Pääkirjoitus 4/21: Tekstin elämä kommunikaatiossa

Kun kirjallinen tuotos on lopulta pantu kirjoihin ja kansiin ja lähetetty maailmalle, silloin se vasta alkaa elää ja saa varsinaisen merkityksensä, sanotaan. Tämä pitää varmasti paikkansa, mutta silti tällainen viisastelu on aina ollut raivostuttavaa. Nimittäin: miten niin? * Teoksessaan Kielitieteen ja fonetiikan termistöä (2. p., 1976) lingvistit Auli Hakulinen ja Jussi Ojanen eivät sano sanasta … Lue lisää

Viraalisuus – kulttuurihistoriallinen näkökulma

Viraalisuus on ollut niin julkisessa keskustelussa kuin kulttuurintutkimuksessakin voimakkaan kiinnostuksen kohteena 1990-luvulta lähtien. Julkisessa keskustelussa sana ”viraali” on alkanut tarkoittaa viruksen tapaista tai viruksen tavoin leviävää. Se voi viitata myös konkreettisesti erittäin nopeasti suosituksi tulevaan viestiin tai ilmiöön, joka kiertää henkilöltä toiselle, erityisesti internetissä. Videoiden lisäksi viraalisia voivat olla nopeasti jaetut Twitter-viestit tai Facebookissa leviävät … Lue lisää

Kirjeet ajan ja paikan tunteikkaina ylittäjinä

1800-lukua on kutsuttu kirjeiden kirjoittamisen kulta-ajaksi. Kirjeitä ihannoitiin autenttisena, spontaanina ja luonnollisena itseilmaisun tapana. Ne kuuluivat tiiviisti etenkin säätyläistön elämäntapaan, ja niiden välityksellä ylläpidettiin suku- ja suhdeverkostoja.1 Kirjemuoto lajityypillisine piirteineen määritti myös tunnesuhteiden rakentumista ja vaalimista. Säätyläistön kirjeenvaihto sisälsikin usein vuolasta tunnepuhetta. Vastaanottajalleen kirjeet olivat elonmerkkejä ja tunteiden todisteita. Kirjeet olivat 1800-luvulle asti olleet etenkin … Lue lisää