Open access ja digihumanismi nyt ja tulevaisuudessa: haastatteluita
Ensimmäinen erä: kirjastojen kuulumisia
Vastaajina FinELib-konsortion palvelupäällikkö Arja Tuuliniemi ja Helsingin yliopiston kirjaston ylikirjastonhoitaja Kimmo Tuominen
Toinen erä: kustantajien ajatuksia
Vastaajina Gaudeamuksen kustannusjohtaja Leena Kaakinen ja Vastapainon toimitusjohtaja Kimmo Jylhämö
Kolmas erä: digihumanismin kuulumisia
Vastaajana professori Mikko Tolonen, Nykykielten laitos, Helsingin yliopisto
***
Ensimmäinen erä: kirjastojen kuulumisia
Vastaajina FinELib-konsortion palvelupäällikkö Arja Tuuliniemi ja Helsingin yliopiston kirjaston ylikirjastonhoitaja Kimmo Tuominen
Minkälaisia open access –suunnitelmia konsortiolla ja yliopiston kirjastolla on lähivuosina?
Arja Tuuliniemi (AT): Kansalliskirjaston koordinoiman FinELib-konsortion yhtenä lähivuosien päämääränä on edistää julkaisujen avointa saatavuutta. Avoin julkaiseminen on tällä hetkellä murrosvaiheessa: perinteisen tilausmaksullisissa lehdissä julkaisemisen lisäksi tutkimustuloksia julkaistaan kaikille avoimissa lehdissä ja julkaisuarkistoissa. FinELibin tavoitteena on edistää avoimuutta sisällyttämällä kustantajien kanssa solmittaviin hankintasopimuksiin tutkijoille mahdollisuus avoimeen julkaisemiseen. Samalla pyritään pitämään huolta siitä, että julkaisemisen ja lehtitilausten kustannukset eivät karkaa tutkimusorganisaatioidemme ulottumattomiin.
FinELib-konsortio on myös mukana edistämässä avoimen julkaisemisen uudenlaisia malleja. FinELib koordinoi Suomen osalta SCOAP3-konsortion toimintaa. SCOAP3 on yli 40 maassa toimiva konsortio, joka julkaisee avoimena julkaisuja, joihin aiemmin oli pääsy vain tilausmaksun maksaneilla.
Avoin julkaiseminen edellyttää uudenlaista infrastruktuuria. Tutkijan on muun muassa tiedettävä, minkä version julkaisusta, missä ja milloin hän voi julkaista. Nämä tiedot on jonkun koottava ja ylläpidettävä, mielellään niin että kaikki maailman tutkijat pääsevät tietoon käsiksi. Esimerkiksi RoMEO-palvelu kokoaa tiedon, millä ehdoin kustantajat sallivat rinnakkaistallennuksen julkaisuarkistoihin, ja DOAJ sisältää tiedot laadukkaista vertaisarvioiduista julkaisuista. FinELib osallistuu DOAJin ylläpitokustannuksiin.
Pidän tärkeänä, että avoimuutta voidaan toteuttaa niin, että avoin julkaiseminen ei edellytä tutkijalta enempää ponnisteluja kuin perinteinen julkaiseminen ja että avoimuuteen liittyvät prosessit toteutetaan mahdollisimman vähin kokonaiskustannuksin. Tämä edellyttää kansainvälistä ja kansallista koordinointia sekä tiedeyhteisön, tutkimuksen tuen ja kirjastojen nykyistä tiiviimpää yhteistyötä.
Kimmo Tuominen (KT): Helsingin yliopiston strategiassa vuosille 2017–2020 avoin tiede on selkeä kehittämiskohde. Yliopisto on mukana Avoin tiede ja tutkimus -hankkeen kaikilla tasoilla ja edistää aktiivisesti myös avointa saatavuutta. OKM:n Avoimen toimintakulttuurin kokonaisarvioinnissa Helsingin yliopisto päätyi ykkössijalle eli se oli viime vuoden aikana toteutetussa vertailussa korkeatasoisin organisaatio. On nähtävissä, että paineet lisääntyvät niin julkaisujen kuin tutkimusaineistojenkin avaamiseksi. Helsingin yliopisto ei kuitenkaan toimi tyhjiössä, vaan erityisesti tutkimusrahoittajien tahdonilmaukset ja open access -mandaatit vaikuttavat siihen, kuinka nopeasti avoimessa saatavuudessa edetään.
Näettekö avoimen julkaisemisen lisääntyvän selvästi kansainvälisesti? Entä Suomessa?
Miten yliopistomäärärahojen leikkaukset vaikuttavat tähän?
KT: Avoimuuden edistäminen on esimerkiksi monen eurooppalaisen tutkimuksen edellytyksiä edistävän organisaation, kuten LERU:n ja LIBER:in, agendalla. Horizon 2020 -ohjelmassa edellytetään avoimuutta julkaisemisessa, ja aineistojen osalta sitä suositellaan. Kansainvälisesti on nähtävissä, että isoja lehtipaketteja koskevien neuvottelujen agendalle tulevat myös avoimuuskysymykset: tilaajien tavoitteena on, että julkaisujen prosessointimaksuja eli APC-maksuja hyvitettäisiin tilausmaksuista. Niin sanotusta double dipping -ongelmasta olen kirjoittanut toisaalla.
Suomalaisten kirjastojen muodostama FinELib-konsortio käy tänä vuonna neuvotteluja suurimmista kansainvälisistä lehtipaketeista. Jos neuvottelut onnistuvat, julkaisemisen avoimuus voi lisääntyä myös kansainvälisillä areenoilla julkaistun suomalaisen tutkimuksen osalta. Tilanne on kuitenkin haastava.
Kansallisen avoimen tiedejulkaisemisen edistämiseksi on käynnissä kiinnostavia hankkeita. Helsingin yliopiston kirjasto tekee tällä saralla yhteistyötä muun muassa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kanssa. Määrärahaleikkaukset voivat tietenkin olla riski avoimuuden edistämiselle. Myös tutkimusrahoittajien resurssit vaikuttavat vahvasti siihen, mitä julkaisemisen avoimuudessa tapahtuu.
AT: Avoimen julkaisemisen trendeistä on esitetty keskenään ristiriitaisia ennusteita. Jotkut arvioivat, että avoimen julkaisemisen kasvu olisi tasaantumassa, mutta toisaalta monet maat edellyttävät tutkimusjulkaisujen täyttä avoimuutta jo kymmenen vuoden kuluttua. Tutkimusrahoittajat myös enenevässä määrin edellyttävät julkaisujen avoimuutta pelkkien suositusten sijaan. Ennustan, että avoin julkaiseminen lisääntyy sekä kansainvälisesti että Suomessa.
Suomessa avoin julkaiseminen on vielä vähäistä, mutta tieteen kansainväliset trendit vaikuttavat myös meihin. Varteenotettava vaihtoehto on tutkia, voidaanko avoimen julkaisemisen kustannukset kattaa markkinoilla jo olevalla rahalla suuntaamalla se tilausmaksujen sijaan avoimeen julkaisemiseen. TSV:n ja Kansalliskirjaston Kotilava-yhteishankkeessa etsitään ratkaisuja avoimen tieteellisen julkaisemisen rahoitukseen suomalaisten tiedelehtien osalta.
Kansainvälisesti tiedejulkaiseminen on kannattavaa liiketoimintaa. Vuoden 2015 STM-raportin (pdf) mukaan pelkästään englanninkielisen luonnontieteellisen, teknillisen ja lääketieteellisen tiedejulkaisemisen tuotot vuositasolla olivat 2013 noin 10 miljardia dollaria. Yliopistomäärärahojen leikkaukset vaikuttavat osaltaan siihen, että avointa julkaisemista on edistettävä ilman merkittäviä lisäkustannuksia.
Minkälaisia rahoitusmallimahdollisuuksia näet avoimen saatavuuden julkaisuille? Olisiko kirjastokonsortio yksi mahdollinen tapa taata esimerkiksi kotimaisten tieteellisten aikakauslehtien ilmestyminen?
AT: Nykyisessä taloudellisessa tilanteessa houkuttelevin rahoitusmalli on se, että siirretään tiedejulkaisuihin jo nyt käytettyä rahaa avoimeen julkaisemiseen. Tällöin ei tarvitse löytää uutta rahaa. Kotimaisten tieteellisten aikakauslehtien osalta kirjastokonsortio on varteenotettava rahoitusvaihtoehto. Avoin julkaiseminen voi myös säästää kustannuksia: käyttäjähallintaa ei tarvita, koska pääsyä aineistoon ei tarvitse rajata.
KT: Tutkimusrahoittajien on tuettava avoimuutta. Kirjastokonsortiot edistävät avoimuusasiaa, mutta laajemmassa kuvassa niiden rooli on kuitenkin toistaiseksi pienehkö. Kannattaisin sellaista kehitystä, jossa tilausmaksuista siirryttäisiin enenevästi julkaisumaksuihin. Kansainvälisten tiedejulkaisijoiden bisnesmallit ovat toistaiseksi olleet varsin staattisia, vaikka kehitystä onkin tapahtunut. En toistaiseksi uskalla ennustaa kovin nopeaa paradigmanmuutosta. Kotimaisten tieteellisten lehtien osalta kannattaa ennakkoluulottomasti tutkia erilaisia bisnesmalleja ja samalla kuitenkin välttää sitä, että ajauduttaisiin double dipping -ratkaisuihin, jossa tulonmuodostus kertyy useammasta eri lähteestä.
Paljonko rahaa käytetään kirja- ja lehtipaketteihin kirjastossanne suunnilleen vuosittain?
KT: Rahaa on noin 4 miljoonaa euroa. Tästä e-aineistot haukkaavat leijonanosan eli lähes 90 prosenttia.
AT: Yliopistojen, ammattikorkeakoulujen, yleisten kirjastojen ja tutkimuslaitosten FinELib-konsortio käytti vuonna 2014 yli 22 miljoonaa euroa aineistohankintoihin. Tästä 18 miljoonaa jyvitettiin lehtipaketteihin. Korkeakoulujen verkkoaineistojen hankinnasta FinELib kattoi 64 prosenttia.
