Vuonna 1929 alkanut ”suuri lama” taittui bruttokansantuotteella laskettuna 1933. Vuonna 2008 roihahtaneesta lamasta on tulossa uusi normaali, ja reaalitalouden kasvu voidaan mitataan korkeintaan vuosilustoissa. Vaikka kaikki muutoksen merkit ovat ilmassa, poliittisesti hyvin vähän on tapahtunut. Esimerkit ovat yksittäisiä ja osittaisia: oikeastaan vain Islanti on onnistunut irtisanoutumaan veloistaan.
Lama tuottaa oman spektaakkelinsa. Toistaiseksi varakas pohjoinen saa viimeiset nautintonsa katselemalla turvallisen kaukaa köyhän etelän putoamista. Euroopan romahdusta katsotaan esteettisen etäisyyden päästä kuin hajutonta ja mautonta kuvaa. Kutkuttavin esitys on katsojaa mahdollisimman lähellä ja täysin tästä erilleen leikattuna.
Paljolti on näin, koska nykylaman pintakuohu on ainoastaan taloudellista ja psykologista – tämä on ontologinen lama, johon jokapäiväinen elämä ja sen kuvat yrittävät sopeutua kuin lintu myrskyyn.
*
Liberalismin ja konservativismin sekä vasemmiston ja oikeiston muodostama nelikenttä on purkautumassa samaa jalkaa kuin perinteikkäät riiston muodot ovat vahvistumassa. Uusfeodalismit keräävät nyt hovejaan ja kuninkaita kruunattaviksi.
Liberalismin ja konservativismin akseli on korvautumassa modernin ja ei-modernin kamppailulla, vasemmisto–oikeisto-jakoa selitysvoimaisempia ovat jo nyt universalismin ja paikallisuuden, autoritäärisyyden ja herruudettomuuden politiikat.
*
”Tule mukaan talkoisiin!”: Meilahden Lastensairaalaan hyväntekijöihin lukeutuvat uusliberalismin kotimaiset airueet. Tavoitteena on kerätä peräti 30 miljoonaa euroa yksityisiltä, yhteisöiltä ja yrityksiltä. Tavoite täyttyy varmasti. Kivasti brändätyillä sivuilla kerätään kasoittain rahaa ”hyvään tarkoitukseen”. Kukapa ei haluaisi auttaa sairaita lapsia? Suojella norppia? Merikotkakanta on jo kasvussa – kyllä tämä tästä!
Trendi tulee Britanniasta, Cameronin konservatiivien Big Society -visiosta, jonka ideaalit paikallisen päätöksenteon, voluntarismin ja vertaissuhteiden vahvistamisesta kuulostavat tolkukkailta. Mutta kuinka ottaa tosissaan paikallisdemokratia, jonka turvaa Trident-ydinkärjillä varustettu sukellusvenelaivasto? Kuka uskoo vihreään kapitalismiin ja clean tech -innovaatioihin, jos vihreä ympäristöministeri ei saa edes yhtä talvivaaraa kuriin?
*
”Kiinnostus auttaa” ja ”huoli ympäristön tilasta” ovat kenties ensimmäisiä askelia, vaan pidemmälle ei huolipuhehaluakaan. Markkinalibertaristinen hyväntekeväisyys on rahan jakoa itsestäänselvyyksille, korrekteille ja tunteellista huolta kerryttäville kohteille, markkinaloogisesti.
Hyvinvointiyhteiskunta on pelastettavissa vain (uusliberalistisen) valtion ulkopuolella, ja toisinaan – juuri nyt – vain sen vihollisena.
*
Kyproksen päämiesten alkukevään toimet olivat virtaviivaisen kumouksellista sosialisointia kapitalismin nimissä. Tilit höylättiin troikan painostuksesta ja keskiluokan säästöt (oligarkian pääomapako nimittäin onnistui varmasti) päätyivät pankkien taseisiin.
Rikkaat pääsevät karkuun. Köyhät jäävät sijoilleen. Jos ajattelu on onnellisen köyhää, se pyrkii juurtumaan entistä tukevammin, sellainen on filosofisen paon tapa.
*
Yön aikana puu oli revitty maasta juurineen. Tammikuussa 2013 kenties yli 3000-vuotias oliiviipuu, jonka alla Platon perimätiedon mukaan opetti, oli tiessään. Ilmeisesti puuvanhus oli mennyt haloiksi. Thessalonikissa ja Ateenassa puuvarkaudet ovat arkipäivää, ja kamiinoita nikkaroidaan autokorjaamoilla. Paljon puhutaan takaisinsiirtymästä hiileen, kun öljy alkaa ehtyä.
Valtiomahdeista ja suurteollisuudesta tämä pitää paikkansa. Ruohonjuuritasolla arkinen käyttöenergia otetaan sen sijaan sieltä, mistä irti saadaan. Kun rahaa ei ole tai kun siihen ei enää voi luottaa, energiantarve on välitöntä ja kouriintuntuvaa. Suunta on oikea, matka perille monille helvetillinen.
*
Mutta kun yö on syvimmillään, alkavat krypto-kommunistien 3D-tulostimet laulaa lähiöautotalleissa. Argumentit ovat järkeenkäypiä, nuoret kalpeat miehet hirveän järkeviä: 3D-tuloste ei vaadi pitkiä kuljetuksia, suurteollisuus ei pääse vetämään välistä, kapitalisti ei enää brändillään rahasta. Tämähän on malliesimerkki hajautetusta tuotantojärjestelmästä; mylly joen rannalla ja navetassa kolmannen sukupolven hiilikuituprintterit. Nyt tulostetaan tulostimet joka kylään ja kortteliin! Tuleva kommunismi = neuvostovalta + tavaratulostimet prekariaatille!
*
Eikö tässä moderni teknologia lunasta todellisia lupauksiaan, samoja, jotka vahvistavat produktivistisen ja kasvutaloudellisen yhteiskunta-ajattelun uskon tulevaisuuteen?
Miten olisi vielä vähän EU-rahoitteista neurolääketiedettä & kovaa kognitiotutkimusta, ja MIT printtaa massachusettsilaisen sielun open access -lisenssillä. Alain Badioun teos The Soul of Communism: Political Theology of 3D-Universalism löytyy tällä tietoa Verson ensi vuoden kevätkatalogista.
*
”Kolttanainen kupsehtii metsissä ja kaivaa auhtojen tievojen rinteestä poronsarvisella koukullaan pitkiä petäjänjuurisuikaleita kimpuittain. Ne hän kotonaan puhdistaa, kuorii ja keittää porokattilassa ja halkoo hienoiksi säikeiksi, ja niistä hän sitten kelalla, kiellillä, ja juurivärttinällä, vadzatem-naldilla, kelaa ja kiertää pitkiä verkkorihmoja ja vahvoja nuottaköysiä. Hyvin monet kolttatyttäretkin osaavat juuriköyttä kelata, mutta sitten on erityisiä taitureita, jotka pystyvät juurisäikeistä kutomaan astioita, kaikenlaisia sieviä talousesineitä: jauhovakkasta, kansivakkaa, kannellista rasiaa […]” (Samuli Paulaharju, Kolttain mailla, 1921)
*
Muovin ja muiden keinomateriaalien todellisuus on omanlaisensa, jopa omalakisensa, ja se sopii kuin hansikas näkymättömään käteen. Ainutkertaisuudet ovat aina uhanalaisia, koska nykytuotanto voi korvata ne millä tahansa.
Paradoksaalista kyllä korvaamattomuudet ja ainutlaatuisuudet ovat helpoimmin vaihdettavissa johonkin, millä on tunnistettava merkki tai markkinahinta. Tämä on nykyliberalismin nautinnoista kenties perustavin. Useimmat huumeet toimivat samalla periaatteella korvatessaan tietyn kytköksen (merkityksen, välittäjäaineen jne.) narkoottisella välittävällä katkoksella.
Mutta muovista ei maata tulosteta, ei vettä, ei elämälle mieltä. Kaikkea huisia ja näppärää, hauskaa ja helpottavaa kyllä saadaan tehtyä. Ja tietenkin aseita. Kun rajattomuus on saatu markkinoitua ja sitä aletaan tavoitella, mielikuvitus kuolee, siltä puuttuu kitka ja vääntö. 3D-työstin laitetaan yöksi surraamaan, jos ei jakseta lähteä ostamaan varaosaa marketista.
*
Mitä eroa on vanhasta pellistä nikkaroidulla kamiinalla ja 3D-tulosteella?
Käytännössä ja kokemuksellisesti kaikki. Tavaratulostimen kaltaiset teknologiat ovat irtisanoutuneet hankalasta työstä, luonnonperustoista, materiaaleista ja tuotteensa tulevaisuudesta. 3D-tuloste on täydellinen ja loputtoman monistettava, mutta kuten Sylvia Plathin runossa ”The Munich Mannequins”: Perfection is terrible, it cannot have children.
*
Replikaatio on digitaalisen kulttuurin perusele. Sen myötä myöhäiskapitalismi voi siirtyä viraaliseen vaiheeseensa. Paikallistumisia tapahtuu vääjäämättä, rajat nousevat ja linnoitetaan henkisesti ja aseellisesti. Vain näin rajattomuuden vapaastileijuva maailma, jossa kaikki on mahdollista eikä mitään tapahdu, voi tovin vielä elää.
Ei-inhimilliset rajat, kuoleman, auringon tai horteisten jumalien kaltaiset, voivat vahingossa tai kohtalokkaasti murtaa tämän ”rajatun rajattomuuden” ylivallan. Fatalismiin ei silti syytä. Ei ole tolkkua heittäytyä heideggerilaisen huolekkaasti ja voivotellen uskomaan, että ”enää vain jumala voi meidät pelastaa”. Villin teologisen kortin väittämä voisi kuulua pikemminkin: ”Toivoa sopii, että jumalista jokin tulee väliin, ja toivoa sopii, että kovaa tuleekin.”
*
Länsimaat käsittelevät nyt kuvissaan halujaan ja pelkojaan kuten viimeksi kylmän sodan aikana. Uhat on saatava olennoitua. Ydinkokeiden hurjistamien godzillojen ja imperialististen avaruushirviöiden sijaan elävät kuvat täyttyvät kuolleista: Zombit, vampyyrit ja ihmissudet ovat kuin kaltaisia, ja populaarielokuvissa ja -sarjoissa elävien kuolleiden edesottamuksiin eläydytään ja niitä fanitetaan. Zombit ovat ihmismuovia: valmiiksi kuolleita, luonnon kiroamia, elämää vihaavia ja kaikki samanlaisia.
Zombeissa eletään erään universaaliksi elähtäneen elämäntavan kuolemaa ja nekroottista toivetta sen säilymisestä. Vaan ei taaskaan apokalypsia: sitä kapitalistinen mielikuvitus olletikin toivoisi. Sen sijaan elämää kuolemassa, kuolemaa elämässä. Keskoskaapeissa ja hengityskoneissa sponsorien logot.
*
Ironista kyllä elävältä kuolleen muovin aika oli sekin ainutkertainen, ainutlaatuinen ja hyvin lyhyt. 95 prosenttia kaikesta tuotetusta öljystä on kulutettu vasta toisen maailmansodan jälkeen. Auringon kerryttämät lahjat (hiilet, öljyt ja kaasut) ehtyvät ratkaisevasti sukupolvessa. Planetaarinen fossiilinen pankki devalvoituu.
Fossiilisten pääoman kasaumien huvetessa maata riistävä katse kääntyy jälleen aurinkoon. Ihminen ei sitä kestä, lapsilta se on kielletty. Sol invictus, tuo jatkuva fuusioräjähdys, ei ole kellekään mieliksi. Mikä outo onni.
*
Maailmanloppu ei ole spektaakkeli. Se on hyvin hiljainen, melkein näkymätön ja kenties intiimikin tapahtuma. Joka kerta, kun eläin- tai kasvilaji kuolee sukupuuttoon tai viimeinen kielenpuhuja vaikenee, maailmoista jokin päättyy. Nykyvauhtia lajeja tuhoutuu vähintään toistakymmentä päivässä. Tiedetään ainakin kymmenen ihmistä, jotka ovat kielensä viimeisiä.