Filosofian illat kevät 2025: Järki & valistus

Kylmän sodan jälkeen, viimeistään 1990-luvulla monet taisivat ajatella, että ihmiskunta tai ainakin Eurooppa olisi jo pitkällä kohti rauhaisaa ja alati paranevaa tulevaisuutta. Enää ei tuntunut tarpeelliselta kiivailla ismien puolesta. Ihmiset saattoivat jättää taakseen tunteikkaan politikoinnin ja keskittyä ratkaisemaan järkevästi teknisiä, hyvinvoinnin ongelmia yhä vankistuvissa liberaaleissa demokratioissa. Nyt harva jaksaa enää olla näin toiveikas. Ympäristöongelmat pakkaantuvat kriittisesti, sota on tullut lähelle, radikaali oikeisto vankistuu kaikkialla, sanalla sanoen koko maailma tuntuu tulleen hulluksi.

Eikö juuri järkeisusko ole johtanut meidät tähän tilanteeseen? Onko 1700-luvun valistuksesta juontuva idea siitä, että ihmiskunta voisi ajatteluunsa tukeutuen kohentaa olojaan, ajanut ylimielisyyteen, jossa luulotellut kyvyt hallita maailmaa, luontoa ja omaa kohtaloamme vain jouduttavat kulkuamme kohti perikatoa?

Järjen kannalta tilanne on tuskin näin synkkä. Varoittihan jo Filosofian illat aikoinaan aloittanut professori Raili Kauppi epäilemästä järkeä väärin perustein:

”Laajalle on levinnyt epäluulo järkeä kohtaan, epäluulo joka pohjimmiltaan ei johdu järjestä, vaan siitä, että ihmiset niin vähän käyttävät järkeään.”

Lisäksi hän painotti, ettei järkeä pidä sotkea varsinkaan taloudelliseen tehokkuuteen. Niinhän olivat varoittaneet jo 1900-luvun puolessa välissä varsinaiset ”kulttuurimarksistit” Max Horkheimer ja Theodor Adorno: järjen latistaminen silkaksi välineelliseksi ajatteluksi, joka unohtaa pohtia laajemmin päämääriään, johti heidän mukaansa maailmansotiin ja sen hirmutekoihin.

Kun järjettömyys hallitsee ja uhkaa, on siis syytä kysyä, mikä on se järki, johon pitäisi tukeutua. Mitä oikeastaan on julkinen järjenkäyttö ja miten sitä tehdään? Vastauksia kannattaa hakea ainakin järjen historiasta ja ihmismielestä.

Valistus, valistunut yleisö ja julkinen järjenkäyttö
Ere Nokkala, apulaisprofessori Jyväskylän yliopisto
Keskiviikko 5.2. klo 18, Tampereen pääkirjasto Metson Lehmus-sali

Mitä on järki ja mikä on sen yhteys valistukseen?

Useat valistusajattelijat näkivät järjen älyllisenä voimana, joka ohjaa totuuden löytymistä ja määrittämistä. He myös katsoivat, että järjen avulla ihmisten ei ollut ainoastaan tarkoitus saavuttaa totuutta, vaan sen oli myös osoitettava, kuinka ihmiskunta voisi siitä hyötyä. 1700-luvulla järkeä ei ymmärretty tietojen tai tulkintojen kokoelmana, vaan eräänlaisena voimana, joka on täysin ymmärrettävissä vain toiminnassaan ja vaikutuksissaan.

Tällä ajatustavalla on yhteys käsitykseen valistuksesta dynaamisena julkisen ajatustenvaihdon prosessina. Immanuel Kant tunnetusti katsoi, että vain järjen julkinen käyttö voisi saada aikaan valistumisen ihmisten keskuudessa. Siten hän näki valistuksen dynaamisena järjen vapauttamisen prosessina, joka sai julkisen ajatustenvaihdon muodon. Tällainen prosessi oli mahdollista vain silloin, kun yksilöt kokoontuivat yhteen muodostaen valistuneen yleisön, jonka toiminnan johtavia periaatteita olivat tasa-arvo, vapaus ja suvaitsevaisuus.

Luennossa käsitellään erityisesti suomalaissyntyisen Peter Forsskålin ja Anders Chydeniuksen käsityksiä valistuneen yleisön muodostamisesta osana laajempaa eurooppalaista valistuskeskustelua sekä pohditaan valistuksen perintöä ja suhdetta nykyiseen julkiseen ajatustenvaihtoon.

Järjenkäyttö taitona
FT Renne Pesonen
Keskiviikko 26.2. klo 18, Tampereen pääkirjasto Metson Lehmus-sali

Perinteisesti järkeä on ajateltu ihmiselle ominaisena piirteenä. Kognitiotieteellinen tutkimus on kuitenkin varsin vakuuttavasti osoittanut, että ihmisten kyky käyttää järkeään on yllättävän huono, kun mittapuuna käytetään esimerkiksi loogisen tai tilastollisen päättelyn matemaattisia malleja. Toisaalta selviämme monimutkaisistakin arkisista askareista ja olemme varsin taitavia oppimaan ja ymmärtämään uusia käytännön asioita. Ihmisäly vaikuttaa siis melko moitteettomalta käytännöllisen järjen alueella, mutta toisaalta juuri tällaista järkeilyä on vaikea mallintaa puhtaan logiikan avulla.

Kun tarkastelemme inhimillistä järjenkäyttöä sekä arkiajatteluna että abstraktina ja argumentatiivisena järkeilynä, se on syytä ymmärtää joukkona käytännöllisiä ja sosiaalisia taitoja. Tämä näkemys auttaa selventämään, kuinka olemme samanaikaisesti sekä taitavia että avuttomia järjenkäyttäjiä ja miksi kriittinen ajattelu on paljon helpompaa kuin itsekriittinen ajattelu.

Filosofian iltoihin on vapaa pääsy. Ne juontaa Risto Koskensilta.

Illat järjestää niin & näin -lehti yhdessä Tampereen kaupunginkirjaston ja kaupunkikulttuuriyksikön kanssa.

(Artikkelikuva: Rajaus Jaakko Juteinin runosta ”Laulu Suomesta” [taikka ”Arvon mekin ansaitsemme”]. Helsingfors morgonblad 28.9.1835, 1.)