Pääkirjoitus 1/23

”Meille saarnataan, että ihmisluonto on juuriaan myöten turmeltunut, ihminen on syntynyt paholaisen lapseksi, hän on paha. Mitään tätä tyhmempää ei voisi keksiä.”       – Voltaire1 Lapsuuden kokemukselle on hankalaa tehdä oikeutta ilmiön omakohtaisuudesta huolimatta – tai juuri siksi. Lapsuutta lähestytään helposti aikuisen silmin, tai sen tarkastelu valjastetaan vaikkapa tietyn ihmiskuvan ajamisen välineeksi – … Lue lisää

Kanssanäyttelijä proteesina – Tuen vastavuoroisuus näyttämöllä

Proteesit ovat usein mahdollisimman huomaamattomiksi suunniteltuja apuvälineitä, jotka tarjoavat apua käyttäjälleen. Samalla proteesi pyrkii usein peittämään vammaisuutta ja tuen tarvetta. Mutta entä kun toinen ihminen toimii proteesina toiselle näyttämöllä? Kehitysvammaisen ja häntä avustavan ei-kehitysvammaisen näyttelijän suhteessa paljastuu ennen kaikkea tuenannon vastavuoroisuus. Samalla proteesin tarjoama tuki voidaan tehdä näkyväksi sen sijaan, että se yritettäisiin piilottaa. Ymmärrys tuen vastavuoroisuudesta purkaa myös … Lue lisää

Hysterisoituneita siirtymiä

Kuva: Petri Kovalainen Jalostamo-kollektiivin Elfriede Jelinekin Rechnitz (Tuhon enkeli) on historian käsittelyn vääristymisiä luotaava satiirinen ja hyperbolinen nykyteatteriesitys. Itävallan vaiettua traumaa luotaava näytelmä ei tarjoa sovitusta vaan vetää katsojan mukanaan hysteriaan. Lue lisää…

Hälventymisiin

Kantaesityksensä syyskuussa saanut Sumu on erittäin hyvä näytelmä. Mikä siinä silti vaivaa? Töksäytetään: se on erinomainen kutakuinkin kaikilla muilla paitsi tekijänsä itse rakentamilla mittapuilla. Nuo määritysperusteet luotiin hänen aiemmissa töissään, joista osa on syöpynyt ainakin joidenkin katsojien tajuntaan ylittämättöminä. Älähdetään: vähintäänkin allekirjoittaneen. Kuva: Kansallisteatteri Ohjaaja-käsikirjoittaja Juha Jokela (s. 1970) tunnetaan kuudesta tv-sarjastaan ja kuudesta teatteriteoksestaan. … Lue lisää