Lehti

Miten filosofia vaikuttaa yhteiskuntaan?

 

Filosofian yhteiskunnallisen vaikuttamisen mahdollisuudet kiinnostavat maailman huippuyliopistoissa ja filosofian laitoksilla. Useilla yksiköillä on omat ohjelmansa, joiden tavoitteena on yhteiskunnallinen vaikuttaminen.[1] Kysyin eräiltä vertailuissa menestyneiltä filosofian laitoksilta sekä American Philosophical Associationin (APA) Committee for Public Philosophyn[2] jäseniltä, millaisia yhteiskunnallisia vaikutusmahdollisuuksia filosofialla on.

Yleisesti ottaen filosofian professorit suhtautuvat filosofian yhteiskunnalliseen tehtävään rakentavasti. Toisaalta vastaukset kyselyyni vahvistivat tarpeen filosofian yhteiskunnallisen vaikuttamisen keinojen ja tulosten tarkempaan analyysiin: osa professoreista koki puheen ”filosofian yhteiskunnallisesta vaikutuksesta” liian laajaksi ja epämääräiseksi aiheeksi.

Liki kaikki vastanneista nostivat eri tavoin esiin, että filosofian suorin vaikutus yhteiskuntaan perustuu luokkahuoneiden ja oppiaineen tarjoamalle sivistykselle. Esimerkiksi fysiikan filosofiaan erikoistunut Robert Batterman Pittsburghin yliopistosta huomautti, että koska filosofinen koulutus on avuksi kaikissa ammateissa, jotka vaativat päättelyn taitoja ja tarkkuutta, sillä on aina yhteiskunnallisia vaikutuksia. Jason Bridges Chicagon yliopistosta korosti samoin filosofian merkitystä ajattelutaidoille. Filosofia voi hänen mukaansa opettaa arvioimaan muiden ajattelua: erottamaan merkityksellisen merkityksettömästä ja argumentin sofismista. Allison Simmons Harvadista mainitsi myös ensimmäisenä sen, että filosofit opettavat opiskelijoita rakentamaan argumentteja, ajattelemaan selkeästi, lukemaan sekä hyväntahtoisesti että kriittisesti ja kirjoittamaan hyvin. Oman alueensa, filosofian historian tutkimuksen, hän katsoi valmentavan opiskelijoita samaan tapaan kuin "matkat vieraisiin maihin". Filosofian historiaan perehtyessä joutuu tutustamaan meidän ajattelumalleistamme poikkeaviin ajattelutapoihin, joilla on vankat perusteet. 

Ajattelutaitoja painotti myös Massachusetts Institute of Technologyn professori Sally Haslanger. Vastauksessaan hän tarkensi, että filosofia kykenee haastamaan hegemonisia ajattelutottumuksia: ”Filosofia tarjoaa taitoja hegemonisten ideoiden ja arvojen paljastamiseen sekä välineitä niiden kritisoimiseen. Välittämällä nämä taidot opiskelijoillemme annamme heille omaa elämäänsä rikastuttavien kykyjen lisäksi keinoja kritisoida yhteiskunnallisia käytäntöjä sekä instituutioita, joihin he kuuluvat nyt ja tulevaisuudessa.” Haslanger viittasi myös MIT:n mission statementiin, joka velvoittaa opettajat valmentamaan opiskelijoita osallistumaan yhteiskunnalliseen elämään kansan ja maailman hyväksi.

Näyttää siltä, että filosofian yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta tai vaikutuksesta puhuttaessa ensimmäisenä mieleen juolahtaa filosofia ajattelutaitojen kehittäjänä. Näkemyksen vaara piilee sen totuudessa, johon on helppo vedota ja tyytyä. On muistutettava jatkuvasti, että filosofian kriittinen kasvatusmahdollisuus ei toteudu automaattisesti.

APAn komitean puheenjohtaja professori Eric Thomas Weber tähdensi, että filosofian opetuksessa opiskelijat pitää saada ymmärtämään filosofian merkitys akateemisen maailman ulkopuolella – minkälainen opetus tahansa ei toteuta filosofian kriittistä potentiaalia. On hyvä myös muistaa, että filosofian opetusta voi viedä aktiivisesti yliopistoympäristön ulkopuolelle. Useammassa yliopistossa tohtoriopiskelijat käyvät osana koulutusohjelmaa opettamassa filosofiaa kouluissa, kesäleireillä ja muissa yleisötilaisuuksissa. Philip Kitcher Columbian yliopistosta kertoi yliopistonsa filosofian tohtoriopiskelijoiden opettavan filosofiaa jopa vankiloissa.

Vaikuttamisen tavat

Filosofit katsovat kuitenkin, että filosofia kykenee vaikuttamaan yhteiskuntaan myös muuten kuin opettamalla ajattelutaitoja. Tutkimus voi kohdistua yhteiskunnallisesti merkittäviin aiheisiin, ja filosofit voivat osallistua julkiseen keskusteluun. Philip Kitcher oli sitä mieltä, että filosofien tulee tarttua suuriin ongelmiin, jotka ovat nousseet esiin nykyisessä historiallisessa tilanteessa. Filosofia voi hänen mukaansa auttaa meitä pohtimaan maailman köyhyyttä ja epätasa-arvoa. Sen avulla voi etsiä keinoja ylittää uskontojen kiihdyttämiä konflikteja sekä tarkastella kasvatuksen ja opetuksen tavoitteita. Kirjassaan The Ethical Project Kitcher kutsuu tällaista toiminaan filosofiseksi kätilöimiseksi, jonka hän katsoo olleen viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana aivan liian epäsuosittua. Nykyajassa Kitcher näkee kuitenkin merkkejä sen elpymisestä.[3]

Eric Thomas Weber esitti yhdeksänkohtaisen luettelon erilaisista rooleista, joita kriittinen filosofia voi ottaa julkisessa keskustelussa ja tutkimuksessa[4]. Filosofia voi Weberin mukaan auttaa yhteiskuntaa: 

1) selkeyttämään käsitteitä ja erotteluja, jotka liittyvät yhteiskunnallisiin ongelmiin

2) tuomaan esiin konfliktien taustalla piileviä oletuksia

3) osoittamaan ristiriitoja päättelyssä ja ehdottaa ratkaisuja

4) havaitsemaan yhteisten ongelmien ja mahdollisten tarkastelutapojen laajan kirjon

5) vertailemaan ihmisten ja asioiden arvostamisen tapoja erilaisten teorioiden valossa

6) tunnistamaan yhteisymmärryksen alueita todellisissa tai oletetuissa arvoissamme

7) priorisoimaan moraalisesti merkittäviä asioita toimintaa suunniteltaessa

8) punnitsemaan vanhentuneita ajatuksia uudelleen ymmärtämällä, että ne periytyvät vanhemmista teorioista tai käsitteistä

9) olemaan eettisesti uuttera ja pyrkiä torjumaan sitä, että merkittävät instituutiot aiheuttaisivat moraalista vahinkoa, koska eivät ole riittävän huolellisia

Pablo Muchnik Emerson Collegesta epäili filosofian mahdollisuuksia ”ottaen huomioon Yhdysvaltojen kulttuurielämää dominoivan anti-intellektualismin” ja filosofian pitkälle "professionalisoituneen luonteen". Ammattilaistuminen on hänen mukaansa johtanut siihen, että filosofiassa keskitytään ”teknisiin seikkoihin ja keskusteluihin, jotka kiinnostavat vain spesialisteja”. Epäröinnistään huolimatta Muchnik uskoo, että filosofia voi tarjota toiveita paremmasta maailmasta. Filosofia voi auttaa arvioimaan ja pukemaan sanoiksi nykykulttuuriin kuuluvia arvoja, merkityksiä sekä käytäntöjä. Muchnikin mukaan filosofian tehtävä ei kuitenkaan jää tähän. Lisäksi voidaan kritisoida niitä käytäntöjä, jotka eivät sovi ihanteisiimme tai sotivat niitä vastaan. Hyviksi käytännöiksi hän mainitsi filosofian opettamisen paarman lailla, ihmisten pakottamisen etsimään ajattelunsa sokeita pisteitä ja selkeän ajattelun vaalimisen informaation sijaan.

Jason Bridges muistutti perusasiasta: filosofia on itsessään arvokas tutkimusalue. "Filosofisella tutkimuksella voi olla merkittäviä seurauksia etsittäessä vastauksia kysymyksiin, kuinka yhteiskunnan tulisi järjestää itsensä ja millä tavoin yhteiskunnalliseen elämään pitäisi osallistua." Miten filosofia historiallisena ja yhteiskunnallisena ilmiönä lopulta vaikuttaa yhteiskuntaan, on vaikea kysymys. Bridgesin mukaan sen merkitys on ollut historiallisesti arvioituna valtava. Filosofian vaikutusten syntyminen on harvoin ilmeistä tai yksinkertaista. Päinvastoin: se on aina yllättävää.

Viitteet & Kirjallisuus

1. Ks. esim. Sami Syrjämäki ja Ville Lähde, Filosofia ja yhteiskunnallinen vaikuttaminen. niin & näin 3/13, 33–38.

2. Komitea perustettiin 2000-luvun lopulla. Sen ensimmäinen puheenjohtaja oli suomalaisille filosofeille hyvin tuttu Martha C. Nussbaum.

3. Philip Kitcher, The Ethical Project. Harvard University Press, Harvard 2011.

4. Teeseistä lisää ks. Eric Thomas Weber, Morality, Leadership, and Public Policy. On Experimentalism in Ethics. Continuum, New York 2011.