisuudesta ja ”teknisestä essenssistä”, ks. Rantala 2019; myös 2020; laajemmin Simondon 2017. Myös esimerkiksi Parker (2021) kuvaa Etheriä kryptovaluutaksi, jonka tarkoitus on ”vain kasvattaa arvoaan”. Tämä ei kuitenkaan aivan pidä paikkaansa, vaan Ethereumissa Ether on itse asiassa ollut pikemminkin järjestelmän sisäinen elementti, jonka avulla suoritetaan älysopimuksia – se on siis järjestelmän tärkeä osa, jolla on oma funktionsa.
  96. 96. Myös Schneider 2021.
  97. 97. Vergne 2020; myös Rantala 2018c.
  98. 98. Ks. näistä Hassani & al. 2019; Xiao & al. 2020.

Kirjallisuus

Allison, Ian, Damien Hirst’s NFT Experiment Explores Burning Question. Coindesk.com 14.7.2021. Verkossa: coindesk.com/damien-hirsts-nft-experiment-explores-burning-question.

Aratani, Lauren, Electricity Needed to Mine Bitcoin is More Than Used by ”Entire Countries”. The Guardian 27.2.2021. Verkossa: theguardian.com/technology/2021/feb/27/bitcoin-mining-electricity-use-environmental-impact.

Arcenegui, Javier, Arjona, Rosario, Román, Roberto & Baturone, Iluminada, Secure Combination of IoT and Blockchain by Physically Binding IoT Devices to Smart Non-Fungible Tokens Using PUFs. Sensors. Vol. 21, 2021, 3119.

@atelnova, NFT and Intellectual Property: What Do You Get When You Buy an NFT? Hackernoon.com 2.9.2021. Verkossa: hackernoon.com/nft-and-intellectual-property-what-do-you-get-when-you-buy-an-nft-101q37vc.

Barber, Gregory, NFTs Are Hot. So is Their Effect on the Earth’s Climate. Wired 3.6.2021. Verkossa: https://www.wired.com/story/nfts-hot-effect-earth-climate/.

Belotti, Marianna, Božic ́, Nikola, Pujolle, Guy & Secci, Stefano, A Vademecum on Blockchain Technologies: When, Which, and How. IEEE Communications Surveys & Tutorials. Vol. 21, No. 4, 2019, 3796–3838.

Booth, Garrett S. & Gehrie, Eric A., Letter to the Editor: Non-fungible Tokens: Stem Cell Transplantation in the Blockchain. Transfusion and Apheresis Science. 06/2021.

Brunton, Finn, Digital Cash. The Unknown History of the Anarchists, Utopians, and Technologists Who Built Cryptocurrency. Princeton University Press, Princeton & London 2019.

Calma, Justine, The Climate Controversy Swirling Around NFTS. The Verge 15.3.2021. Verkossa: https://www.theverge.com/2021/3/15/22328203/nft-cryptoart-ethereum-blockchain-climate-change.

Castor, Amy, Metakovan, The Mystery Beeple Art Buyer, and His NFT/DeFi Scheme. Amycastor.com 14.3.2021a. Verkossa: https://amycastor.com/2021/03/14/metakovan-the-mystery-beeple-art-buyer-and-his-nft-defi-scheme/.

Castor, Amy, News: I’m Writing a Book, People are Minting NFTs for the Lulz, Chuck Tingle calls NFTs a ’Scoundrel plot’. Amycastor.com 28.3.2021b. Verkossa: https://amycastor.com/2021/03/28/news-im-writing-a-book-people-are-minting-nfts-for-the-lulz-chuck-tingle-calls-nfts-a-scoundrel-plot/#post-6820.

Castor, Amy, Notes on NFTs, The High-Art Trade, and Money Laundering. Amycastor.com 1.7.2021c. Verkossa: https://amycastor.com/2021/07/01/like-high-art-nfts-hit-all-the-right-targets-for-money-laundering/#post-7599.

Chapron, Guillaume, The Environment Needs Cryptogovernance. Nature. Vol. 545, 2017, 403–405.

Chia Network Inc., Business Whitepaper. 2021. Verkossa: chia.net.

Christies.com, Beeple’s Opus. 2021. Verkossa: christies.com/features/Monumental-collage-by-Beeple-is-first-purely-digital-artwork-NFT-to-come-to-auction-11510-7.aspx.

Clark, Mitchell, NFTs, explained. The Verge 11.3.2021. Verkossa: theverge.com/22310188/nft-explainer-what-is-blockchain-crypto-art-faq.

Cohen, Bram & Pietrzak, Krzysztof, The Chia Network Blockchain. 2019. Verkossa: chia.net/download/.

Coombe, Rosemary J., The Cultural Life of Intellectual Properties. Authorship, Appropriation, and the Law. Duke University Press, Durham & London 1998.

Davis, Ben, What the NFT World Can Learn From the Great ’90s Comic Book Bubble. (It’s a Cautionary Tale). artnet.com 30.3.2021. Verkossa: https://news.artnet.com/opinion/nfts-90s-comic-book-bubble-1955239.

De Filippi, Primavera & Wright, Aaron, Blockchain and the Law. Harvard University Press, Cambridge 2018.

DuPont, Quinn, Cryptocurrencies and Blockchains. Polity Press, Cambridge & Medford 2019.

Elan, Priya, Kate Moss Auctions Sleep With Kate Video as Non-Fungible Token. The Guardian 20.5.2021. Verkossa: theguardian.com/fashion/2021/may/20/kate-moss-auctions-sleep-with-kate-video-as-non-fungible-token.

Fairley, Peter, Ethereum Plans to Cut Its Absurd Energy Consumption by 99 Percent. IEEE Spectrum 2.1.2019. Verkossa: spectrum.ieee.org/computing/networks/ethereum-plans-to-cut-its-absurd-energy-consumption-by-99-percent.

Galaxy Digital, On Bitcoin’s Energy Consumption: A Quantitative Approach to a Subjective Question. 2021. Verkossa: https://docsend.com/view/adwmdeeyfvqwecj2.

Gencer, Adem Efe, Basu, Soumya, Eyal, Ittay, van Renesse, Robbert & Sirer, Emin Gün, Decentralization in Bitcoin and Ethereum Networks. Teoksessa Financial Cryptography and Data Security, 22nd International Conference, FC 2018 Nieuwpoort, Curacao, February 26 – March 2, 2018. Toim. Sarah Meiklejohn & Kazue Sako. Springer, Berlin 2018, 439–457.

Golumbia, David, The Politics of Bitcoin. Software as Right-Wing Extremism. University of Minnesota Press, Minneapolis 2016.

Greenfield, Adam, Non-fungible tokens aren’t a harmless digital fad – they’re a disaster for our planet. The Guardian 29.5.2021. Verkossa: theguardian.com/commentisfree/2021/may/29/non-fungible-tokens-digital-fad-planet-nfts-artists-fossil-fuels.

Hackl, Cathy, Space Force Launches Augmented Reality Enabled NFTs. Forbes 14.6.2021. Verkossa: https://www.forbes.com/sites/cathyhackl/2021/06/14/space-force-launches-augmented-reality-enabled-nfts/.

Hallamaa, Teemu, Huijarit myyvät NFT-teoksia ilman taiteilijoiden lupaa – Myös Rijksmuseumin teoksia on päätynyt lohkoketjuun. Yle.fi 24.3.2021a. Verkossa: https://yle.fi/uutiset/3-11853346.

Hallamaa, Teemu, Ylen ensimmäinen NFT myytiin 1,3 etherillä – Mitä opimme matkasta kryptotaiteen maailmaan? Yle.fi 26.3.2021b. Verkossa: https://yle.fi/uutiset/3-11857336.

Hallamaa, Teemu, Digitaalisista tiedostoista taotaan uniikkeja kappaleita, joita myydään miljoonilla euroilla. Yle.fi 11.3.2021c. Verkossa: https://yle.fi/uutiset/3-11831377.

Hallamaa, Teemu, Miten teoksesta tulee kryptotaidetta – Teimme uutisesta NFT:n. Yle.fi 20.3.2021d. Verkossa: https://yle.fi/uutiset/3-11847087.

Hassani, Hossein, Huang, Xu & Silva, Emmanuel Sirimal, Fusing Big Data, Blockchain and Cryptocurrency. Their Individual and Combined Importance in the Digital Economy. Palgrave Macmillan, Cham 2019.

Herian, Robert, Regulating Blockchain. Critical Perspectives in Law and Technology. London & New York, Routledge 2019.

Hern, Alex, Non-Fungible Tokens Are Revolutionising The Art World – And Art Theft. The Guardian 12.3.2021a. Verkossa: theguardian.com/technology/2021/mar/12/non-fungible-tokens-revolutionising-art-world-theft.

Hern, Alex, NFT Representing Tim Berners-Lee’s Source Code for the Web to Go On Sale. The Guardian 15.6.2021b. Verkossa: theguardian.com/artanddesign/2021/jun/15/nft-representing-tim-berners-lee-source-code-world-wide-web-sale-auction.

Hern, Alex, Tim Berners-Lee Defends Auction of NFT Representing Web’s Source Code. The Guardian 23.6.2021c. Verkossa: theguardian.com/technology/2021/jun/23/tim-berners-lee-defends-auction-nft-web-source-code.

Hern, Alex, Tim Berners-Lee’s NFT of World Wide Web Source Code Sold for $5.4m. The Guardian 1.7.2021d. Verkossa: theguardian.com/technology/2021/jun/30/world-wide-web-nft-sold.

Hern, Alex, Waste from one bitcoin transaction ‘like binning two iPhones’. The Guardian 17.9.2021e. Verkossa: theguardian.com/technology/2021/sep/17/waste-from-one-bitcoin-transaction-like-binning-two-iphones.

Hern, Alex, New cryptocurrency Chia blamed for hard drive shortages. The Guardian 26.5.2021f. Verkossa: theguardian.com/technology/2021/may/26/new-cryptocurrency-chia-blamed-for-hard-drive-shortages.

Hui, Yuk, On the Existence of Digital Objects. University of Minnesota Press, Minneapolis & London 2016.

@Induction, Future Technology: AI-enabled Blockchain. Hackernoon.com 24.6.2021. Verkossa: https://hackernoon.com/future-technology-ai-enabled-blockchain-f236370k.

Jones, Nicola, Scientists Embrace Digital Craze for Non-Fungible Tokens. Nature. Vol. 594, 2021, 481–482.

Kale, Sirin, NFTs and me: meet the people trying to sell their memes for millions. The Guardian 23.6.2021. Verkossa: https://www.theguardian.com/technology/2021/jun/23/nfts-and-me-meet-the-people-trying-to-sell-their-memes-for-millions.

Kajander, Riikka, Kryptotaideteoksesta pulitettiin huikea summa – hinta kohosi huutokaupassa lähes 70 miljoonaan dollariin. Yle.fi 11.3.2021. Verkossa: https://yle.fi/uutiset/3-11833399.

Karandikar, Nikita, Chakravorty, Antorweep & Rong, Chunming, Blockchain Based Transaction System with Fungible and Non-Fungible Tokens for a Community-Based Energy Infrastructure. Sensors. Vol. 21, 2021, 3822.

Korhonen, Outi & Rantala, Juho, Value as Potentiality – Blockchain and the Age of Institutional Challenges. Verfassungsblog 8.3.2020a. Verkossa: https://verfassungsblog.de/value-as-potentiality-blockchain-and-the-age-of-institutional-challenges/

Korhonen, Outi & Rantala, Juho, Lohkoketjuteknologian sääntely – Libran haasteet. Politiikasta.fi 14.8.2020b. Verkossa: https://politiikasta.fi/lohkoketjuteknologian-saantely-libran-haasteet/

Korhonen, Outi & al., ”The DAO Listing” – A Collection of Past and Present DAO projects. [Luonnospaperi]. 2021. Verkossa [PDF]: utu.fi/sites/default/files/public%3A//media/file/Korhonen%26al-DAOListing-draft-2021.pdf

Lin, Jian-Hong, Primicerio, Kevin, Squartini, Tiziano, Decker, Christian & Tessone, Claudio J., Lightning Network: A Second Path Towards Centralisation of the Bitcoin Economy. New Journal of Physics. Vol. 22, 2020, 083022.

Lindman, Juho, Berryhill, Jamie, Welby, Benjamin & Barbieri, Mariane Piccinin, The Uncertain Promise of Blockchain for Government. OECD Working Papers on Public Governance, No. 43. OECD 2020.

Lyons, Kim, Jack Dorsey’s First Tweet Sold as an NFT for and Oddly Specific $2,915,835.47. The Verge 22.3.2021. Verkossa: theverge.com/2021/3/22/22344937/jack-dorsey-nft-sold-first-tweet-ethereum-cryptocurrency-twitter.

Metakovan & Twobadour, NFTs: The First 5000 Beeples. The Metapurser 18.3.2021. Verkossa: https://metapurser.substack.com/p/nfts-the-first-5000-beeples.

Morris, Doosie, ”It’s Chaos for a Lot of People”: What is The Future of NFTs in Australian Art? The Guardian 18.5.2021. Verkossa: theguardian.com/artanddesign/2021/may/19/its-chaos-for-a-lot-of-people-what-is-the-future-of-nfts-in-australian-art.

Munster, Ben, People’s Expensive NFTs Keep Vanishing. This Is Why. Vice 29.3.2021. Verkossa: https://www.vice.com/en/article/pkdj79/peoples-expensive-nfts-keep-vanishing-this-is-why.

Nover, Scott, The NFT Boom has Gone Bust – For Now. Quartz 11.6.2021. Verkossa: qz.com/2016058/the-nft-boom-is-over-for-now/.

Ortamo, Simo, Bitcoin – likaista rahaa. Yle.fi 28.2.2021. Verkossa: yle.fi/uutiset/3-11807872.

Parker, Kimberly, Most artists are not making money off NFTs and here are some graphs to prove it. Medium.com 19.4.2021. Verkossa: https://thatkimparker.medium.com/most-artists-are-not-making-money-off-nfts-and-here-are-some-graphs-to-prove-it-c65718d4a1b8.

Parkin, Jack, Money Code Space. Hidden Power in Bitcoin, Blockchain, and Decentralisation. Oxford University Press, New York 2020.

Partz, Helen, Banking system consumes two times more energy than Bitcoin: Research. Cointelegraph.com 17.5.2021. Verkossa: https://cointelegraph.com/news/banking-system-consumes-two-times-more-energy-than-bitcoin-research.

Peck, Morgen E., Why the Biggest Bitcoin Mines Are in China. IEEE Spectrum 4.10.2017. Verkossa: spectrum.ieee.org/computing/networks/why-the-biggest-bitcoin-mines-are-in-china.

Perrin, Courtney Rogers, We Knew It Was Coming: The First NFT Lawsuit is Here. Frostbrowntodd.com 9.6.2021. Verkossa: frostbrowntodd.com/we-knew-it-was-coming-the-first-nft-lawsuit-is-here/.

Prelinger, Rick, NFTs and AI Are Unsettling the Very Concept of History. Wired 20.4.2021. Verkossa: https://www.wired.com/story/nfts-and-ai-are-unsettling-the-very-concept-of-history/

Quiniou, Matthieu, Blockchain – The Advent of Disintermediation. John Wiley & Sons, Inc, Hoboken 2019.

Rantala, Juho, Lohkoketjuteknologian yhteiskunta. Osa I: Bitcoinista Ethereumiin. niin & näin 1/2018a, 45–58. Verkossa: netn.fi/node/7283.

Rantala, Juho, Lohkoketjuteknologian yhteiskunta. Osa II: Rajatut, desentralisoidut markkinat. niin & näin 1/2018b, 151–163. Verkossa: netn.fi/node/7293.

Rantala, Juho, Koodin ja ohjelmiston filosofiasta. niin & näin 1/2018c, 101–108. Verkossa: https://netn.fi/node/7674.

Rantala, Juho, Blockchain as a Medium for Transindividual Collective. Culture, Theory and Critique. Vol. 60, No. 3–4, 2019, 250–263. Verkossa: https://doi.org/10.1080/14735784.2019.1694213.

Rantala, Juho, Johdatus Simondoniin. niin & näin 2/2020. Verkossa: netn.fi/node/7612.

Rantala, Juho, Lohkoketjun hallitsema yhteiskunta – automatisoitu laki ja hallinta. Tulossa 2021.

Ravenscroft, Tom, Dispute Breaks Out Over Ownership of World’s First NFT House. Dezeen 26.3.2021. Verkossa: dezeen.com/2021/03/26/mars-house-fraud-3d-visualiser-nft/.

Robertson, Adi, An NFT of Jay-Z’s First Album Has Sparked a Record Label Lawsuit. The Verge 21.6.2021. Verkossa: theverge.com/2021/6/21/22543753/jay-z-nft-lawsuit-reasonable-doubt-roc-a-fella-damon-dash.

Sai, Ashish Rajendra, Buckley, Jim, Fitzgerald, Brian & Le Gear, Andrew, Taxonomy of centralization in public blockchain systems: A systematic literature review. Information Processing and Management. Vol. 58, 2021, 102584.

Schneider, Nathan, NFTs are leading to a new financial dystopia. Here’s why you should care. America – The Jesuit Review 30.3.2021. Verkossa: https://www.americamagazine.org/politics-society/2021/03/30/nfts-non-fungible-tokens-gamestop-dystopia-240346.

Simondon, Gilbert, On the Mode of Existence of Technical Objects (Du mode d’existence des objets techniques, 1958). Käänt. Cecile Malaspina & John Rogove. University of Minnesota Press, Minneapolis 2017.

Stephen, Bijan, NFT Mania is Here, and so Are the Scammers. The Verge 20.3.2021. Verkossa: https://www.theverge.com/2021/3/20/22334527/nft-scams-artists-opensea-rarible-marble-cards-fraud-art.

Uribe, Daniel & Waters, Gisele, Privacy Laws, Genomic Data and Non-Fungible Tokens. The Journal of British Blockchain Association. Vol. 3, No. 2, 2020. Verkossa: https://doi.org/10.31585/jbba-3-2-(5)2020.

Wang, Qin, Li, Ruija, Wang, Qi & Chen, Shiping, Non-Fungible Token (NFT): Overview, Evaluation, Opportunities and Challenges (Tech Report). arXiv 2021. Verkossa: https://arxiv.org/abs/2105.07447.

Wark, McKenzie, My Collectible Ass. e-flux. Vol. 85, 2017. Verkossa: e-flux.com/journal/85/156418/my-collectible-ass/.

Vergne, Jean-Philippe, Decentralized vs. Distributed Organization: Blockchain, Machine Learning and the Future of the Digital Platform. Organizational Theory. Vol. 1, No. 4, 2020.

Whyte, Luke, Uncovering abandoned multi-million dollar Ethereum projects: The life of an NFT archeologist. SuperRare.com 27.8.2021. Verkossa: editorial.superrare.com/2021/08/27/uncovering-abandoned-multi-million-dollar-ethereum-projects-the-life-of-an-nft-archeologist/.

Volpicelli, Gian M., The zany ascent of NFT art collectors. Wired 4.9.2021. Verkossa: wired.co.uk/article/nft-collectors-pepe-beeple-decentraland.

Vries, Alex de, Renewable Energy Will Not Solve Bitcoin’s Sustainability Problem. Joule. Vol. 3, 2019, 893–898.

Vries, Alex de & Stoll, Christian, Bitcoin’s Growing E-Waste Problem. Resources, Conservation & Recycling. Vol. 175, Art.No. 105901, 2021. Verkossa: doi.org/10.1016/j.resconrec.2021.105901.

Wright, Turner, William Shatner’s NFT Collectibles Sell Out at Warp Speed. Cointelegraph 30.6.2020. Verkossa: cointelegraph.com/news/william-shatners-nft-collectibles-sell-out-at-warp-speed.

Xiao, Yang, Zhang, Ning, Lou, Wenjing & Hou, Thomas Y., A Survey of Distributed Consensus Protocols for Blockchain Networks. arXiv.org 2020. Verkossa: arxiv.org/abs/1904.04098.

Zittrain, Jonathan & Marks, Will, What Critics Don’t Understand About NFTs. The Atlantic 7.4.2021. Verkossa: https://www.theatlantic.com/ideas/archive/2021/04/nfts-show-value-owning-unownable/618525/.