Mario Perniolan mukaan rock-musiikki, arkkitehtuuri, virtuaalitodellisuus ja metakirjallisuus perustuvat kokemisen tavalle, jossa ihminen käyttäytyy ”tuntevan esineen” tavoin. Neutrin, cyberpunkin ja toisen ihon kaltaisia käsitteitä vilisevä Epäorgaanisen vetovoima (Il sex appeal dell’inorganico, 1994) sukeltaa esineiden yhteiskuntaan ja esineistymiseen. Perniolan jäävuorikerronta on täynnä viittauksia filosofian ja kirjallisuuden historiaan, mutta kertojanääni on omintakeinen ja epäakateeminen.
Perniola (1941–2018) opiskeli Luigi Pareysonin johdolla filosofiaa Torinossa yhdessä Gianni Vattimon ja Umberto Econ kanssa. Hän oli mukana situationistisessa liikkeessä ja kirjoitti laajasti filosofian ja estetiikan eri aiheista.
TULOSSA
