”Nel mezzo del cammin di nostra vita mi ritrovai per una selva oscura.”
”Elomme keskimatkaan ehtineenä samoilin synkkää metsää.”
Näillä sanoilla Dante Alighieri aloitti Jumalaisen näytelmänsä. Hänen eksyttävä metsänsä, selva oscura, oli yhtä aikaa konkreettinen paikka ja allegorinen mielenmaisema – ympäristö, joka oli keskiajan ihmiselle tuttu mutta myös uhkaava. Se näyttäytyi hengellisen eksymisen paikkana, koettelemusten näyttämönä ja lähtökohtana matkalle kohti järjestystä ja pelastusta. Danten selva oscura tiivisti yhteen joukon mielikuvia, metaforia ja ajattelutapoja, jotka olivat vuosisatojen kuluessa vakiintuneet osaksi läntistä kulttuuria. Lue lisää…
