Pedagogista filosofointia Krakovassa

Pedagogisen filosofoinnin – tai lasten ja nuorten kanssa filosofoimisen – eurooppalaisen verkoston SOPHIAn vuosittainen tapaaminen tuo yhteen alan harjoittajia monista maista. Tapahtuma ei ole luonteeltaan tieteellinen seminaari vaan ennemminkin työpaja, jossa esitellään ja kokeillaan erilaisia filosofoinnin lähestymistapoja käytännössä sekä pohditaan, mitä toiminnalla oikeastaan tavoitellaan ja miksi.

Kuva: Łukasz Krzywoń

SOPHIA eli European Foundation for the Advancement of Doing Philosophy with Children¹ järjesti tämän vuoden kokoontumisensa Krakovassa, tarkemmin sanoen Johannes Paavali II:n katolisen yliopiston uudessa kirjastossa. Osallistujia saapui ainakin Puolasta, Englannista, Skotlannista, Irlannista, Italiasta, Turkista, Hollannista, Belgiasta sekä tämän kirjoittaja Suomesta. Sessioista suurin osa oli hybridimuotoisia, joten osallistuminen oli mahdollista myös verkkoyhteydellä. Krakovassa paikalla oli kahden päivän aikana vaihdellen 20–30 henkeä, ja verkkoyhteydellä osallistui enimmillään kymmenkunta. Rinnakkaissessioita ei tarvittu, ja samassa tilassa työskenteleminen tiivisti tunnelmaa ja edesauttoi tutustumista. Työpajaviikonloppua edelsi päivän esiseminaari, jonka luonne oli pääosin tieteellinen ja jonka rinnakkaisissa puolan- ja englanninkielisissä työryhmissä suurin osa esittäjistä oli puolalaisia väitöskirjatutkijoita.

Varsinaisten työpajasessioiden vetäjinä oli useita alalla tunnettuja nimiä. Esimerkiksi ensimmäisestä aamusessiosta vastannut Peter Worley on tällä hetkellä luultavasti tuotteliain ja nimekkäin lasten kanssa filosofoimisen edistäjä Euroopassa, ja hänen perustamansa brittiläinen The Philosophy Foundation on kasvanut merkittäväksi toimijaksi julkaisuineen ja kursseineen². Tapaamisen väljää yleisotsikkoa ”A Philosophical Compass?” seuraten Worleyn sessiossa keskusteltiin ja kokeiltiin, millaisin keinoin filosofisessa tutkailussa suunnistaudutaan ja mitä se dialogin ohjaamisen eli fasilitoinnin kannalta tarkoittaa.

Toinen tunnettu brittiläinen alan edelläkävijä Jason Buckley³ puolestaan avasi sunnuntaipäivän esityksellä, jossa hän johdatti osallistujat pohtimaan, miten filosofointia harjoitettaessa ohjaaja tai opettaja käyttää hyväkseen dialogin filosofisia ”tarjoumia”: miten hän voi filosofisella asiantuntemuksellaan tunnistaa keskustelun avainkohtia ja johdattaa dialogin syveneville reiteille hyödyntämällä tarjolla olevia aineksia. Buckley korosti, että tämän prosessin parempi ymmärtäminen on olennainen tuki ohjaajana kehittymiselle ja uusien filosofointiohjaajien koulutukselle.

Aiheet ja työskentelytavat vaihtelivat kahden päivän aikana paljon. Puolalainen Wojciech Rutkiewicz peluutti osallistujilla vuorovaikutteista filosofista peliä, joka perustui tieteisfiktiolle avaruusasemasta. Kaksijakoisten valintatilanteiden ja niiden tarinallisten seurausten muodossa edenneen pelin rakenne muistutti niin sanottuja raitiovaunudilemmoja, mutta oli tieteisfiktion lajityyppiin puettuna taatusti esimerkiksi lukioikäisiä kiehtova tapa johdattaa olennaisiin filosofisiin kysymyksiin muun muassa hyvästä hallinnosta ja demokratiasta. Toiset puolalaiset, Irlannissa toimiva Łukasz Krzywoń⁴ ja Jarosław Marek Spychała Varsovasta, laittoivat puolestaan osallistujat työstämään legoja ja muovailuvahaa esitellessään ”käsillä ajattelemisen” keinoja ja pohdittaessa luovuutta. Tämän jälkeen porukka kannustettiin laulaen kokoamaan ”metafyysisiä pitsoja”. Ilmapiiri oli siis kaikkea muuta kuin akateemisen jäykkä.
 
Perinteisempi dialogirakenne oli sessiossa, jossa hollantilainen Pieter Mostert ja etäyhteydellä osallistunut portugalilainen Joana Rita Sousa keskusteluttivat osallistujia “neutralisointistrategioista”, joita dialogin ohjaaja voi käyttää. Tällä he tarkoittivat sitä, miten keskustelun fasilitoija voi koettaa pitää dialogin tai debatin tasapainossa niin, ettei se tyrehdy siihen, jos vakuuttavin osapuoli tai osallistujien enemmistö saa muut kallistumaan samaan kantaan ja hiljentämään soraäänensä. Englantilainen Grace Lockrobin⁵ piti viikonlopun ainoan alustustyyppisen esityksen kertoessaan kokeiluistaan ekologisten teemojen käsittelemisestä lapsiryhmissä ja johdattaessaan osallistujat pohtimaan aiheen merkitystä lasten ja nuorten kanssa filosofoinnille tässä ajassa. Viikonlopun viimeisessä sessiossa belgialainen Eef Cornelissen pohti kiistanalaisten kysymysten kohtaamista ja demonstroi tapoja käsitellä vaikeiden aiheiden luonnetta ja rajoja: onko olemassa aiheita, joita hyvä filosofinen keskustelu ei voi sisältää? Cornelissenin kollegoineen Odisee-korkeakoulussa tuottamalle materiaalille Kadet⁶, joka tukee vaikeiden aiheiden ja tunteiden käsittelemistä lasten kanssa, myönnettiin tapaamisessa SOPHIAn New to the Field -palkinto.

Oman esitykseni omistin kahdelle teemalle. Alkupuoliskossa johdatin kuulijat pedagogisen filosofoinnin suomalaisen kentän kehitykseen etenkin 2000-luvulla. Sen jälkeen esittelin ja demonstroin tallenteita näyttäen ja yhdessä keskustellen Ylen Moraalimittari-ohjelmasarjan ja sen taustalla olevat filosofointiin pohjautuvat ideat⁷. Osallistujat olivat selvästi vaikuttuneita siitä, miten paljon Suomessa on tapahtunut viimeisen runsaan kymmenen vuoden aikana (kentän pienuudesta huolimatta) – miten paljon esimerkiksi alan kirjallisuutta on suomennettu. Moraalimittari-sarja puolestaan innosti monet pohtimaan ohjelmakonseptin lunastamista Yleisradiolta muihin maihin tai ohjelmien ostamista ja tekstittämistä muualla näytettäväksi.

Metakeskusteluissa sessioiden lopuksi pohdittiin tapahtuman otsikon mukaisesti muun muassa sitä, onko filosofiasta elämässä suunnistautumisen avuksi ja tarvitseeko filosofinen dialogi suunnan ja päämäärän. Inspiroivien keskustelujen ja demonstraatioiden ohessa tapahtumasta jäi mieleen erittäin leppoisa ja rento ilmapiiri, josta on kiittäminen myös Ewelina Grądzkan ja muiden puolalaisten järjestäjien vieraanvaraisuutta sekä SOPHIAn tapahtumakoordinaattoria, turkkilaista Tuğçe Büyükuğurlua⁸.

Monet osallistujat kyselivät Suomessa järjestettävän tapaamisen perään. Lupasin tuoda viestiä. Suomessa on jo riittävästi aihepiiristä kiinnostuneita aktiiveja, jotta verkostotapaamisen organisointi onnistuisi. Harvakseltaan joitain suomalaisia on myös aiemmin osallistunut SOPHIAn tapaamisiin 2000-luvulla. Parin vuoden kuluessa SOPHIA saadaan toivottavasti ensimmäistä kertaa Suomeenkin.