Lehti

Valtiomanagerismi ja yritystuet – jälkiekspansiivisen hyvinvointivaltion muodonmuutoksia

Manageristinen ajattelu vaikutti Suomen valtion rakenteiden muutoksiin 1980- ja 1990-luvuilla. Uudet johtamisopit näkyivät keskus- ja paikallishallinnon vallanjaossa: valtion roolia verorahojen ohjaamisessa vahvistettiin samalla, kun kunnille annettiin valtaa päättää keinoista, joilla valtion määräämät tehtävät hoidettiin. Reformi hyödynsi uusista johtamisopeista johdettua ajatusta strategisen ja operatiivisen vallan erottelusta: manageristinen valtio määritti strategian ja kunnat hoitivat operatiivisen osuuden. Vallanjako oli osittain seurausta toisesta muutoksesta. Valtio ryhtyi toteuttamaan teknologia- ja teollisuuspolitiikkaansa yhä vahvemmin yritystukien avulla suoran omistamisen sijaan. Uuteen teknologiapolitiikkaan toivottiin saatavan varoja muista toimista säästämällä, koska julkisen sektorin ei haluttu enää kasvavan. Tämä edellytti vallankeskitystä verovarojen osalta. Lue lisää…