Ukrainalaiset ovat taistelleet venäläisiä tai Venäjän tukemia joukkoja vastaan siitä saakka, kun Venäjä valloitti Krimin vuonna 2014. Tässä numerossa julkaistavien tekstien tarina alkaa kuitenkin Venäjän täysimittaisesta hyökkäyksestä Ukrainaan 24.2.2022. Olin tuohon aikaan Torontossa, ja Venäjän hyökkäys Kiovaan kauhistutti minua. Kuitenkin minua vaivasi myös toinen asia: hyvin harva ihminen lähiympäristössäni vaikutti käsittävän, miten merkittävää on, että ydinasevaltio valloittaa naapurimaataan yli satatuhatpäisen joukon voimin. Niinpä, kun kanadalainen toimittajakollega muutamaa kuukautta myöhemmin kertoi minulle, että heillä voisi olla tarvetta Ukrainasta raportoivalle vapaalle toimittajalle, arvelin voivani olla hyödyksi. Voisin laittaa julkisen filosofian taitoni hyvään käyttöön kertomalla kanadalaisille lukijoille jokapäiväisestä elämästä Kiovassa, Lvivissä, Harkovassa, Odessassa ja muissa kaupungeissa.
Kun olin julkaissut joitain artikkeleita The Toronto Star -lehdessä ja tehnyt hieman taustatutkimusta CBC-mediayhtiölle, The Wall Street Journal pyysi minua kirjoittamaan jutun Ukrainan korkeakoulutuksen tilanteesta. Ukrainassa oppilaitokset ja yliopistot olivat tietenkin sekasorron vallassa. Noin seitsemäntuhatta tutkijaa oli paennut maasta, ja tuhannet muut olivat joutuneet muuttamaan maan sisällä. Kolme vuotta myöhemmin yli 170 ukrainalaista korkeakoulua on vaurioitunut ja yli kaksikymmentä on kokonaan tuhoutunut. Ukrainaan jääneet tieteentekijät jatkavat tutkimista, opettamista ja julkista työtä hyvin vaikeissa olosuhteissa.
Kaksi asiaa nousi erityisen tärkeiksi, kun tein alustavaa tutkimusta Ukrainan korkeakoulujen tilanteesta. Ensinnäkin lähes jokainen rehtori ja hallinnon edustaja mainitsi, että läntiset yliopistot antoivat paljon tukea maasta paenneille ukrainalaisille opiskelijoille ja tutkijoille, mutta Ukrainassa työskentelevät ukrainalaiset tieteentekijät eivät saaneet juurikaan tai lainkaan apua. Toiseksi ukrainalaiset tieteentekijät tekivät upeaa työtä luentosaleissa ja niiden ulkopuolella, pitivät yllä paikallisia yhteisöjä ja keräsivät varoja Ukrainan sotatoimiin. Lopulta nämä kaksi seikkaa saivat minut ajattelemaan: ”Voisin kirjoittaa jutun Ukrainan korkeakoulutuksen tilasta, tai ehkä voisin jollain tavalla auttaa kiovalaisia tieteentekijäkollegoitani.”
Kävikin niin, etten kirjoittanut Wall Street Journalin juttua. Sen sijaan seurasin ukrainalaisten opiskelijoiden ja tutkijoiden esimerkkiä yhteiskunnallisen työn tekemisessä, palasin Torontoon ja järjestin tukikonferenssin auttaakseni ukrainalaisia tieteentekijöitä ja julkisia instituutioita. Tarkalleen ottaen konferenssin tarkoitus oli tukea sitä työtä, jota Kiovan Mohyla-akatemian opiskelijat ja tutkijat tekivät tuodakseen tasapainoa kiovalaiseen korkeakoulutukseen ja siviilien elämään, joita Venäjän hyökkäys oli horjuttanut. Konferenssin nimi oli ”What Good Is Philosophy? – The Role of the Academy in a Time of Crisis”, ja se järjestettiin 17.–19.3.2023 Toronton yliopistolla Munk School of Global Affairs and Public Policy -tutkimuslaitoksen tiloissa.
Tapahtuman pääpuhujia olivat maailmankuulu kirjailija Margaret Atwood, Timothy Snyder, yksi kiitetyimmistä Ukrainan historian tutkijoista, sekä Mychailo Wynnyckyj ja Volodymyr Yermolenko, kaksi Ukrainan näkyvimmistä julkisista ajattelijoista. Esitelmiä pitivät myös monet vaikutusvaltaiset nykyfilosofit, kuten Peter Adamson, Elizabeth Anderson, Sally Haslanger, Kate Manne, Jeff McMahan, Jennifer Nagel, Philip Pettit ja Tim Williamson. Loppusanat lausui Ukrainan Kanadan-suurlähettiläs Yulia Kovaliv.
Tukikonferenssi keräsi 50 000 Kanadan dollaria eli yli 30 000 euroa Kiovan Mohaly-akatemialle. Pian tapahtuman jälkeen Studia Philosophica Estonica -lehden päätoimittaja Toomas Lot kysyi, haluaisinko toimittaa lehteen Venäjän ja Ukrainan välistä sotaa käsittelevän erikoisnumeron. Toomas ehdotti, että voisin työstää numeron konferenssin pohjalta: muuntaa pääpuhujien puheenvuorot tekstimuotoon ja pyytää kokonaan uusia yleistajuisia esseitä Venäjän ja Ukrainan välisestä konfliktista. Tavoitteena oli välittää filosofisia ruodintoja sodasta sekä tieteentekijöiden että laajemman yleisön keskuuteen. Koska Ukrainassa tekemäni yhteiskunnallinen työ oli filosofisen tutkimukseni innoittamaa ja koska uskon, että filosofian avulla voidaan hyvin valaista ajankohtaisia tapahtumia, tartuin Toomaksen kutsuun mielihyvin.
Studia Philosophica Estonican erikoisnumero julkaistiin 5.9.2024 otsikolla ”Reflections on the Russia-Ukraine War”. Numero sisältää yleistajuisia tieteellisiä analyyseja Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan, ja sen tarkoitus on lisätä sotaa seuranneiden eri maiden kansalaisten moraalista, kulttuurista ja poliittista ymmärrystä. Erikoisnumeron avainteemoja ovat filosofia ja vapaustaistelu, tappamisen etiikka, nationalismin luonne, rauha ja propaganda, feminismi ja kansalaisvastarinta, historian käyttö ja väärinkäyttö, venäläisen kulttuurin poispyyhkiminen, autoritäärisyys ja pahan ongelma, utopiat ja dystopiat sekä filosofianopetuksen merkitys sotaa käyvässä Ukrainassa.
Saavutettavuuden edistämiseksi erikoisnumeron kuusitoista artikkelia ovat avoimesti luettavissa Studia Philosophica Estonican verkkosivuilla, ja ne ovat vapaasti käännettävissä ja uudelleenjulkaistavissa. Ottaen erityisesti huomioon Suomen ja Venäjän maantieteellisen läheisyyden ja Suomen eduskunnan taannoin hyväksymän päätöksen liittyä Natoon olen erityisen iloinen siitä, että niin & näin -toimittajat ovat halunneet kääntää osan artikkeleista suomeksi. Minua ilahduttaa se, että suomalaiset voivat nyt lukea omalla kielellään tekstejä kahdelta ukrainalaiselta kirjoittajalta, Volodymyr Yermolenkolta ja Irina Zherebkinalta.
Artikkelissaan ”Ajattelu pimeyden aikoina” Volodymyr Yermolenko analysoi, kuinka ideoilla on voimaa muovata yhteiskunnallisia ja poliittisia tapahtumia. Hän tarkastelee erityisesti sitä, kuinka sekavat tai virheelliset ideat Venäjän ja Ukrainan historiasta ja politiikasta ovat vaikuttaneet nykyiseen Venäjän ja Ukrainan väliseen sotaan. Yermolenko pohtii myös sitä, kuinka käynnissä oleva sota on muuttanut hänen omaa ymmärrystään joistain filosofian avainkäsitteistä, kuten elämästä, kuolemasta ja yhteiskunnallisesta solidaarisuudesta.
Artikkelissaan ”Antinomiat Venäjän ja Ukrainan välisessä sodassa, ja kuinka sota haastaa feminististä teoriaa” Irina Zherebkina tarkastelee, kuinka Euroopassa käyty suursota haastaa feministisiä, pasifistisia ja vasemmistolaisia itsestäänselvyyksiä. Hän käsittelee näkemystä, jonka mukaan Ukrainan tulisi lopettaa hyökkäyksen vastustaminen välttääkseen maailmanlaajuisen ydinsodan tai jos konflikti muuttuu hävityssodaksi. Zherebkina kuitenkin väittää, että saavuttaakseen todellisen voiton autoritaarisesta hyökkääjästä Ukrainan täytyisi voida säilyttää ja vahvistaa ukrainalaista demokratiaa. Hänen mukaansa tämä on mahdollista ainoastaan muodostamalla laajoja ylirajaisia Putinin vastaisia liittoumia, mukaan lukien liittoumia, joissa ovat mukana kaikki Putinia vastustavat voimat Venäjällä ja Valko-Venäjällä.
Studia Philosophica Estonican Venäjän ja Ukrainan välistä sotaa käsittelevän erikoisnumeron toimittajana uskon, että kokoelman kuratoiminen jatkaa pyrkimyksiäni auttaa Ukrainaa hädän hetkellä. On myös selvää, että niin & näin -toimittajat haluavat tukea kiovalaisia kollegoitaan levittämällä suomalaisille ukrainalaisia näkökulmia Venäjän ja Ukrainan välisestä sodasta. Toimittamani erikoisnumero ja yhteistyö niin & näin -lehden kanssa osoittavat, että filosofia ei kuulu vain akatemian rajojen sisäpuolelle. Sen avulla voidaan selventää ajankohtaisia tapahtumia, ja se voi luoda pohjaa yhteiskunnalliselle ja poliittiselle edistykselle. Toivonkin siis, että erikoisnumeron artikkelit ja niiden suomenkieliset käännökset sekä vahvistavat ymmärrystämme Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan että samalla innostavat meitä keräämään Ukrainalle sen tarvitsemaa apua taistelussaan vapauden ja demokratian puolesta.
Johdanto perustuu osin Studia Philosophica Estonica -lehden erikoisnumeron (Vol. 17, 2024) johdantoon. Numeroon voi tutustua täällä.
Käsikirjoituksesta suomentanut Kaisa Kortekallio.
