Pragmatismi

”Antakaamme puheenvuoro Amerikan suurelle ajattelijalle, jonka koko filosofia ytimeltään on uusi vastaus ikivanhaan kysymykseen uskosta ja tiedosta: mitenkä sen, joka ei tahdo luopua järjestään eikä myöskään sen kanssa tehdä mitään kurjia kompromisseja, on meneteltävä halunsa kanssa.” –Eino Kaila, 1912

LOPPUUNMYYTY

Saatavana ilmaisena pdf-tiedostona

Filosofi ja psykologi William James tunnetaan John Deweyn ja C. S. Peircen ohella pragmatismin pääkehittäjänä. James tiivisti ajattelutavan ja menetelmän ydinsisällön Columbian yliopistolla 1900-luvun alussa pitämillään luennoilla, jotka julkaistiin kirjana 1907. Jamesin pragmatismissa kysytään asioiden käsitettäviä käytännöllisiä vaikutuksia konkreettiseen elämään.

Professori Sami Pihlström kirjoittaa suomennoksen Jälkisanoissa: ”Pragmatismi on luettavissa inhimillistä elämää perustavasti määrittävän moraalisen näkökulman puolustuksena ihmisen luonnontieteelliseksi objektiksi redusoivaa ajattelua vastaan.”

Jamesille oli selvää ja merkityksellistä, että meillä kaikilla on omat filosofiamme, tapamme tulkita todellisuutta ja tehdä omat totuutemme. ”Maailma on aina ilmennyt ihmiselle arvoituksena, johon on pitänyt etsiä ratkaisua jonkin valaisevan tai valtaa antavan sanan muodossa. Jos seuraatte pragmaattista menetelmää, teidän on liitettävä jokaiseen sanaan sen käytännöllinen käteisarvo, pantava se työhön kokemuksenne virtaan. Silloin se ei vaikuta loppuratkaisulta vaan tulevia toimia valmistelevalta ohjelmalta, niiden tapojen osoittamiselta, joilla olemassa olevia realiteetteja on mahdollista muuttaa.”

William James (1842–1910) toimi Harvardin yliopiston professorina vuodesta 1876 kuolemaansa asti. Hän oli kirpeä puhuja, iskevä kirjoittaja ja laaja-alainen ajattelija, jonka teoksilla on ollut valtava vaikutus myös uskonnonfilosofiaan ja psykologiaan. Vain James osasi tutkia yhtä jalkaa klassikoitten ja ilokaasun vaikutuksia mietteisiin ja mielenliikkeisiin.

”Ihana, kohottava, kantavasti tulevaisuutta rakentava superteos. Älyllisesti kuulas, elämänfilosofisesti ravitseva filosofian klassikko vuodelta 1907, joka säkenöi elinvoimaa.” 
– Esa Saarinen

LOPPUUNMYYTY