Yksi tämän vuoden vaikuttavimmista Sodankylän elokuvajuhlilla esitetyistä elokuvista oli unkarilaisen Ildikó Enyedin ohjaama ja käsikirjoittama, hitaasti etenevä ja meditatiivinen Silent Friend (Stille Freundin, 2025). Elokuvan teemat pyörivät kasvi- ja neurotieteellisen tutkimuksen, muistin ja kommunikaation ympärillä. Sen keskipisteenä voidaan katsoa olevan ihmisen sijasta kasvi, vaikka elokuva rakentuukin kolmen erillisen inhimillisen tarinan varaan. Pohdin kirjoituksessani, mitä tällainen ratkaisu tekee tarinankerronnalle sekä hieman sitä, miten kasvien kyvyt aistia, kommunikoida ja muistaa näkyvät elokuvassa.
Silent Friend kertoo kolmesta ihmisestä kolmella eri aikakaudella. Ensimmäisessä tarinassa Aasiasta kotoisin oleva neurotieteilijä Tony (Tony Leung Chiu-Wai) jää covid-19-viruksen takia eristyksiin saksalaiseen Marburgin yliopistoon seuranaan ainoastaan englantia taitamaton talonmies Anton (Sylvester Groth). Eristyksissä ja vailla oppilaitaan Tony kiinnostuu mahdollisuudesta käyttää tutkimustaitojaan puutarhassa kasvavaan erikoiseen puuhun. Kommunikaatiovaikeuksista johtuvien väärinkäsitysten selättämisen jälkeen Tony ystävystyy Antonin kanssa ja saa häneltä apua tutkimuksensa toteuttamiseen. Hongkongilainen Tony Leung Chiu-Wai tunnetaan etenkin Wong Kar-wain elokuvista, mutta on monipuolisen ja pitkän uransa aikana näytellyt myös toimintaelokuvissa kuten John Woon Hard Boiledissa (Lat sau san taam, 1992). Silent Friend on Leungin ensimmäinen englanninkielinen rooli.
Toisessa tarinassa, joka sijoittuu aivan 1900-luvun alkuun, Grete (Luna Wedler) taistelee misogyynisestä ilmapiiristä huolimatta tiensä Marburgin yliopistoon opiskelemaan biologiaa ensimmäisenä naisena. Grete pärjää opinnoissaan hyvin, mutta moraaliseen käytökseen liittyvän väärinkäsityksen takia puritaaninen vuokranantaja potkii hänet ulos majapaikastaan. Uuden majoituksen ja työn tarpeessa Grete pääsee valokuvaajan assistentiksi ja oppii pikkuhiljaa valokuvaamaan. Lopulta hän käyttää taitojaan kasvien makrokuvaamisen kehittämiseen. Greten tarinalla on mahdollista kosketuspintaa ohjaaja Enyedin omaan elämään. Enyedi aloitti maineikkaassa Budapestin teatteri- ja elokuvataiteen korkeakoulussa vuonna 1979 ensimmäisenä naisoppilaana.1Vuonna 2000 koulu muuttui yliopistoksi ja tunnetaan nykyisin nimellä University of Theatre and Film Arts (Színház- és Filmművészeti Egyetem, SZFE). Verkossa: szfe.hu/en/ Hän on kertonut, että koulussa ajateltiin avoimesti naisten vaikuttavan miehiin epäedullisesti ja sotkevan heidän keskittymisensä työhön2Verkossa: festivalcinesevilla.eu/en/news/ildiko-enyedi-extraordinary-voice. Urallaan Enyedi on muun muassa palkittu Cannesissa parhaan esikoisohjauksen pystillä debyyttielokuvastaan My Twentieth Century (Az én XX. századom, 1989) sekä Berliinissä parhaan elokuvan Kultaisella karhulla elokuvasta Kosketuksissa (Teströl és lélekröl, 2017). Enyedi vieraili myös Sodankylän elokuvajuhlilla vuonna 20223Ks. Jaakko Belt & Tytti Rantanen, Jälleennäkemisissä – Päiviä ja öitä, joina ajatella elokuvaa Sodankylässä. niin & näin 3/2022, 132–138. .
Kolmas tarina sijoittuu poliittisesti kuohuvalle 1970-luvulle. Siinä yliopisto-opiskelija Hannes (Enzo Brumm) ihastuu kokeellisia kasvitieteellisiä tutkimuksia tekevään poliittisesti aktiiviseen Gundulaan (Marlene Burow). Hannes hankkiutuu Gundulan läheisyyteen ja ajautuu myös hänen tutkimusapurikseen. Aikaa myöten Hannes kiinnostuu Gundulan omalaatuisista kokeista ja mahdollisuudesta kommunikoida Gundulan kasvattaman kukan, kurjenpolven (Geranium) kanssa.
Ihmissuhteiden lisäksi tarinat tutustuttavat kasvien tutkimuksen erilaisiin vaiheisiin ja ulottuvuuksiin: ensin kasvien makrovalokuvaamiseen, sitten kasvien ja ihmisten välisen kontaktin mahdollisuuteen ja viimeiseksi kasvien sisältä löytyvien sähköisten signaalien tutkimiseen elektroenkefalografian (EEG) avulla. Kolme eri tarinaa myös näyttävät erilaisilta keskenään. Greten tarina on kuvattu mustavalkoisella 35 mm filmillä, joka on vahvasti kontrastinen ja syvä valoiltaan ja varjoiltaan. Hannesin tarina on taas kuvattu kellertävällä ja lämpimällä 16 mm värifilmillä ja Tonyn tarina digitaalisesti, mikä tekee kuvasta hyvin tarkan ja kliinisen. Erittäin kauniin kuvauksen on toteuttanut unkarilainen elokuvaaja Gergely Pálos, joka on aiemmin kuvannut muun muassa Roy Andersonin elokuvan Kyyhkynen oksalla istui, olevaista pohtien (En duva satt på en gren och funderade på tillvaron, 2014).
Tarinankerronnasta
Tarinankerronnan näkökulmasta Silent Friendin ratkaisu on kunnianhimoinen ja vaikea, eikä mielestäni täysin onnistunut, vaikka Enyedin lisäksi käsikirjoitusta ovat olleet työstämässä Tina Kaiser (dramaturgisena avustajana) sekä Corinne Le Hong (saksankielisen dialogin kirjoittajana). Silent Friendin kerronnan voi määritellä tyyliltään rinnakkaiseksi ja episodiseksi. Rinnakkainen kerronta tarkoittaa sitä, että elokuvassa kuljetetaan erillisiä tarinoita, mutta mikään näistä tarinoista ei ole varsinainen pääjuoni. Kaikki tarinat ovat itsenäisiä, ja ne kantavat itsensä alusta loppuun.4Anders Vacklin & Janne Rosenvall, Käsikirjoittamisen taito. Like, Helsinki 2015, 169.
Episodisuudella taas tarkoitetaan sitä, että yhden elokuvan sisällä kerrotaan useita elokuvia, ja kaikilla näillä elokuvilla on yhtä suuri painoarvo. Näin tehdään usein siksi, että yritetään kertoa koko yhteisön tai yhteiskunnan tarinaa.5Sama, 176–177. Silent Friendissä episodisuus näkyy selvästi. Elokuva koostuu ikään kuin kolmesta lyhyemmästä elokuvasta, ja elokuva kertoo tieteellisestä yhteisöstä. Silent Friend kuvaa samalla tieteen sekä tiedeyhteisön kehittymistä ja ongelmia, mutta myös hieman ympäröivän yhteiskunnan suhdetta tiedeyhteisöön ja tieteen tekijöihin.
Kuten Vacklin ja Rosenvall huomauttavat, episodisissa elokuvissa tarinoita yhdistää usein sama teema. Ongelmana tällaisessa ratkaisussa on, että tarinankerronnallisena keinona teema ei synnytä toimintaa. Tästä syystä episodielokuvia saattaa kehystää makrojuoni, jossa elokuvan alussa dramatisoidaan kaikkia elokuvan henkilöitä kohtaava ongelma.6Sama, 177. Silent Friendin tapauksessa pääasiallinen kerronnallinen ongelma on, että selkeä makrojuoni puuttuu. Vaikka kaikki kolme tarinaa pyörivät samojen teemojen ympärillä, tapahtuvat samassa paikassa ja ovat itsessään eheitä kokonaisuuksia, elokuvan katsomisen jälkeen jää vaivaamaan lievä sekavuuden tunne. Tämä johtuu siitä, että yhtenäistä punaista lankaa eli makrojuonta ei elokuvassa esiinny. Silent Friend olisi mielestäni toiminut paremmin, jos kaikki kolme tarinaa olisi saatu kerättyä lopussa yhteen. Näin olisi auennut paremmin se, mitä elokuvalla halutaan sanoa.
Aisteista, kommunikaatiosta ja muistista
Silent Friendin keskipisteenä voidaan katsoa olevan Marburgin kasvitieteellisessä puutarhassa kasvava neidonhiuspuu (Ginkgo biloba), jonka ympärille eri aikakausien tarinat kietoutuvat. Neidonhiuspuu on yksi vanhimmista tunnetuista kasvilajeista, ja fossiilien perusteella sen tiedetään näyttäneen samanlaiselta jo kymmenen miljoonaa vuotta sitten. Oikeissa olosuhteissa puu voi elää jopa yli tuhatvuotiaaksi. Nykyinen kasvien neurobiologinen tutkimus on osoittanut, että kasvit pystyvät aistimaan, kommunikoimaan ja muistamaan. Kasveilla on samat viisi aistia (näkö, haju, maku, tunto, ja kuulo) kuin ihmisillä. Vaikka kasveilla ei esimerkiksi ole korvia, ne kuitenkin kuulevat herkästi maassa esiintyviä värähtelyjä. Tämän lisäksi kasveilla on ainakin viitisentoista muuta aistia, jotka ovat kehittyneet niiden luonnon mukaisesti. Kasveilla on esimerkiksi hygrometri eli kosteusmittari, jonka avulla ne voivat selvittää, missä ja kuinka paljon maaperässä on vettä.7Stefano Mancuso & Alessandro Viola, Loistavat kasvit. Mitä tiedämme kasveista ja niiden älykkyydestä? (Verde Brillante. Sensibilita e intelligenza del mondo vegetale, 2013). Suom. Laura Lahdensuu. Aula & Co., Helsinki 2017, 57–90.
Yksinkertaisimmillaan kommunikaatiolla voidaan tarkoittaa sitä, että välitetään viesti lähettäjältä vastaanottajalle. Jos kommunikaatio käsitetään näin, kasvien voidaan katsoa kommunikoivan sekä sisäisesti että toisten kasvien ja eläinten kanssa. Kasvien sisäinen kommunikaatio osasta toiseen osaan toimii sähköisesti, kemiallis-hormonaalisesti ja hydraulisesti. Tämä pitää kasvin elossa ja tasapainossa. Kasvien keskinäinen kommunikaatio taas tapahtuu kemiallisten yhdisteiden ja kosketuksen kautta, jota esiintyy eniten juuristossa. Kasvit myös tunnistavat sukulaisiaan, mistä on niille selkeästi evolutiivista etua. Eläinten kanssa kasvit kommunikoivat esimerkiksi tuottamalla kemiallisia yhdisteitä, joilla ohjata eläinten käyttäytymistä. Kasvien tuottamat yhdisteet saattavat karkottaa niitä syöviä hyönteisiä, kutsua paikalle niitä syövien hyönteisten vihollisia tai houkutella pölyttäjiä.8Sama, 98–125.
Ihmisen muistin tutkimus on osoittanut sen hyvin monimutkaiseksi kokonaisuudeksi. Psykologian professori ja neurologi Charan Ranganathin mukaan muistia ei kannata ajatella kirjaimellisena tallenteena, vaan enemmänkin kuin maalauksena valokuvan sijaan. Muisti voidaan jakaa kahteen pääosaan: semanttiseen, joka liittyy tosiasioihin ja tietoon maailmasta, ja episodiseen, joka liittyy menneisiin tapahtumiin. Episodista muistia esiintyy vain ihmisillä ja joillakin eläimillä. Ihmisillä muisti liittyy luonnollisesti vahvasti aivojen toimintaan, etenkin hippokampukseen ja prefrontaaliseen aivokuoreen.9Charan Ranganath, Miten muisti toimii (Why We Remember: Unlocking Memory´s Power to Hold on to What Matters, 2024). Suom. Sirpa Parviainen. Atena, Jyväskylä 2025, 37, 48, 101, 136, 169. Vaikka kasveilla ei ole aivoja eikä episodista muistia, ne kuitenkin muistavat omalla tavallaan. Tutkimuksissa on tullut selväksi, että kasvit oppivat kokemastaan. Oppiminen taas ei voi onnistua ilman muistia. Selviytyäkseen muuttuvassa ympäristössä kasvit pystyvät säilyttämään tiedon hyvistä ratkaisuista. Esimerkiksi tuntomimosa (Mimosa pudica) oppii, että tietty tapahtuma on vaaraton ja muistaa sen jopa yli neljäkymmentä päivää. Tämä on pitkä aika, joka vetää vertoja monien kehittyneempien eläimien muistille. On kuitenkin vielä pitkälti arvoitus, kuinka aivottomien kasvien muisti tarkalleen ottaen toimii.10Stefano Mancuso, Kasvien vallankumous. Ovatko kasvit jo keksineet tulevaisuuden? (Plant Revolution. Le piante hanno gia inventato il nostro futuro, 2017). Suom. Laura Lahdensuu. Aula & Co., Helsinki 2018, 21–32.
Silent Friendissä kasvien aistiminen, muistaminen ja oppiminen tulevat esille etenkin kohtauksessa, jossa Hannes onnistuu opettamaan Gundulan kurjenpolven avaamaan hänelle puutarhan portin. Sitä, miten kurjenpolvi tehtävästään suoriutuu, ei selitetä tarkasti. Ensinäkemältä kohtaus tuntui epäuskottavalta, ja mieleeni jäi pyörimään kysymys, miten kurjenpolvi pystyy näkemään Hanneksen. Myöhemmin ymmärsin, että huomioni luultavasti kertoo omista ennakkoluuloistani ja kyvyttömyydestäni asettua kasvin asemaan ja ymmärtää, miten kasvit toimivat ja käyttäytyvät. Kuten kasvien neurobiologinen tutkimus on osoittanut, niillä on kykyjä ja ominaisuuksia, jotka voivat hyvin mahdollistaa kohtauksessa nähdyn toiminnan. Vaikka kasvit eivät näe niin kuin itse näen, ne silti näkevät omalla tavallaan.
Elokuva huipentuu pitkään kohtaukseen, jossa Tony nauttii meskaliinia ja kytkee itsensä tutkimuslaitteidensa kautta kontaktiin neidonhiuspuun kanssa11Meskaliini on psykedeeleihin laskettava kemiallinen yhdiste, jota esiintyy luonnossa meskaliini- (Lophophora williamsii) ja kynttiläpallokaktuksista (San Pedro, Echinopsis pachanoi). Sen vaikutuksia mieleen voidaan verrata LSD:hen ja taikasienistä saatavaan psilosybiiniin, mutta ”meskaliinitrippi” on näitä kahta huomattavasti pitkäkestoisempi. Aleksi Hupli, Psykonautti. Käsitekirja mielen manifestiin. Siltala, Helsinki 2026, 62–73.. Kohtaus on visuaalisesti ja auditiivisesti hyvin vaikuttava. Kohtauksessa vihjataan, että Tony jollain tavalla kommunikoi neidonhiuspuun kanssa ja oppii kokemuksestaan jotakin. Ei koskaan kerrota suoraan, mitä tämä jokin on. Kohtauksen idea voi kuulostaa fantastiselta, mutta lääketieteessä aineiden itsetestausta on harrastettu jo kauan. Hiljattaiseksi esimerkiksi voidaan ottaa neurotieteilijä Christof Koch, joka on avoimesti kertonut 5-MeO-DMT-kokeiluistaan125-MeO-DMT on erittäin vahva, nopeasti vaikuttava ja lyhytkestoinen psykedeeli, jota löytyy luonnosta joistakin kasveista sekä koloradonkonnasta (Incilius alvarius). Ainetta käyttäneet ihmiset kuvailevat kokemusta usein ”ontologisena shokkina”, jossa todellisuudentaju muuttuu radikaalisti. Sama, 175–181.. Kochin mukaan on täysin selvää, että mikäli on olemassa tekniikka, joka muuttaa radikaalisti tietoista kokemusta, on hänen velvollisuutensa tietoisuudentutkijana sitä kokeilla. Koch kuvailee ”5-MeO-DMT-trippiään” kokemuksena, joka sisälsi sekä kauhua että ekstaasia, mutta myös tuntemuksen siitä, minkälaista on olla koko universumi. Kokemus sai Kochin syvän hämmästyksen valtaan sekä kyseenalaistamaan mielipiteensä todellisuuden luonteesta.13Essentia Foundation, Famous Neuroscientist on 5-MeO-DMT and Integrated Information Theory. 21.2.2025. Verkossa: youtube.com/watch?v=1V-5t0ZPY7E Tutkija voi siis aina kysyä objektiivisesti, ovatko kasvit tietoisia, mutta myös subjektiivisemmin, mitä tapahtuu, kun kasvi tulee tutkijan tietoisuuteen.
Lopuksi
Kaunis, verkkaisesti etenevä ja ihmeen tuntua herättelevä Silent Friend kohoaa selvästi Sodankylässä esitettyjen elokuvien parhaimmistoon huolimatta edellä mainituista tarinankerronnan ongelmista. Elokuvaa pitää kasassa varmaotteinen ohjaus, kauttaaltaan mainio näyttelijäntyö ja paikoin varsin kekseliäs ja oivaltava kuvakerronta. Silent Friend kannattaa kokea elokuvateatterissa tai ainakin hyvin tuunatussa kotiteatterissa, koska tällöin sen parhaat puolet, taiten ja huolella toteutettu visuaalisuus ja äänimaailma, pääsevät oikeuksiinsa.
Mitä tulee kasvien kykyihin ja ominaisuuksiin, ainakin itselleni Silent Friend tuntuu esittävän kenties tärkeimmän kysymyksen: tuntevatko kasvit jotain aistiessaan, kommunikoidessaan ja muistaessaan, eli ovatko ne tietoisia eliöitä?14Tietoisuuden määritelmästä, ks. Thomas Nagel, Millaista on olla lepakko? (What Is It Like to Be a Bat?, 1974). Suom. Jukka Partanen. niin & näin 3/2022, 31–40. Kuten kognitiotutkija ja biologian filosofi Calvo Paco toteaa, siirryttäessä elämistä kasveihin subjektiivisen maailman kuvittelu voi vaikuttaa täysin mahdottomalta. Tämä ei kuitenkaan itsessään todista vielä mitään. On selvää, että nykyinen tutkimus kasvien kognitiosta alkaa hiljalleen lähestyä myös kysymystä siitä, tuntuuko joltakin olla kasvi.15Calvo Paco, Planta Sapiens. The New Science of Plant Intelligence. W.W. Norton Company, New York 2023, 156–157. On mahdotonta arvioida ennalta, mitä tämä tutkimusmatka voi vielä paljastaa.
