Sami Syrjämäki
Alla filosofian professoreiden vastaukset kokonaisuudessaan niin & näin -lehden lähettämään tiedusteluun koskien yliopistojen filosofian laitosten näkemyksiä omasta tulevaisuudestaan. Juttu, jossa käsitellään filosofian tilaa ja tulevaisuutta yliopistoissa myös rehtoreiden näkemysten pohjalta, löytyy niin & näin -numerosta 2/11.
Professoreille lähetetty tiedustelu
Arvoisa professori,
ehkä jo ehditkin tutustua filosofia.fi –portaalissa julkaistuun niin & näin -lehden tekemään selvitykseen yliopistojen rehtoreiden näkemyksistä koskien filosofian tulevaisuutta heidän yliopistoissaan (http://www.filosofia.fi/verkkoloki/#5716).
Juttua on tarkoitus jatkaa niin & näin –lehden seuraavassa numerossa täydentäen sitä professoreiden näkemyksillä. Pyydän lyhyehköä vastausta kysymykseen, minkälaisena näet oman laitoksesi tulevaisuuden. Onko laitos profiloitumassa johonkin suuntaan tutkimuksessa tai opetuksessa, kuinka rehtoreiden vastauksissa esillä ollut filosofian rooli eri tieteiden rajojen ylittäjänä ja yhteiskunnallisena keskustelijana näkyy laitoksellanne vai näkyykö se, ja onko tämä ylipäänsä tarpeellista?
Professoreiden vastaukset
Martin Gustafsson (Åbo Akademi)
Filosofin har en central plats vid Åbo Akademi. Vi är aktiva över ämnes- och fakultetsgränserna, bland annat genom att ha ansvaret för universitetets vetenskapsfilosofiska kurser riktade till humanister, samhällsvetare och naturvetare. Trots att vi bara är tre fast anställda lärare, så har vi ett tiotal aktiva doktorander och utgör således en av de mest livaktiga forskningsmiljöerna vid Akademin. Tidskriften Ikaros och den svenskspråkiga versionen av Filosofiportalen är knutna till ämnet.
Filosofin vid ÅA har sedan länge varit starkt inspirerad av Wittgensteins senare filosofi, och profilerat sig bl.a genom ett särskilt intresse för humanioras och samhällvetenskapernas filosofi. Denna inriktning kommer att utvecklas, bland annat genom att en ny internationell tidskrift om Wittgensteins tänkande knyts till ämnet.
Men jag strävar också efter en utvidgning av ämnets kompetensområden, kanske i synnerhet inom filosofins historia. Själv har jag intresserat mig mycket för den tidiga analytiska filosofin, naturalistiska strömningar under efterkrigstiden (Quine, Sellars, Rorty), gränsområdet mellan filosofi och antropologi, samt för samtida handlingsfilosofi inspirerad av Elizabeth Anscombe.
Jag avser att ytterligare bredda ämnets redan ganska omfattande nationella och internationella kontakter – ett måste, givet ämnets begränsade lärarresurser. Enligt min mening borde alla doktorander spendera åtminstone 6 månader vid något utländskt universitet, och alla nyutexaminerade doktorer vara inriktade på internationell post-doctjänstgöring. Jag anser också att antalet fast anställda lärare skulle behöva växa, till åtminstone fem stycken.
Filosofin har enligt min mening ett stort ansvar när det gäller att göra ämnet tillgängligt för en bredare publik. Jag tror också att det vore bra om filosofer engagerade sig mer i den allmänna debatten, inte minst för att motverka tendensen att gräva ner sig i skyttegravar där utrymmet för nytänkande är litet. Om det är något filosofer borde vara bra på, så är det att identifiera och ifrågasätta de tysta förutsättningar som gör att den offentliga diskussionen så ofta löper i förutsägbara och ofruktbara hjulspår.
* * *
Gabriel Sandu (Helsingin yliopisto)
Helsingin yliopiston teoreettisen filosofian oppiaine tulee profiloitumaan perinteisten vahvuuksiensa kautta, joita ovat: systemaattinen filosofia, erityisesti logiikka, tieteenfilosofia ja varhainen analyyttinen filosofia. Tämä on selkeästi nähtävissä myös siinä tutkimusryhmässä, jonka olemme muodostaneet osana Helsingin yliopiston kansainvälistä tutkimuksen ja tohtorinkoulutuksen arviointiprosessia. Tutkimusryhmä kokoaa yhteen seuraavat toimijat: (i) ruotsinkielisen filosofia-oppiaineen logiikka-ryhmän, (ii) teoreettisen filosofian oppiaineessa toimivat logiikan, tieteenfilosofian ja varhaisen analyyttisen filosofian tutkijat, sekä (iii) Uskali Mäen ja Raimo Tuomelan johtamat yhteiskuntatieteiden filosofian ja metodologian tutkimusryhmät käytännöllisen filosofian oppiaineessa. Tutkimusryhmän nimi, LMPS (Logic, Methodology and Philosophy of Science), ilmentää varsin hyvin ryhmän ja osaltaan myös oppiaineen strategista profiilia.
”Helsingin yliopiston rehtori Thomas Wilhelmsson toteaa filosofian olevan Helsingin yliopistossa ”keskeinen oppiaine” ja uskoo, ”että yliopiston tulevaisuus on vakaa, ja se tulee pikemminkin vahvistumaan kuin heikkenemään”. Wilhelmsson toivoo, ” että filosofia ylläpitäisi mahdollisimman läheistä dialogia muiden tieteenalojen kanssa”, koska ” eräs Suomen filosofian vahvuuksia on juuri kyky solmia rikastavia vuorovaikutussuhteita yli omien oppiainerajojen.” [lainaus filosofia.fi –portaalissa julkaistusta raportista ”Filosofian asema yliopistoissa” toim.huom]
Se, tuleeko filosofia oppiaineena vahvistumaan vai heikkenemään tulevaisuudessa, riippuu tiettyyn pisteeseen asti filosofeista itsestään: heidän onnistumisestaan pyrkimyksessä olla eristämättä filosofiaa muista tieteenaloista, sekä heidän kyvystään tehdä itsensä hyödylliseksi edistämällä sellaisia kognitiivisia aktiviteetteja ja tutkimusohjelmia, jotka ovat yhteneviä muiden tieteenalojen intressien kanssa. Ensi syksystä lähtien teoreettisen filosofian oppiaine tulee tarjoamaan Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan opiskelijoille yleisiä humanististen tieteiden metodologian opintoja, joiden tarkoituksena on palvella sekä rakenteellisesti että sisällöllisesti eri oppiaineryhmiä ja laajemmin koko humanistisen tiedekunnan tarpeita. Vastaavanlaisia ns. yleishyödyllisiä filosofian opintokokonaisuuksia on suunnitteilla myös epistemologian, loogisen päättelyn ja argumentaatioteorioiden tiimoilta.
Teoreettisen filosofian oppiaineessa olemme perinteisesti myös aktiivisesti kannustaneet niin opiskelijoita kuin alan tutkijoitakin aitoon monitieteellisyyteen, jonka yhtenä tärkeänä ilmentymänä ovat poikkitieteellisesti toteutetut väitöskirjat. Merkittävä osuus oppiaineeseen jätetyistä tohtorintutkielmista syntyy nykyäänkin yhteistyössä kahden tai useamman laitoksen tai oppiaineen kanssa.
Otan ilolla vastaan rehtori Thomas Wilhelmssonin rohkaisevat sanat filosofian roolista ja merkityksestä Helsingin yliopistossa. Samanaikaisesti toivon, että Wilhelmssoninkin kannanotossa ilmenevä optimismi muuntuisi tulevaisuudessa selvemmin myös konkreettisiksi teoiksi. On ollut huolestuttavaa havaita, että esimerkiksi rehtori Wilhelmssonin hiljattain nimittämä Helsingin yliopiston tutkimuksen ja tohtorinkoulutuksen arviointipaneeli ei sisältänyt ainuttakaan filosofia-oppiaineen edustajaa. Filosofia-oppiaineet eivät myöskään olleet edustettuna tiedekunnan taannoin koollekutsumassa paneelissa, jonka tehtävänä oli arvioida ja/ tai linjata humanististen tieteiden tulevaisuutta Helsingin yliopistossa. Oppiaineen yliopistollisen aseman kannalta pidän jossain määrin hälyyttävänä myös sitä, että vaikka filosofian tutkimus on kuulunut vuosikymmenien ajan Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan tutkimukselliseen kärkeen, ei tästä näy jälkeäkään tiedekunnan nimeämissä tutkimuksen painopisteissä vuosille 2010-2012, joita ovat:
o Kulttuurisen ja kielellisen diversiteetin tutkimus
o Kielellisen vuorovaikutuksen tutkimus
o Kieliteknologia ja korpustutkimus
Uusiksi, nouseviksi tutkimuksen painopisteiksi tiedekunta on yksilöinyt:
o Käsitteiden ja aatehistorian tutkimuksen
o Eurooppa-tutkimuksen
o Humanistinen ympäristön tutkimuksen
Näihin strategisiin linjauksiin toivomme pikaista muutosta.
* * *
Timo Airaksinen (Helsingin yliopisto)
Tässä muutama sana:
Helsingin yliopisto on niin iso laitos, ettei rehtorin kanta filosofiaan tunnu mitenkään relevantilta. Kanslerina on Niiniluoto, enkä usko että sekään vaikuttaa mitään. Kaikki pienet valt. tdk:n oppiaineet ovat joka tapauksessa vaikeuksissa suurlaitoksen isojen aineiden puristuksessa, jos ei vielä niin pian kuitenkin.
Toisaalta kokemus osoittaa etteivät hallinnolliset muutoksen sittenkään ole kovin relevantteja meille.
Meillä on Raimo Tuomelan professuuri auki. Vasta kun se on täytetty voi sanoa jotain oppiaineen tulevasta linjasta. Toivomme jatkoa etiikan, yhteiskuntafilosofian, soveltavan etiikan ja filosofian historian valtavirrassa.
Jotkut filosofeista haluavat keskutella julkisuudessa, monet eivät. Ja toive tieteiden rajojen ylittämisestä on monesti turhaa, ainakin jos ajatellaan filosofian olevan jonkinlainen apuaine ”oikeille” tieteille. Filosofiaa ei saa välineellistää.
* * *
Leila Haaparanta (Tampereen Yliopisto)
Hei,
Tampereen filosofian tulevaisuudesta huolehtiminen on kovasti työllistänyt viime aikoina. Tässä on kuitenkin lyhyitä vastauksia:
”Pyydän lyhyehköä vastausta kysymykseen, minkälaisena näet oman laitoksesi tulevaisuuden.”
Tampereen filosofian oppiaineen tulevaisuus näyttää valoisalta. Ensi vuonna rakennamme filosofian tutkinto-ohjelmaa ja saamme toivon mukaan täydennetyksi henkilöstöämmekin. Tampereen yliopisto koordinoi filosofian valtakunnallista tohtoriohjelmaa, ja tutkimusprojektimme toimivat aktiivisesti. Filosofia kuuluu nyt Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikköön. Toivomme – emmekä aivan ilman perusteita – että filosofianopetuksen asema tulee olemaan tärkeä sekä yksikössämme että koko yliopiston tasolla tohtorikoulutuksessa.
”Onko laitos profiloitumassa johonkin suuntaan tutkimuksessa tai opetuksessa,”
Olemme viime kuukausina kirjoittaneet moneen kertaan profilointitekstiä, koska sellaista on tarvittu uutta yksikköä rakennettaessa. Olemme näissä kuvauksissa todenneet, että Tampereen yliopiston filosofiassa harjoitetaan tällä hetkellä erityisesti laaja-alaista tiedon tutkimusta ja että filosofian historialla varhaismodernista ja modernista filosofiasta 1900-luvun suuntauksiin on keskeinen asema tutkimuksessa. Epistemologian lisäksi meillä tutkitaan metafysiikkaa, ontologiaa, kielifilosofiaa, filosofista logiikkaa, mielenfilosofiaa ja tieteenfilosofiaa, kaikki perinteisen teoreettisen filosofian alat ovat siis esillä. Samoin on käytännöllistä filosofiaa, siis yhteiskuntafilosofiaa, etiikkaa ja myös ympäristöfilosofiaa. Filosofian tutkinto-ohjelman on tarkoitus olla laaja-alainen; tämä merkitsee, että on pidettävä huolta siitä, että opiskelijat saavat monipuolisen koulutuksen filosofiassa. Tutkimus tietenkin suuntautuu joihinkin teemoihin sen mukaan, mistä syntyy parhaat tutkimusideat. Aika näyttää, millaisia tutkimusalueita uusi vakituinen henkilöstö tuo oppiaineeseen.
”kuinka rehtoreiden vastauksissa esillä ollut filosofian rooli eri tieteiden rajojen ylittäjänä ja yhteiskunnallisena keskustelijana näkyy laitoksellanne vai näkyykö se, ja onko tämä ylipäänsä tarpeellista? jne.”
Se on tarpeellista, ja se myös näkyy monialaisissa projekteissa, yksittäisten tutkijoiden julkaisuissa ja esitelmissä, joita pidetään muillekin kuin filosofiyleisöille. Filosofia vaikuttaa yhteiskunnassa ja kulttuurissa välillisesti ja monien kanavien kautta, niin on ollut aina. Uusi yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö, jossa ei laitoksia olekaan, luultavasti tukee tieteiden välistä yhteistyötä. Mutta filosofin pitää tietenkin osata hyvin filosofiaa, jotta hänellä olisi jotakin annettavaa. Ja hänen on tunnettava eri tieteenaloja, jos hän haluaa kommentoida sitä, mitä erityistieteissä tehdään.
* * *
Jan von Plato (Helsingin Yliopisto)
Hyvä toimittaja,
Tässä pyydetty lyhyt vastaus:
Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan filosofia-oppiaineet ovat olleet vuoden 2010 alusta osa uutta suurta laitosta. Filosofian opettajien määrä suhteessa opiskelijoihin on tiedekunnan alhaisimpia. Muutamat yksittäiset tutkijat ovat menestyneet hienosti töissään, mutta se tuskin tulee vaikuttamaan rakenteisiin, enkä näe syitä mihinkään optimismiin. Tiedekunnan valmius tukea tutkimusta on vaatimaton: sillä ei esimerkiksi ole mitään varoja kv. yhteistyöhön. Yliopistojärjestelmämme toivoton tila kiteytyy korkeimman akateemisen opetuksen ostamiseen tuntiveloituksella.
* * *
Olli Koistinen sekä Eerik Lagerspetz (Turun yliopisto)
Turun filosofian oppiaineen ominaispiirre on käytännöllisen filosofian ja teoreettisen filosofian saumaton yhteistyö. Erityisiä kiinnostuksen kohteita ovat jo pitkään olleet etiikka, uuden ajan alun filosofia, kielifilosofia ja yhteiskuntafilosofia. Poikkitieteellinen tutkimus, silloin kun se on aidosti ongelmalähtöistä, on tärkeää, mutta tieteen sisäisten rajojen ylittäminen on kenties sitäkin toivottavampaa.
Olemme harjoittaneet tieteen rajat ylittävää tutkimusta. Oppiainettamme asemapaikkana pitävä lääketieteellisen etiikan professori antaa opetusta lääketieteellisessä tiedekunnassa, johon hänet on hallinnollisesti sijoitettu. Yhteistyö psykologian kanssa on entisestään tiivistymässä. Käytännöllisen filosofian tutkijamme ovat kunnostautuneet yhteiskunnallisina keskustelijoina.
Suhtaudumme filosofian oppiaineen tulevaisuuteen luottavaisesti.
* * *
Sami Pihlström (Jyväskylän yliopisto)
[Sami Pihlström on tällä hetkellä virkavapaalla Jyväskylän yliopistosta ja toimii Helsingin yliopiston tutkijakollegiumin johtajana]
Terve!
Minun ei ehkä kannata varsinaisesti vastata tähän, koska olen pitkään poissa JY:n professuuristani – Mikko ja Jussi vastannevat JY:n filosofian yksikön puolesta jotakin? Joka tapauksessa voin omastakin puolestani sanoa, että näen JY:n filosofian niin lyhyen kuin pitkänkin tähtäyksen tulevaisuuden varsin valoisana sekä aineen vahvan tutkimusorientaation että profiloitumisen (mm. filosofinen ihmistutkimus eri filosofian aloja yhdistävänä lähestymistapana) kannalta. JY:n filosofian keskeisiä vahvuuksia on tutkimusta ja opetusta kahlitsevien tarpeettomien raja-aitojen, kuten teoreettinen vs. käytännöllinen filosofia, systemaattinen filosofia vs. filosofian historia jne., välttäminen – tai ainakin se, ettei tällaisia rajoja korosteta enempää kuin on tarpeen.
* * *
Mikko Yrjönsuuri (Jyväskylän yliopisto)
Hei,
Jyväskylässä filosofian tulevaisuus näyttää valoisalta. Erityisesti tänään, kun yksikköön saatiin uusi akatemiatutkija (Tuominen) ja kaksi uutta akatemian tutkijatohtorin projektia (Lähteenmäki, Silva). Tämä heijastaa hyvin sitä, miten tutkimusprofiili on varsin vahva rahoittajienkin tunnustamalla tavalla. Knuuttilan Helsingistä vetämä huippuyksikkö jatkaa 2013 loppuun, ja kukaties pitemmällekin.
Filosofinen ihmistutkimus pysyy painoalana, joka sallii monenlaista työtä. Laitoskokonaisuus tiivistyy jatkossa, mikä voi tuottaa yhteiskunnallisempaa painotusta filosofian alalla, mutta pakon tuntua ei tässä asiassa koeta. Filosofian asema on varsin stabiili, ja yliopistokontekstissa hyvämaineinen, mikä antaa liikkumatilaa.
* * *
Jussi Kotkavirta (Jyväskylän Yliopisto)
Sami Pihlströmin tavoin olen varsin optimistinen filosofian tulevaisuuden suhteen Jyväskylässä. Tosin näistä alinomaisista reformeista yliopistolla ei koskaan voi olla täysin varma. Oppiaine elää jatkuvien hallinnollisten muutosten myllerryksessä, mutta toistaiseksi ilman vakavampia uhkia. Osana yhteiskuntatieteiden kanssa muodostettua laitosta filosofia on säilyttänyt sisällöllisen autonomiansa hyvin, samalla kun on ollut jonkin verran yhteistyötä muiden oppiaineiden kanssa sekä tutkimuksessa että opetuksessa. Nyt on kuitenkin jouduttu muodostamaan yhteinen perusopintokokonaisuus valtio-opin kanssa ja muitakin paineita suurempiin kokonaisuuksiin on ilmaantunut. Näihin kuvioihin sisältynee uhkien ohella myös mahdollisuuksia. Muuten filosofialla on eniten yhteistyötä psykologian sekä historiatieteen kanssa. Useiden tiedekuntien perus- ja myös jatko-opiskelijat seuraavat filosofian opetusta. Oppiaineen tulevaisuus on olennaisesti tutkimuksen varassa. Tilanne on ollut ja on tässä suhteessa hyvä. Ilmapiiri on avoin, keinotekoisia raja-aitoja ei ole, tutkimusaiheet ovat riittävän samanlaisia ja myös erilaisia. Ainakin toistaiseksi filosofian on hakeutunut tyydyttävästi uusia opiskelijoita ja myös lupaavia jatko-opiskelijoita ilmaantuu.
