Olet täällä

Pickering teoriasta ja käytännöstä

Pickering teoriasta ja käytännöstä

niin & näin 4/10

Jarkko S. Tuusvuori

 

”Kymmenvuotiaana tapasin tehdä kemiallisia kokeita. Sitten aloin harrastaa fysiikkaa. Kun en muutakaan keksinyt, lähdin opiskelemaan teoreettista fysiikkaa, josta väittelinkin. Jossain vaiheessa huomasin, että jokin oli mennyt vikaan. Kun koulupoikana olin kiintynyt luonnontieteisiin, se kaikki oli jotain ihan muuta kuin teoreettisen fyysikon työ. Jälkikäteen on helppoa sanoa, mikä katosi. Olen aina ollut kiinnostunut olioista ja esineistä, aineellisesta maailmasta. Alkeishiukkaset eivät riittäneet.”

Tieteentutkija Andrew Pickering ylistää 70-luvun puolimaissa viettämäänsä luppoaikaa. ”Tuolloin saattoi vielä jättää hommat sikseen ja katsella ympärilleen”, hän naurahtaa. Onnellisen sapattivuoden aikana ammatinvalinta selkeytyi. Pickering hakeutui 1976 Edinburghin yliopiston kuuluisaan tieteentutkimusyksikköön, jossa hänen valttinaan oli tuntea hiukkasfysiikkaa ja ensimmäisenä tehtävänään paneutua tuon vanhan oppialansa historiaan. Samalla sosiologien ja filosofien tapa kysellä ja kiistellä lakkaamatta siitä, mitä maailma tai todellisuus oikein olivatkaan, innostivat omaan pohdintaan tieteen luonteesta, tavoitteista ja seurauksista. Perusteoksen asemaan nousseen Constructing Quarks. A Sociological History of Particle Physicsin (1984) myötä Pickering lähti Yhdysvaltoihin ensin MIT:n tutkijaksi ja pian professoriksi Illinoisin yliopiston tiede- ja teknologiatutkimuksen laitokselle. Palattuaan muutama vuosi sitten Eurooppaan hänellä on ollut oppituoli Exeterin yliopiston sosiologian ja filosofian laitoksella.

Kun Pickering poikkesi viime kuussa Helsingissä Tutkijakollegiumin vieraana, hän puhui ennen kaikkea uudesta teoksestaan The Cybernetic Brain. Sketches of Another Future (2010). Sattuvasti hän oli matkalla Venäjälle, kybernetiikan yhteen pesäpaikkaan, mutta kuten mies lohkaisi, hän keskittyy kirjassaan ja Helsingin-keikallaan ”isänmaallisesti” Britannian kyberneettiseen varjohistoriaan. (Venäjän-reissun jälkeen hän vahvisti allekirjoittaneelle, että kyberneettistä juttuseuraa oli kuin olikin järjestynyt.) Pickering kuvailee tietään science studiesin valtaväylältä sivupoluille:

”Taisinpa tieteentutkijana harjoittaa tieteenteoriaa, sikäli kuin yritin parin vuosikymmenen ajan antaa yksityiskohtaisesti selvittelemistäni oppialakohtaisista asioista mahdollisimman tarkan yleiskuvan. Vasta 1995 ilmestyneessä teoksessani The Mangle of Practice pääsin kiinni toisenlaiseen otteeseen: halusin tutkia tiedettä tekemisenä, toimimisena maailmassa. Kirjani ’käytännön mankelista’ asettui vastustamaan todellisuuden mieltämistä, esittämistä tai eduskuvaamista painottavaa representaatioajattelua. Samalla tietenkin yritin itse tarjota muita paremman toisinnon tai representaation maailmasta ja tieteestä. Mutta minua vaivasi yhä oman pyrintöni liikateoreettisuus. Sitten löysin kyberneetikot: kas vain, onhan sitä muitakin maastoja.”

Pickeringin Käytäntömankelissa avainosassa on inhimillisten ja ei-inhimillisten toimijuuksien välinen lakkaamaton ja emergenttiä uutta tuottava vuorovaikutus. Tältä pohjalta kelpasi harhaantua kybernetiikkaan. Olihan Ross Ashbyn (1903–1972), Gregory Batesonin (1904–1980), Stafford Beerin (1926–2002), Gordon Paskin (1928–1996) ja kumppanien yhteisenä työnä, leikkinä ja elämäntapana tutkia mutkikkaita järjestelmiä, rakennella pikkurakkineita, suuntautua päättäväisesti oudoille urille, kartoittaa huonosti huomattuja hengenperinteitä sekä käydä kaiken aikaa elävän koneellisuuden ja koneellisen elämällisyyden rajaa.

Erityisen sympaattinen puoli Pickeringin muutenkin mukavassa, jos kohta tarpeen tullen pisteliäässä (”mieluummin ampuisin itseni kuin keskustelisin universaaleista”), tieteenhistorioitsijakuvassa on se, kuinka innoissaan hän tähdentää kyberneetikoiden intohimojen ”silkkaa laaja-alaisuutta”. Tai miten hän jaksaa fiilistellä Ashbyn kirjan otsikkoa: ”Design for a Brain – raju otsikko! Mitä kummaa se mahtaa tarkoittaa?!?” Tai millä tavoin hän hehkuttaa Ashbyn homeostaattia (sähkölaitetta, joka kykeni ottamaan vastaan kaikki syötteet rekonfiguroitumalla sattumanvaraisesti ja jatkuvasti uuteen tasapainotilaan) ja Paskin musikoloria (esimerkiksi jukeboksin liitännäisenä toimivaa värivalokonetta, joka reagoi rytmi- ja sävelaskelmuutoksiin ja kyllästyy nopeasti liian monotonisiin komppeihin tai melodioihin). Mutta aavistiko Pickering joutuvansa kybernetiikan historiaa pöyhiessään tekemisiin kummien teorioiden, tantrajoogan, kokeellisen teatterin, biologisten tietokoneiden ja hassujen härveleiden kanssa? Ja tiesikö hän heti niihin törmätessään, että ne kaikki kuuluvat kybernetiikan historiaan, vieläpä sen ytimeen, jos sillä nyt ydintä on?

”Ei minua heidän teoreettinen työnsä kiinnostanut, siis eivät ainakaan heidän teoreemansa tai yhtälönsä. Minua kiinnostivat näiden ihmisten erinäiset projektit. Jotkin näistä hankkeista olivat ilman muuta insinööritieteellisiä: vaikkapa robotiikkaa, jossa kyhättiin malleja esimerkiksi aivojen sopeutuvaisuuden hahmottamiseksi. Tulin kuvaan mukaan jostain noilta kohdin, mutta törmäsin kybernetiikan melkeinpä maagiseen vetovoimaan. Kaikki nuo eloisat vempaimet… Maailmaa kuulustellaan ja kuulostellaan. Ei mitään tehdastuotantoa, ei mitään yhtä ja samaa.”

Kybernetiikan historia tuntuukin tiivistyvän yhdeltä kulmaltaan arkkitehti Cedric Pricen pystyttämättä jääneeseen ”Fun Palace” -luomaan (1961). Tämä ”epämuodollista, joustavaa, sulkeutumatonta ja kestämätöntä” arkkitehtuuria edustanut, Lontooseen hartaasti visioitu rakennus oli, etenkin realisoitumattomuuttaan, kuin tehty 60-lukulaisen mentaliteetin ja kyberneettisen kokeilevuuden joutsenlauluksi. Historiikki The Cybernetic Brain ja sen teemoja tiivistänyt puhe Tutkijakollegiumissa teroittavat tarinan opetusta: mahdollisia, ennustamattomia tulevaisuuksia avautuu lannistamattomasta ajattelusta. Pickeringille kyberneetikot esimerkillistävät ”toimijuuden tanssia”, toimeliaisuuden tapahtumista, jossa ”teoria palaa käytäntöön”. Professori selittää:

”Kyberneetikoista oppii, että jännittävintä on teorian eläminen todeksi maailmassa. Heidän tekonsa vastasivat sitä, mitä olin itse mankeleineni hahmotellut ’tulemisen ontologiaksi’. Bruno Latourin tapaan teorian voi ajatella eräänlaiseksi kiertotieksi pois kokemusperäisestä, tutkittavasta maailmasta, johon se ihannetapauksessa jälleen palaa sitä muuttaakseen. Tämä hajahtaa hieman Marxilta, eikä meidän taida kannattaa panna pahaksemme yhtymäkohtaa Marxiin. Kysymys kuuluu: onko kiertotie aina tarpeen? Onko se akateemisen väen tapa perustella oma olemassaolonsa? Kyberneetikot yksinkertaisesti painottivat poikkeuksellisen paljon kokeilemista elävässä elämässä, mahdollisten tapahtumien tarkkaamista ja niiden avaamiin mahdollisuuksiin tarttumista.

Näin kiertotie lyheni. Ei se tietenkään kokonaan hävinnyt. Kirjoittivathan kyberneetikotkin artikkeleja ja kirjoja siinä missä muutkin. Tutkijaelämää vaivaa se, että me pidämme kiertotien ensimmäistä puolikasta varsinaisena päätaipaleena: se myy kirjoja ja luo mainetta. Meitä ei pahemmin liikuta, mitä tapahtuu paluumatkalla teoriasta käytäntöön.”

Tulee puheeksi, että nykyään hallitukset vaativat fyysikkoja palaamaan kammioistaan mahdollisimman lähelle tuotekehitystä ja käyttäjänäkökulmaa. Tiedettä kaivataan trimmaamaan teknokraattista järjestelmää, auttamaan kansantalouksien tai talousalueitten välisessä kilpailussa. ”Ja kuitenkin kaikki suurenmoiset kiertotiet palaavat takaisin maailmaan muuttaakseen sen.”

Kybernetiikka jäi marginaali-ilmiöksi (vaikkeivät kaikki kybersodasta kohkaajat ehkä niin ajattelekaan), mutta siitä olisi hyvin voinut tulla laajemminkin kulttuuria muuntava voima. Yksi syy sen sivuuttamiseen piilee Pickeringin mukaan yksinkertaisesti unohtamisessa: kenties silkkaa monimuotoisuuttaan, kenties pelkkää häkellyttävyyttään kybernetiikka ei ole pysynyt yhteisesti vaalittuna perinteenä, vaan se joudutaan aina erikseen kiskomaan takaisin ihmeteltäväksi, tarjolle epätodennäköiseksi opiksi ja ojennukseksi. Toinen syy on siinä, että valtiovallan näkökulmasta kybernetiikka oli – kuten sen kanssa ”saman ontologian” jakanut vastakulttuurikin – suoranainen uhka yleiselle järjestykselle. Se aukoi aivan liian vaarallisesti näkymiä vaihtoehtoisiin yhteiskunnallisen järjestäytymisen ja hajaantumisen mahdollisuuksiin.

Juuri kun mestarimankeloijassa alkaa epäillä turhankin ihannoivaa suhtautumista ainakin tietyissä muunnelmissaan monin tavoin sietämättömän antimoderniin ja elitistiseen counter cultureen (tai yksinkertaisesti vain kulttuurihistoriallisesti ikävän epätarkkaa periodisointia ja riittämätöntä erittelyä: onhan vastakulttuuri monille 60-lukulaisen, vuosikymmenen alusta sen puolimaihin ulottuneen yleisen demokraattisen vapautusliikkeen kaatumista, vasta vuosikymmenen lopulla valloilleen päässyttä nurkkakuntaista kukkais- tai partisaanipetturuutta), hän kaivaa ässät hihastaan. Vuosi sinne tänne, termi tänne tuonne, Pickering muistuttaa muusta:

”Ehkä meidän tulisi lakata ajattelemasta 60-lukua sillä tavoin, että lohkomme sitä hyvään ja pahaan. No, yksi huono puoli siinä ilman muuta oli: silloin ei ylimalkaan ollut järin paljon ajattelua meneillään. Muutama idea olisi auttanut sitä porukkaa. Kybernetiikasta olisi voinut tullut teoria, joka olisi jollain tavoin voinut ohjata vastakulttuuria. Vaan eipä tullut. Se jäi vastakulttuurin syrjälle, ei se vastakulttuuria juuri kiinnostanut. Ajattelun puute teki 60-lukulaisuudesta hyvin haurasta ja haihtuvaista.”

 

Numerot

niin & näin 3/23

Teemoina Orwell & Luokkatausta & Kriittinen naturalismi

niin & näin 2/23

Eläimellisyys & Epäsuora filosofia

niin & näin 1/23

Mahdollinen ja todellinen & Suomalaisen filosofian ja psykologian historiaa

niin & näin 4/22

Teknologian kritiikki & Hoiva

niin & näin 3/22

Kirjasto & Vapaus ja suuttumus

niin & näin 2/22

Kokeellisuuksia & Lahja

niin & näin 1/22

Kriitikko ja Taiteen tilat

niin & näin 4/21

Carl Schmitt & illiberaali demokratia sekä Töissä akatemiassa

niin & näin 2/21

Kriittisiä näkökulmia terveyteen, sairauteen ja lääketieteeseen

niin & näin 1/21

Feministisen filosofian suuntia, sodan ja rauhan oikeudesta, esteettisistä kokemuksista & pseudohistoriaa

niin & näin 2/20

Sukupuolta tulkitsemassa & Poikkeustila

niin & näin 1/20

Taide/Elämä

niin & näin 4/19

tiedostamaton, trauma & luovuus

niin & näin 3/19

tekoäly & Euroopan rajoilla

niin & näin 1/19

sivistys & esitys

niin & näin 4/18

poliittiset tunteet & ääni

niin & näin 2/18

väri & "hullut vuodet"

niin & näin 1/18

digitaaliset ihmistieteet & kertomukset nykyjournalismissa

niin & näin 4/17

managerialismi & estetiikka & tieto

niin & näin 3/17

kohtaaminen & havainto

niin & näin 2/17

ruumiillinen mieli & sanoilla tekeminen & julkinen viestintä

niin & näin 1/17

kansalaistaito & meditaation filosofia

niin & näin 4/16

Lauri Viita & scifi

niin & näin 3/16

itsen kertominen,  kasvit & sienet

niin & näin 2/16

kirjeet & biologian filosofia

niin & näin 1/16

velka & avoin julkaiseminen & filosofian opettaminen

niin & näin 2/15

esineet & eläin & mustat vihkot

niin & näin 1/15

rakkaus & Yhdysvaltain demokratiasta

niin & näin 4/14

hulluus & kuolema

niin & näin 2/14

Saksan kirjeenvaihtajat & Dialektiikka, elämä, logiikka

niin & näin 1/14

Miksi filosofiaa?

niin & näin 4/13

tuli & uni

niin & näin 3/13

sukupuolieron ajattelijat, David Bentley Hart, Kriittisyyteen kasvattaminen, Medeia & Spinoza, Sodankylä

niin & näin 2/13

elokuva, todellisuus, dokumentaarisuus

niin & näin 1/13

Arvid Järnefelt, Filosofia, uskonto & elämänkatsomustieto

niin & näin 4/12

Konservatismi ja liberalismi & Hölderlin

niin & näin 3/12

Leibniz & Talous & Demokratia

niin & näin 2/12

Pelit ja Leikit & Nick Land

niin & näin 4/11

Suomi 2011

niin & näin 3/11

epistemologia & venäläisestä ajattelusta

niin & näin 2/11

kävely filosofiassa ja runoudessa & Edvard Westermarck

niin & näin 4/10

ei-mikään & teoria/käytäntö

niin & näin 3/10

vastarinta & politiikan sielutiedettä

niin & näin 2/10

sensuuri & sananvapaus

niin & näin 1/10

evoluutio, mielen filosofia & politiikka  

niin & näin 4/09

anarkia & öljy  

niin & näin 3/09

mystiikka & elämä  

niin & näin 2/09

ruoka & metafora  

niin & näin 4/08

opiskelijat & uskontokritiikki

niin & näin 3/08

Kojève & vapaus

niin & näin 2/08

Emerson & ihmistieteiden filosofiaa

niin & näin 1/08

tieteen luonto & Neuvostoliitto

niin & näin 4/07

filosofiset praktiikat & itsenäisyys & filosofian opettamisesta

niin & näin 3/07

taide & politiikka

niin & näin 2/07

affektit, emootiot & tunteet

niin & näin 1/07

Opetus, kasvatus, filosofia & Leena Krohn & Nick Land

niin & näin 4/06

suomentaminen & Georg Simmel

niin & näin 3/06

ympäristöfilosofia & suomalainen demokratia

niin & näin 2/06

1700-luvun poetiikka & imperiumit

niin & näin 1/06

tekniikan filosofia

niin & näin 4/05

filosofia vastaan runous & Habermas

niin & näin 3/05

usko, uskonto ja naturalismi & Ricœur & tekijänoikeudet

niin & näin 2/05

oikeus ja filosofia & logiikka

niin & näin 1/05

katastrofit & Max Scheler

niin & näin 4/04

kääntämisen filosofia & Nussbaum, Dreyfus, Pettit & Derrida

niin & näin 3/04

virolainen filosofia & käytännön lääketiede

niin & näin 2/04

eurooppalaisia identiteettejä & Urheilu ja Olympia

niin & näin 1/04

suomalaisesta ajattelusta & Augustinus & Ihmiskone

niin & näin 4/03

ensimmäinen filosofia & Blanchot ja muita ranskalaisia & rosvovaltiot

niin & näin 3/03

ajatteleminen, asuminen & rakentaminen

niin & näin 2/03

islam ja filosofia

niin & näin 1/03

Hannah Arendt & Ecce Homo – Nietzsche & Saarinen ja soveltava filosofia

niin & näin 4/02

utopia, järki, valistus & syyskuun yhdestoista

niin & näin 3/02

hermeneutiikan perintö: Gadamer, Betti, Ricœur, Vatimmo & filosofian opetus

niin & näin 2/02

Ranskan filosofia(ton) 1800-luku & homo economicus & delikaatti ajattelija – Simo Knuuttila

niin & näin 1/02

afrikkalainen ajattelu & materiaalinen Platon & Luce Irigaray

niin & näin 4/01

perenniaalinen filosofia & 20. vuosisata  

niin & näin 3/01

1900-luku & Rousseau  

niin & näin 2/01

uskonto & luontosuhde

niin & näin 1/01

transhumanismi & transsendentaalifilosofia ja traditio & filosofisia liikkeitä

niin & näin 4/00

Hannah Arendt & soveltava etiikka

niin & näin 3/00

Eläinten vallankumous, luonnon itseisarvo ja väestöteoria & filosofian historiasta

niin & näin 2/00

oleminen ja aika & opettamisen filosofia

niin & näin 1/00

tiede oikeudessa & väitöstilaisuuden idea

niin & näin 4/99

filosofiapraktiikat & Kommunistinen manifesti

niin & näin 3/99

McDowellin maailma ja mieli & globaali etiikka

niin & näin 2/99

Amerikka & Richard Rorty & Leibniz

niin & näin 1/99

tietoisuudesta ja aivotutkimuksesta & postmoderni & suomalainen etiikka

niin & näin 4/98

tekijänoikeus, tekijä ja Foucault & oikeudenmukaisuudesta

niin & näin 3/98

Wittgenstein, kieli ja filosofia &  opettamisen filosofia

niin & näin 2/98

maailmankaikkeuden musiikki & Aristoteles

niin & näin 1/98

elämiskaupunki & Kant

niin & näin 4/97

tragedia & Sokal

niin & näin 3/97

feminismi & kansakunnat

niin & näin 2/97

taiteet & lääketiede

niin & näin 1/97

Derrida & retoriikka

niin & näin 4/96

Descartes 400 v. & Heidegger ja olio

niin & näin 3/96

tieteenfilosofia & kriisidiskurssit

niin & näin 2/96

oikeus ja moneus & Gadamer ja Husserl

niin & näin 1/96

etiikka & Leibniz

niin & näin 4/95

ruumiinfilosofia & juomingit

niin & näin 3/95

peli ja Foucault & Vattimo ja nihilismi

niin & näin 2/95

von Wright ja Spinoza & opettaminen ja kirjallisuus

niin & näin 1/95

Hegel, Kant & venäläinen ajattelu

niin & näin 3/94

englantilainen ja opettamisen filosofia & nihilismi & Nietzsche

niin & näin 2/94

totuus & rotusuomalaiset

niin & näin 1/94

luontosopimus ja esisokraatit & kulttuuri ja kieli

Jaa tämä