Yhteisiä päätöksiä vai johtajavaltaisuutta? – Kollegiaalisuus yliopistojen perustana
Siirtyminen avoimeen tieteelliseen julkaisemiseen on ilmiönä vielä suhteellisen uusi. Vaikka avoimista julkaisukanavista on puhuttu vuosien ajan, konkreettisemmat aloitteet ja käytännöt ovat ilmestyneet aihetta vähemmän seuraavan näköpiiriin vasta parin viime vuoden aikana. Kuten kaikkien laajojen ja vasta aluillaan olevien muutosten kohdalla tapahtuu, ensireaktiot vaihtelevat innostuksesta epäilyyn. Moni tutkija ja julkaisija on hämmentynyt siitä, miten avoimen julkaisemisen vaateeseen tulisi vastata.
Humanistisilla aloilla monet open access -julkaisemisen haasteista liittyvät siihen, että tieteellisten julkaisujen levittäminen, käyttö ja arviointi ovat sidoksissa printtijulkaisujen ajalta periytyviin ihanteisiin ja mekanismeihin.
Helsingin yliopistossa on arvosteltu rajuja ja nopeita leikkauksia. Alkuvuodesta muun muassa kansleri Thomas Wilhelmsson varoitti, että säästöjä ei voida toteuttaa vaarantamatta tutkimuksen ja opetuksen laatua. Hän korosti yliopiston toiminnan pitkäjänteisyyttä – nopeat leikkaukset aiheuttavat vahinkoa pitkälle tulevaisuuteen.1
”Helsingin yliopistolle julkisoikeudellisen oikeushenkilön asema merkitsee tuloa täysi-ikäiseksi. Vihdoinkin irti kuninkaan, kirkon, keisarin ja valtion holhouksesta.” Näin toiveikkaasti kuvaili Helsingin yliopiston silloinen rehtori Ilkka Niiniluoto uuden oikeudellisen aseman sallimia mahdollisuuksia vuonna 2007, vajaat kolme vuotta ennen nykyisen yliopistolain voimaantuloa.[1]
Ks. professorien vastaukset kokonaisuudessaan tästä.