Jaakko Belt
Keskustelu Euroopasta on pitkään pyörinyt taloudellisten uhkien ja poliittisten ratkaisuyritysten ympärillä. Viimeaikainen eurokriisiruodinta on kuitenkin saanut odottamattomia filosofisia, retorisia, ideologisia ja aatehistoriallisia ulottuvuuksia. Oppijärjestelmien ja keskeiskäsitteiden ilmestyminen puheenvuoroihin kielii paitsi tilanteen vakavuudesta myös aitojen valintojen mahdollisuudesta. Kaivetaanhan filosofinen terminologia ja ismit naftaliinista usein silloin, kun vallitsevan järjestyksen perusta heiluu. Ideoiden paluu on tuonut debatteihin myös kohtalokkuuden tuntua.
Tässä vaiheessa kriisiä Marx on palautettu parrasvaloihin, eikä moraalipuheelta liene välttynyt kukaan. Suomessa näistä tuttuuksista päästiin nauttimaan marraskuun lopussa pidetyssä Presidenttifoorumissa. Komissaari Olli Rehn (kesk) täräytti heti kättelyssä tiskiin marxilaiset ala- ja ylärakenteen käsitteet. Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen (sdp) taas vaati Eurooppaan ”moraalista integraatiota”, jonka turvin tartutaan ”unionin moraalisten valuvikojen lisäksi ahneen voitontavoittelun hillitsemiseen, oikeusvaltioperiaatteen toteutumiseen, harmaaseen talouteen ja korruptioon”.
Filosofisia murusia on sadellut muistakin pöydistä. Elinkeinoelämän valtuuskunnan toimitusjohtaja Sixten Korkman lohkaisi marraskuussa Ylen pääuutislähetyksessä, että käsillä on ”eksistentiaalinen kriisi”1. Pitkin vuotta EU:n rämmintää oraakkelimaisen tarkasti kommentoinut Korkman taisi jälleen osua sanavalinnassaan. Onhan Euroopalla edessään historiallisia päätöksiä, joilla sen pitää luoda nahkansa. Ratkaisuissa joudutaan punnitsemaan uudelleen paitsi yhteistyön institutionaalisia muotoja myös Eurooppa-projektin merkitystä ja päämäärää ylipäänsä. Tai kuten Korkman toisaalla muistuttaa: ”Puheita rahaliiton hajoamisesta tai sortumisesta ei voi enää pitää pelkästään tuomiopäivän profeettojen katteettomana pelotteluna tai haihatteluna. Euroopan päättäjät ovat perimmäisten kysymysten äärellä.”
Kriisi tekee myös yritysjohtajista ajattelijoita. Presidenttifoorumiin osallistunut Fortumin yhteiskuntasuhteiden ja kestävän kehityksen johtaja Anne Brunila heittäytyi suurpiirteisen visionääriseksi. Hän hätkähdytti kuulijoita esittämällä suorastaan antikolonialistista sivilisaatiokritiikkiä: vauras länsi, Eurooppa etunenässä, on haluton sallimaan muulle maailmalle tasavertaisia oloja. Tätä yllättävältä taholta kuultua globaalin egaliteetin vetoomusta seurasi kuitenkin arvattavalta taholta kajahtanut lokaalin inegaliteetin vahvistus: kävi ilmi, että Brunila esitti madonluvut ahneelle pohjoiselle, itsekeskeiselle Euroopalle, vain siirtyäkseen syyttämään hyvinvointivaltiota liikakalleudesta.
Kohtalonkysymyksissä retoriikka paljastaa toisinaan ideologiset sitoumukset. Eurooppaministeri Alexander Stubb (kok) yllätti monet esittelemällä harvinaisen auliisti eurodarwinistisia visioitaan marraskuussa Bruggessa pitämässään puheessa2. Otsikoihin nousivat erityisesti lausunnot eurosta ”pohjimmiltaan darwinistisena järjestelmänä”, jossa ”kelpoisimmat selviytyvät” ja ”vahvimmat voittavat”3. Toimittaja Timo Harakka viittasi oitis ”poliittisen darwinismin veriruskeaan historiaan”. Professori Pertti Haaparanta puolestaan piti Stubbin puhetta ”rimanalituksena” kirjoittaen: ”Ilmeisesti tässä on ajatuksena, että markkinat ovat aina oikeassa ja että niille pitää antaa päätösvaltaa.”
Eurooppaministerin puheenvuoron peittelemättömän normatiivinen lataus ei kuitenkaan ilmennyt pelkästään evoluutioteorian vulgaaritulkinnassa, sen tarkoitushakuisessa soveltamisessa talouteen. Stubb nimittäin avasi viestiään kotimaiselle katselijakunnalle tähdentämällä, että luottoluokituksiltaan vahvimmilla euromailla on sekä ”moraali, oikeus että taloudellinen tahto viedä integraatiota eteenpäin”4. Ministerin yhteiskuntafilosofisessa katsannossa ”vahvempien” moraali ja hallinnan oikeutus perustuvat siis markkinoiden päätöksiin. Euroalueen vakautta turvaamaan ja markkinoiden valtaa pönkittämään tarvitaan kuitenkin myös voimakas ”budjettitsaari”, rautanyrkkinen talouskomissaari, joka pitää jäsenvaltiot kestävän taloudenpidon ”kaidalla polulla”. Sanomaansa tuimentaakseen Stubb vielä letkautti: ”Muistakaahan, että minä olen suomalainen, enkä siis puhu tsaareista kevytmielisesti.”
Stubbin credossa Eurooppaa ajetaan suuntaan, jota Jürgen Habermas kutsuu Frankfurter Allgemeine Zeitungissa jälki-demokraattiseksi tieksi. Habermas kuvaa Der Spiegelin haastattelussa tarkemmin käännettä, jossa Euroopan demokraattiset rakenteet alkavat purkautua – tai niitä aktiivisesti puretaan. Valta lipuu kansalaisilta ja parlamenteilta Euroopan komissiolle, EU:n huippukokousten poliittisen eliitin pieniin piireihin ja lopulta markkinoille.
Kuin osoituksena Habermasin analyysin osuvuudesta Stubbin puheenvuorossa ei mainita sanallakaan demokratiaa tai edustuksellisuutta, eikä Euroopan unionin ja markkinalogiikan legitimiteettiin kansalaisten silmissä pureuduta kunnolla. Sen sijaan vaaditaan ”lisää sääntöjä, sääntöjen vahvaa toimeenpanemista ja sääntöjen kulttuuria”. Lisäksi ”Eurooppa tarvitsee enemmän kilpailua, liikkuvuutta ja kapitalismia – ei vähemmän”. Kyynisempi saattaisi päätellä, että markkinaliberaalin euroteknokraatin maailmassa pätee Habermasin sivaltama motto: ”Mitä vähemmän demokratiaa, sen parempi markkinoille.”
Habermas uskoo, että Euroopan kurssi voidaan vielä kääntää vahvistamalla globaalia kansalaisyhteiskuntaa ja ottamalla kansalaiset mukaan perussopimusten uudistuksiin. Mutta pessimismillekin riittää katetta, ainakin jos näkee kriisin Korkmanin tavoin eksistentiaalisena. Historiallisia analogioita uskalletaan hakea kaukaakin. Aate- ja oppihistorian dosentti, latinisti Juhani Sarsila löytää Euroopan nykytilanteesta yhtäläisyyksiä Rooman perikatoon: “Elämme pysyvän huolen ja epävarmuuden tilassa. Sitä voi verrata Rooman tasavallan viimeiseen vuosisataan. Tämä on menoa. Ikuisuus takana ja loppu edessä.”
Viitteet
1 YLE tv-uutiset 24.11.2011. Presidenttifoorumissa ulkoministeri Erkki Tuomioja (sdp) luonnehti nykykriisiä niin ikään ”eksistentiaaliseksi”. Euroopan velkakriisin sijaan hän kuitenkin tarkoitti globalisaation, väestöräjähdyksen ja ympäristöongelmien muovaamaa tilaa, jossa vanhat opit ja aiemmin toimineet ratkaisut eivät enää päde.
2 Puhe on luettavissa kokonaisuudessaan hallituksen verkkosivuilla. Kaikki lainaukset ovat kyseisestä tekstistä, ellei toisin mainita.
3 Stubb tarkensi puheessaan esittämiä näkemyksiä Ylen haastattelussa. Ks. YLE tv-uutiset 17.11.2011.
4 YLE tv-uutiset 17.11.2011.
