Pääkirjoitus 1/23

”Meille saarnataan, että ihmisluonto on juuriaan myöten turmeltunut, ihminen on syntynyt paholaisen lapseksi, hän on paha. Mitään tätä tyhmempää ei voisi keksiä.”       – Voltaire1 Lapsuuden kokemukselle on hankalaa tehdä oikeutta ilmiön omakohtaisuudesta huolimatta – tai juuri siksi. Lapsuutta lähestytään helposti aikuisen silmin, tai sen tarkastelu valjastetaan vaikkapa tietyn ihmiskuvan ajamisen välineeksi – … Lue lisää

Muukalaisena maailmassa – Tiedostamaton Marja-Liisa Vartion romaanissa Kaikki naiset näkevät unia

”Sinä olet itse niin järkevä ja rauhallinen, ehkä sinä et ole itse edes tietoinen siitä että sinussa on jokin – miten minä sen sanoisin – musta alue johon putoat, tai haluat pudota”, päähenkilö rouva Pyy toteaa ystävälleen Lauralle Marja-Liisa Vartion klassikkoromaanissa Kaikki naiset näkevät unia. Freudin syvyyspsykologian näkökulmasta tiedostamaton hahmottuu ”mustana alueena”, joka sijaitsee jossakin … Lue lisää

”Sinappi jää/ ketsupin varjoon” – Markku Into 1945–2018

Markku Into

[Laaja verkkoversio]1 Kirjailija, kirjastonhoitaja ja suomentaja Markku Into (20.10.1945–7.1.2018) menehtyi vakavan sairauden seurauksena tammikuun alussa. Sairausaikana käsin ruutupaperiviholle kirjoitetusta ja saattokodissa sanellusta tekstistä koottu jäähyväiskokoelma Haikuvia (WSOY 2018) ilmestyi 15. tammikuuta. Innon pitkäaikainen, läheinen ystävä M. A. Numminen nauhoitti 4. tammikuuta Pedro Hietasen kanssa Haikuvista äänikirjan2. Into ehti kuulla sen. Into runouteen syttyy Markku Into … Lue lisää

Pääkirjoitus 4/17

Elmer Diktoniuksen esikokoiskokoelmassa Min dikt (1921) viivähdetään noen myrkyttämän, ”hiilenmustan talon” äärellä. Runon puhuja katsoo ikkunassa ymmyrkäisenä istuvan pojan kalpeita kasvoja: ”Kauhu täytti minut: ihmiset, mitä olemme? mihin menemme? mitä olemme tehneet?”1 Kuva: Antti Salminen Säkeet on kirjoitettu kolme vuotta sisällissodan jälkeen. Ne kaikuvat takaraivossa lukiessani Diktoniuksen romaania Janne Kubik (1932), joka marssittaa muotopuolen tai … Lue lisää

Realismia aivotieteen ajassa – Jaakko Yli-Juonikkaan Neuromaani ja psykologisen realismin kirjallinen perinne

Kirjallisuushistoriassa uudelleen ja uudelleen artikuloituva romaanin tehtävä näyttää olevan koetun todellisuuden ja elämän pohjimmaisen problematiikan tavoittaminen. Siksi realismin todenkaltaisuus määritellään aina uudelleen suhteessa ihmiskäsityksen ja maailmankuvan muutoksiin. Jaakko Yli-Juonikkaan Neuromaani-romaanin (2012) realismi voidaankin liittää aivotieteen ajan ihmiskuvaan – erityisesti neurorealismiksi kutsuttuun ajatusmalliin, jonka mukaan kokemukset ovat todellisia vain, jos niille voidaan löytää aivokuvassa havaittavat korrelaatit. Lue … Lue lisää

Lauri Viita kirjallisuusesseen ja tutkimuksen välimaastossa

Luojan palikkaleikki. Esseitä Lauri Viidasta. Toim. Olli Löytty. Teos, Helsinki 2016. 220 s. ”Lauri Viita on kova pala”, kuten Johanna Venho aloittaa teoksessa Luojan palikkaleikki oman esseensä. 100-vuotissyntymäpäivän kunniaksi Viitaa, kovaa palaa, on kuitenkin herätty uudelleen hauduttamaan, pehmittämään ja pilkkomaan osiin. Luojan palikkaleikki -esseekokoelman lisäksi on syytä mainita myös vastikään valmistunut Sakari Katajamäen väitöskirja Kukunor: … Lue lisää