Taiteen ikuisuus

Taide tarjoaa kriittisen ajattelun kehkeytymiselle turvasataman yksiulotteisessa yhteiskunnassa. Marcuse kritisoi poliittisen taiteen suuntauksia, jotka tekevät taiteesta vain tämän hetken asian tulevan ja utooppisen kustannuksella.

Taiteen ikuisuus nivoo yhteen Herbert Marcusen filosofian juonteita koko hänen uransa varrelta. Teoksessa yhdistyvät hänen pohdintansa sivilisaation ja ihmisen sisäisyyden suhteesta, yksiulotteisen yhteiskunnan kritiikki, näkemys historian kumouksellisuudesta sekä huoli yhteiskunnallisten vastavoimien tulevaisuudesta.

Marcusen kritiikki itsetietoisen poliittista taidetta vastaan on tärkeä puheenvuoro myös nykyisessä keskustelussa taiteen politisoitumisesta. Jotta voimme kiistellä taiteen poliittisuudesta, on puhuttava myös siitä, mitä yhteiskunta ja politiikka ovat.

Katso näytesivuja kirjasta.

Painos loppu.

Arvioita ja keskustelua teoksesta

Jani Vanhala, Herbert Marcuse: Taiteen ikuisuus. Maailmankirjat.

Juha Drufva, Taide luo vapauden kauniin kuvajaisen. Kansan Uutiset 13.7.2013.

Kalle Lampela, Esteettisen muodon ylistys (lyhennelmä). Taide 4/2012.

Huu Tiainen, Herbert Marcuse: Taiteen ikuisuus. Minervan Pöllö 1/2012.

”Maanantaina 20.2. klo 22–24 Totuusradiossa kysellään taiteen poliittisuuden perään ja ihmetellään Marcusen taidejuttuja. Studiossa on Marcusen viimeisimmän teoksen Taiteen ikuisuus uunituoreen käännöksen suomentaja Ville Lähde, teatteriohjaaja Mikko Kanninen ja filosofi Mikko Niemelä.”

Kuuntele ohjelma tästä: lähetyksen 1. tunti & 2. tunti (mp3). Katso myös ohjelman esittely.