Olet täällä

Tietämättömyystuotannon tutkimisesta ja vastustamisesta

Tietämättömyystuotannon tutkimisesta ja vastustamisesta

niin & näin 2/21
Kääntäjä(t): Tuusvuori, Jarkko S.;

Covid-19 on antanut sysäyksen vilkkaaseen tieteelliseen julkaisemiseen kautta koko maailman. Tuoreen tutkimuksen mukaan viime vuoden lokakuun puoliväliin mennessä oli jo ilmestynyt lähes 170 000 pandemiaa käsittelevää tekstiä1. Samaan aikaan tiede on omistautunut ymmärtämään ja kohtamaan uutta uhkaa, joka leviää sosiaalisessa mediassa kiihtyvää vauhtia: disinformaatiota eli harhauttavasti vääristeltyä informaatiota.

Kuva: Luciana Rathsam
Kuva: Theo Rathsam

Tällaisen epätiedon käsite on kuin laajennos fake newsistä. Valeuutinen on tehokkaasti levitettyä ja levinnyttä mutta kyseenalaiseksi tai katteettomaksi arvioitua tiedottamista. Informaatiosekaannuksen mutkikkuuden tutkimiseksi on esitetty erilaisia luokitteluja, kuten Wardlen ja Derakshanin kolmijako. Siinä erotetaan toisistaan ensinnäkin tieten tahtoen yksilöä, ryhmää, järjestöä tai kansakuntaa vahingoittava mutta kutiaan pitämätön disinformaatio tai harhatieto, toiseksi tällaista vahingoittamistarkoitusta sisältämätön mutta yhtä perusteeton misinformaatio tai erhetieto ja viimeiseksi kylläkin paikkansa pitävä mutta vahingoittavasti tai pahantahtoisesti käytetty malinformaatio tai haittatieto.2

Unicamp-yliopiston sosiaalisen median disinformaatiotutkimusryhmä EDReS on koonnut yhteen eri alojen tutkijoita selvittämään ja ehkäisemään epätiedon yhteiskunnallisia vaikutuksia. ”Me työskentelemme akateemisten muotojen mukaan tuotetun tiedon ja sen erilaisten soveltamisten väliseläe rajavyöhykkeellä”, selittää EDReSin jäsenistä fysiikan professori Leandro Tessler.

Kulkutaudin alkuvaiheissa ryhmä loi erityisen WhatsApp-kanavan somessa liikkuvien valeuutisten vastaanottoa varten. Siitä kertyi huomattava tietokanta. ”Aineiston erittely riippuu kulloisestakin tutkimuksesta. Se voi olla esimerkiksi intensiivistä tietyn aihepiirin videoiden tarkastelemista tai sitten koneellista data-analyysia vaikkapa tiettynä aikana tietyllä kielellä julkaistujen rokotusaiheisten tweettien yhdistämistä ja vertailua. Tutkimuksissa voidaan muun muassa seurata ja ymmärtää, kuinka jokin uutisena levitetty asia kehittyy ajan oloon.”

Tessler työtovereineen on jakanut pandemia-aiheiset uutismaiset virhejulkaisut kolmeen pääryhmään. Näin on voitu erottaa toisistaan sairauden vakavuuden vähättelyyn, erilaisiin salaliittoteorioihin ja rokotusvastaisuuteen keskittyvät somejulkaisut. ”Kussakin ryhmässä tavataan useanlaisia muunnelmia”, professori kertoo. ”Itse asiassa epätieto muodostuu kokonaisiksi hierarkioiksi, niin että voidaan melkein puhua kehityshistoriallisista luokitteluista.”

Journalismin professori Priscila Muniz de Medeiros johtaa Alagoasin osavaltionyliopistossa Maceióssa tutkimusta koronaepidemiaa koskevan epätiedon seurauksista brasilialaisten asenteissa ja käyttäytymisessä. Sen piirissä kartoitettiin maalis–lokakuussa 2020 maassa liikkuneita valeuutisia. Professorin mukaan seuraavaksi pyritään ymmärtämään, kuinka tämä epätieto vaikutti viruksen kantaman taudin hallintaan. Jo kerätty aineisto viittaa siihen, että valeuutiset pyrkivät sovittamaan tosiasiat levittäjiensä maailmankuviaan. ”Perusteettomat näennäisuutiset tukevat niistä kertovien ryhmien itsekäsitystä erehtymättömästä sankarista, myyttisestä pelastajasta. Kuka tahansa tällaisen hahmon edessä poikkiteloin asettuva leimataan näissä tarinoissa viholliseksi. Ryhmän kiinteydelle olennaista on tukeutua tällaiseen esitykseen”, Medeiros arvioi.

Instituutioiden heikkous vahvistaa tietämättömyyttä

Epätietoa ja negationismia tai denialismia eräänlaisena disinformaation jäsentyneenä ja järjestyneenä muotona ei suinkaan esiinny vain Brasiliassa. Zürichin teknisessä korkeakoulussa työskentelevä ja niin Wienin kuin Columbian yliopiston kollegoiden kanssa muodostetussa hankkeessa toimiva filosofian tohtori Renan Leonel pyrkii erittelemään ja vertailemaan tietämättömyyden tuottamisen ja kieltämisajattelun vaikutuksia pandemiantorjunnassa Brasiliassa, Yhdysvalloissa ja Isossa-Britanniassa. Tutkimusryhmä on valinnut kohteekseen kolmen maan suurimmat painetut sanomalehdet ja kerännyt niistä yli 36 000 kirjoitusta tästä aiheesta. Koneellisen analyysin avulla tunnistettiin useimmiten toistuvat asiasanat ja todettiin, että taudin kiihtymisen alkuvaiheissa kieltävät lausumat keskittyivät kiistämään tietoja sen tarttumisesta.

Pandemian kahden aallon välissä huomio suuntautui tässä kirjoittelussa julkisten tilojen käyttöön ja kauppaliikkeiden avaamiseen. Ja kun siirryttiin rokotusten aikaan, niistä tuli nopeasti kieltävän asennoitumisen pääkohteita. Maiden erityispiirteistä Leonel toteaa, että Brasiliassa tiedotusvälineet antoivat enemmän painoarvoa kysymyksille lääkkeiden todistamattomasta tehokkuudesta ja eripuralle laajan taloudellisen toiminnan käynnistämisestä uudelleen. Vertailussa USA:n ja Britannian tilanteisiin voitiin Leonelin mukaan nähdä demokraattisten instituutioiden merkittävyys negationismin vaikutusten hillinnässä. Viis Trumpin denialistisista sanomisista, yhdysvaltaiset instituutiot ja elimet pitäytyivät asiallisissa tehtävissään läpi kulkutautiajan. Rokotetuotantoa tehostettiin ja kongressi päätti talouden ohjauskeinoista kansanterveysasiantuntijoita kuullen.3

”Brasilian tapauksessa puuttui tieteen perusrakenteita, jotka olisi yhdistetty demokraattisiin välineisiin ohi epätiedon kylväjien puheiden. Laitoksemme olivat heikkoja jo lähtöjään, ja valitettavasti myös kansalliskongressimme yhtyi paljossa tasavallan presidentin pandemiaa kieltäviin näkemyksiin. Niinpä poliittinen sekasorto yltyi paljon pahemmaksi ja epätietoon turvauduttiin huomattavasti herkemmin ja laajemmin kuin vertailumaissa.”

Vastarintatoimia

Brasiliassa pandemiaan suhtautuminen on tuonut esiin poliittisia epäonnistumia mutta myös kansalaisyhteiskunnan ryhdistäytymistä. Maassa on järjestetty mielenosoituksia laadukkaan tiedonvälityksen puolesta ja käynnistetty hankkeita tällaisen tiedon saatavuuden takaamiseksi. Eri puolilla Brasiliaa tieteilijät ovat yhdistäneet voimansa luodakseen ajatustenvaihtomahdollisuuksia viestintävälineisiin ja sosiaalisiin verkostoihin, toteuttaneet webininaareja ja kokouksia, joissa on keskitytty netissä liikkuvien viestien tosiasiapohjan tarkistamiseen. Yliopistojen välistä sekä niiden ja kansalaisten välistä suhdetta tukeva verkkoportaali Ciência popular listasi maaliskuun puoliväliin 2021 mennessä kokonaiset 535 tiedonvälityksen ja tieteestä uutisoimisen tapahtumaa tai hanketta.4

Observatório COVID-19 BR taas on syntynyt riippumattomana kansalaisaloitteena. Tieteilijöiden yhteistyöelin kerää tutkittua tietoa pandemiasta ja jakaa sitä ilmaiseksi verkkosivustollaan. Mukana on 85 tutkijaa ja 28 laitosta antamassa ajantasaista tilannekatsausta, tilastollista tarkastelua ja ennusteita kulkutaudin etenemisestä. Tutkijoita ja instituutioita on kokoontunut myös uusiin yhteenliittymiin tietoa jakamaan ja epätietoa torjumaan. Näistä mainittakoon kansallinen disinformaation vastainen verkosto RNCD ja Observatórionkin taustalla vaikuttava #TodosPelasVacinas eli Kaikki rokotteista. ”Tämä on vapaaehtoistyötä”, sanoo Observatóriota edustava Flávia Ferrari. Hän on biologian professori sãopaulolaisessa USP-yliopistossa ja osaltaan vastuussa yhteisön jakamasta tieteellisestä tiedosta.5

Tieteen ja muun yhteiskunnan välisten tietokanavien moninaistuminen on nykyajan tärkeitä virtauksia. ”Digitaaliset ympäristöt ovat nykyään epätiedon välittämisen pääpaikkoja, mutta niistä ihmiset myös etsivät asiantuntevaa tietoa. Siksi verkossa tarvitaan tehokasta viestintästrategiaa”, Leonel pohtii.

”Minusta kiireellisintä on huolehtia digitaalisen median saavutuksista, etenkin inhimillisten äänten monilukuistumisesta julkisessa keskustelussa, samalla kun ehkäisemme niitä valtavia yhteiskunnallisia vahinkoja, joita aiheuttavat näiden uusien välineiden kielteiset – tai kieltävät – juonteet”, tiivistää puolestaan Medeiros.

(alun perin: Cientistas estudam a produção da ignorância e unem esforços para combatê-la. Unicamp.br 19/iv/2021.)


Viitteet & Kirjallisuus + Suomentajan huomautukset

  1. 1. Ks. Júlio Bernardes, USP está entre as 20 instituições que mais publicam sobre covid no mundo. Aguia.USP.br 29.10.2020, jossa viitataan Dimensions-tietokannan seurantaan. [Touko–kesäkuussa 2021 Dimensions listasi jo yli 450 000 korona-aiheista tiedejulkaisua. Vertailun vuoksi mainittakoon, että WHO:n tietokannassa oli touko–kesäkuun vaihteessa 2021 yli 218 000 korona-aiheista tiedejulkaisua Ks. myös. Holly Else, How a Torrent of COVID science Changed Research Publishing – in Seven Charts. Nature 16.12.2020. Vrt. Jeffrey Brainard, Scientists Are Drowning in COVID-19 Papers. Can New Tools Keep Them Afloat? Science 13/v/2 & Mohleen Kang ym, The Published Scientific Literature on COVID-19. An Analysis of PubMed Abstracts. Journal of Medical Systems. Vol. 45, No. 1, 2021, 3.]
  2. 2. [Claire Wardle & Hossein Derakshan, Information Disorder. Toward an Interdisciplinary Framework for Research and Policy Making. Council of Europe, Strasbourg 2017, erit. 20–48. Kahden sosiaalisen median ekspertin, viestinnästä väitelleen brittiläisen Wardlen ja iranilaisen journalistin laatiman raportin mukaan harhaanjohtava ja katteeton misinformaatio tai sen levittäminen saattaa olla enimmäkseen harmitonta, kun taas disinformaatio tai sen levitys on haitallista ja vahingollista, siinä missä malinformaatio voi hyvinkin pitää paikkansa mutta suuntautuu yksilöitä tai ryhmiä vastaan. Wardlen näkemykset pandemiauutisoinnista uudessa ”informaatioekosysteemissä” tulevat mainiosti esille Harvardin yliopiston yhteydessä toimivan BerkmanKlein-keskuksen kesäkuussa 2020 tuottamasta haastattelusta, jossa hän vaatii laatujournalismilta sosiaalisen median katteettomien huhujuttujen seuraamista ja paljastamista; ks. medium.com/berkman-klein-center/the-breakdown-claire-wardle-on-disinformation-and-todays-journalistic-conventions-51ce5a41fe7]
  3. 3. [Vrt. kuitenkin pandemiaan vastaamisesta Yhdysvalloissa ja Britanniassa esim. Gavin Yamey & Claire Wenham, The U.S. and the U.K. Were the Two Best Prepared Nations to Tackle a Pandemic. What Went Wrong? Time 1.7.2020]
  4. 4. [Touko–kesäkuun vaihteessa 2021 CienciaPopular.org saattoi kertoa jo yli 3 000 koronavirusepidemiasta kertovasta yliopistollisesta tapahtumasta tai hankkeesta Brasiliassa.]
  5. 5. [Ks. covid19br.github.io ja todospelasvacinas.info/inicio. (Ferraria ei pidä sekoittaa samannimiseen sisustus- ja elämäntapaguruun.) Vrt. Sarah Schmidt, A divulgação científica precisa dialogar mais com as pessoas. Revista Pesquisa 3.2.2021, jossa haastatellaan Unicamp-yliopiston professorina vaikuttavaa biologia Ana Arntia ja kerrotaan muistakin tieteilijöiden ja kansalaisten yhteenkäynneistä pandemian ja epätiedon vastustamiseksi. Arnt kertoo tieteentekijän elämästä sosiaalisen etäisyydenpidon ja karanteenien aikana: ”Itsesuojeluksi päätin myös harjoittaa virtuaalista sosiaalista eristäytymistä yksityisissä sosiaalisen median verkostoissani. Lakkasin seuraamasta kaikkia sellaisia tahoja, jotka eivät toimi jonkinlaisessa sopusoinnussa tieteen kanssa […]. Oli kova päätös luoda tällainen mielenterveyskupla. Minun työhöni kuuluu pohtia negationismin vastustamisen tapoja, mihin käytän sosiaalista mediaa […], mutta valitsin tässä niin, että en pidä negationisteja mukana henkilökohtaisissa verkostoissani. Näin saatoin suojella yksityistä piiriäni ja ammatillisissa ympyröissä taas keskittyä taisteluun.” Kuin varmuuden vuoksi Arnt tähdentää, että kamppailu epätietoa vastaan on avannut hänen silmänsä vuorovaikutteisemmille tiedon tuottamisen tavoille: ”Tieteellisen tiedon levittämisen tulee olla enemmän keskustelua ihmisten kanssa, suuren joukon tapahtumakulku.”]

Jaa tämä