Olet täällä

Jumalan huomaan

Godspeed You! Black Emperor, Asunder, Sweet and Other Distress. Constellation 2015.

GYBE:n maaliskuun lopussa ilmestynyt levy Asunder, Sweet and Other Distress on kuin ensimmäinen pysäkki yhtyeen uudella tiellä. Tie muistuttaa silti suuresti sitä samaa raunioista, töyssyistä ja apokalyptista hiekkatietä, jota he ovat aikaisemminkin kulkeneet. Horisontissa siintää kuitenkin kirkkaampi, sateenjälkeinen aurinko.

Levyn kappaleet perustuvat yhtyeen keikoilla esittämään pitkään kokonaisuuteen ”Behemoth”. Levyllä sävellys hajoaa neljään raitaan: ”Peasantry or ’Light! Inside of Light!’”, ”Lamb’s Breath”, ”Asunder, Sweet” ja ”Piss Crowns Are Trebled”. ”Peasantry”-kappale lähtee käyntiin armoa maalailevalla viulumelodialla, jota vastaan asettuvat kitaroiden, basson ja rumpujen synkät ja pitkät varjot. Tämä on kuin musiikkiraita raamatullisen ja hieman ylivalottuneen kansikuvan lammaskatraalle, ja samalla se nostattaa mieleen Lift-levyn alkuminuuttien tunnelman. ”Lamb’s breath” on säröinen ambient-drone, jonka synkät kitaraefektit kuulostavat samalla eksyneen lampaan hengenvedoilta ja Saatanan jylhältä hekotukselta. Levy velloo pitkään konemaisissa toistoissa, jotka tuovat mieleen entisestään yksinkertaistetun minimalismin ja esimerkiksi Stars of the Lidin pitkät instrumentaalivenytykset. Kaaos kuitenkin nousee hitaasti ja varmasti esittäen jo etukäteen lupauksen kliimaksista. Ala- ja ylä-äänet sekoittuvat ahdistavaksi paisumiseksi, ja verisuonet pakkautuvat. Tässä on yhtenevyyttä teknon kanssa – drop the bass! Mutta yhtye huijaa, dronekaaos leviääkin käsiin. Rummut ja etäinen viulu nostavat kuitenkin uuden lupauksen, ja lopulta palataan takaisin alun melodiaan. Mukaan on ahdettu myös eräänlainen fuzz-kitarasoolo. Viimeiset kymmenen minuuttia ovat klassista GYBE:ä sen kaikessa suoraviivaisessa post-rockmaisuudessa. Kitarat, koskettimet ja viulu luovat kysymys–vastaus-tyyppisen äänivallin, joka kohoaa kohti taivaallista armahdusta jatkuvalla syötöllä. Lopulta harmoninen ja syleilevä äänivirta laskeutuu horisontin ylle.

Kappaleet asettuvat koherenttiin kokonaisuuteen. ”Lamb’s Breath” tukehduttaa edeltävän ”Peasantryn” uhmakkuutta ja armollista affirmatiivisuutta. ”Asunder, Sweet” luo kinemaattista kuvastoa raunioista ja tyhjistä niityistä, joiden vastapainoksi melodia palaa myrskyisästi muistuttaen kamppailuista ja toivosta. Levy rullaa lähes wagnerilaisella paatoksella, nousu–lasku-yhdistelmillä sekä silloin tällöin taantuvilla drone-osioilla koko neljäkymmenminuuttisen kestonsa. Kokonaisuudessa ei sinänsä ole mitään laadullisesti uutta verrattuna GYBE:n aikaisempiin, lukuun ottamatta ehkäpä loppupuolella olevaa outoa minimalistista ”kitarasooloa”. Yhtye on myös pyrkinyt luomaan kokonaan yhtenevän ja pitkän sävellyksen, joka ei tunnu alleviivaavan osuuksiaan yhtä tarkasti kuin edeltäjänsä. Soundi, tyyli ja koko yhtye ovat entistä keskittyneempiä ja varmemmin ohjaksissa. Jos aikaisemmin, kaikista vastustuksista huolimatta, Efrim Menuck nousi haastatteluissa yhtyeen keulahahmoksi, uusimmalla levyllä musiikillisena johtajana toimii Sophie Trudeaun. Hänen viulunsa tanssii yhtyeen äänivallien päällä, keskellä ja niitä vasten kuin kamppaileva ja villiintynyt karitsa. GYBE:n kehitys on saavuttanut pisteen, jossa heillä on selkeä, hiottu ja omanlaisensa versio post-rocktyylistä. Asunder-levy on rakenteeltaan lähellä edellistä levyä, ALLELUJAH! DON'T BEND! ASCEND!, mutta nyt dronet on jätetty keskelle ja sidottu tiukemmin osaksi konventionaalisempia osuuksia.

Muutos on kuitenkin suurin poliittisessa eetoksessa. Näyttäisi kuin yhtye jättäisi asiat ”jumalan haltuun”. Levyllä on enemmän musiikkia, joka pyrkii kääntymään helpotukseksi, inspiraatioksi ja toivoksi. Aikaisemmin kartoitettiin poliittisen praksiksen pientareita ja nykyisyyden lähihistoriaa, joista vihjailtiin kappaleiden nimissä, puheosuuksissa ja kansiteksteissä. Tästä huolimatta ei unohdettu henkistä ja uskonnollista eetosta. Nyt näyttää, että jäljellä tai pääosassa ovat usko ja taivaisiin kohotetut sorkat, jotka valittavat ja rukoilevat voimallisen musiikin kautta. Ei mitään muuta. Politiikka ei pelasta. Toivo on rukouksessa Jumalalle. Terveisiä Kreikalle.

 

[Ks. niin & näin 3/15:n paperiversiosta Juho Rantalan laaja analyysi Godspeed You! Black Emperor -yhtyeestä. Luettavissa myös verkossa.]

Jaa tämä