Olet täällä

1968

Jukka Lindfors


1968 oli sissisotien, opiskelijaradikalismin ja vastakulttuurin vuosi. Se synnytti myös lukemattomia iskelmäklassikoita, jotka ovat jääneet symboleiksi hullun vuoden hengestä.

Jorma Ikävalko, ”Hippijortsut Pöhkölässä”. Pilvi- ja seksiorgiat suomalaisessa maalaismaisemassa.

Simo Salminen, ”Pornolaulu”. Sukupuolisen vapautumisen soundtrack – ruma sana sanotaan niinku se on.

Kristiina Hautala, ”Kielletyt käskyt”. Antiautoritarismin tunnusmarssi, joka kattaa kaiken nurmikoiden tallaamisesta lattialle syljeskelyyn.

Päivi Paunu, ”Prahan kevät”. Ajankohtainen reaktio Tšekkoslovakian miehitykseen.

Simo Salminen, ”Politiikkalaulu”. Kansojen vapaustaistelua käydään myös Suomessa: ”Tässäkin maassa on niin paljon mälsää.”

Irwin Goodman, ”Juhlavalssi”. Tekopyhän poliittis-taloudellisen eliitin viiltävää kritiikkiä.

Kari Kuuva, ”Nukkekoti”. Luokkatietoista avioliittosymboliikkaa – proletaari hylkää pikkuporvarilliset pitsiverhot.

Tapani Kansa, ”Päättyneet on päivät”. Vanha valta murtuu, näin ei jumalauta voi enää jatkua.

Tuulikki Eloranta, ”Yli rajojen”. Vapaus ei tunnusta kansallisia rajoja eikä muuten muitakaan rajoituksia.

Annette Tuominen, ”Paikka kuussa”. Situationistit viljelivät toukokuussa 1968 romanttista sitaattia Oscar Wildeltä: ”Olemme kaikki katuojassa, mutta jotkut meistä katselevat tähtiä.”

Pekka ja Veikko Ahonen, ”Mepä Kuunkin sivuutamme”. Toinen sitaatti Pariisin mellakoista: ”Olkaa realisteja, vaatikaa mahdottomia.”

Munamäen Kesoililla järjestettiin 31. kesäkuuta 2008 suuri ilmaiskonsertti, jossa kuultiin vuoden 1968 rajuimmat iskelmähelmet maan eturivin artistien esittäminä. Säestyksestä huolehti R. Ponkarin tangopumppu.

 

Asiasanat: populaarikulttuuri, 1968, [HTML]
Teema/osio: Verkkotekstit, Pop

Jaa tämä