niin & näin 1/26

Jussi Ahlroth, FM, toimittaja, tietokirjailija, buddhalainen opettaja, Helsinki

Jaakko Belt, päätoimittaja, Jyväskylä, väitöskirjatutkija, Tampereen yliopisto

Sofia Blanco Sequeiros, kirjallisuuskriitikko ja väitöskirjatutkija, Helsinki

Sara Heinämaa, filosofian professori, Jyväskylän yliopisto, Helsinki

Sari Hietamäki, yhteiskuntatieteiden tohtori, Jyväskylän yliopisto

Sadet Hirsimäki, taiteen kandidaatti, taiteilija, Helsinki

Onni Hirvonen, yliopistonlehtori, Jyväskylän yliopisto

Ari-Elmeri Hyvönen, YTT, dosentti, yliopistonlehtori, Jyväskylän yliopisto

Tommi Kakko, FT

Taimi Kopra, filosofian maisteriopiskelija, Helsingin yliopisto

Atte Koskinen, FM, väitöskirjatutkija, Helsingin yliopisto

Anttoni E. A. Kuusela, YTM, Jyväskylän yliopisto

Riku Luostari, VTM, väitöskirjatutkija, Helsingin yliopisto

Jari Lyytimäki, johtava tukija, FT, Suomen ympäristökeskus

Ville Lähde, BIOS-tutkimusyksikkö

Olli Löytty, kirjallisuuden ja luovan kirjoittamisen apulaisprofessori, Turun yliopisto

Jukka Mikkonen, FT, Jyväskylän yliopisto

Ville Mäki, väitöskirjatutkija, Jyväskylän yliopisto

Perttu Männistö, KT, YTM, vapaa tutkija, Jyväskylä

Thelma Nylund, FM, väitöskirjatutkija, Helsingin yliopisto

Alsa Ojala, kirjoittaja

Sakri Pölönen, vapaa toimittaja, Tampere

Valtteri Rajamäki, FM, väitöskirjatutkija, Helsingin yliopisto

Tytti Rantanen, FM, toiminnanjohtaja

Kaapo Riikonen, YTM, Jyväskylän Yliopisto

Katarina Sjöblom, YTT, tutkijatohtori, Jyväskylän yliopisto

Sanna Tirkkonen, Akatemiatutkija, Helsingin yliopisto

Tuukka Tomperi, yliopistotutkija, Tampereen yliopisto

Adam Tooze (s. 1967), professori, Columbian yliopisto

Elina Viljanen, FT, dosentti, Helsingin yliopisto, Aleksanteri-instituutti

Poliittiset oivallukset ja muutokset -teeman toimittaja: Sara Heinämaa

Johanna Lumme

”Olen kuvataiteilija ja kirjailija, työskentelen maalaamisen, piirtämisen ja proosan keinoin. Viime aikoina myös puunveisto ja installaatio ovat tulleet osaksi taiteellista ilmaisuani. Työskentelen Helsingissä, ja juureni ovat Pohjois-Karjalassa. Taiteeni keskiössä ovat pohjoisen luonnossa tapahtuvat muutokset kehon tunnepohjaisina kokemuksina. Maisema näyttäytyy minulle valtavana juurakkona, jonka verkosto ulottuu meihin kaikkiin. Ihminen ei voi toimia tästä irrallaan, sillä ruumis on aina kiinni muuttuvassa ympäristössä. Viime aikoina olen syventynyt kuulumisen ja yhteyden teemoihin; koti käsitteenä merkitsee yhteyttä luontoon. Maisema on kehon jatke, jossa minuus kietoutuu osaksi sykkivää rihmastoa. Aineen kierron väistämättömyys on läsnä kaikkialla: mikään olemassa oleva ei koskaan katoa, vaan ainoastaan muodonmuutos on mahdollista. Pohdin myös kriittisiä kysymyksiä ihmisen vaikutuksesta ekosysteemeihin, ympäristön rappeutumiseen ja sen seurauksiin. Viime aikoina etenkin Emanuele Coccian kasvien kosmologia ja Donna Harawayn näkemykset luonnon ja kulttuurin risteämistä ovat inspiroineet työskentelyäni.

Tunnistan tämän maan. Etsin enteitä ja suuntia näistä juonteista, joissa lepää ikuisuus ja tämä hetki. Äideiltä lapsille, nämä samat polut ovat johtaneet tätä kulkua. Ne piirtyvät kehoni karttoihin. Muistot menneestä ja tulevaisuuden kajastukset kasvavat ympärilleni rihmastoiksi. Totuus valkenee hiljalleen, ainoa järjestys löytyy tästä syklisestä pyörteestä. Joka kerta kun palaan, juureni kaivautuvat syvemmälle osaksi tätä liittoa. Solmin siis sopimuksen maiseman kanssa. Kotiin ei tarvitse enää palata, sillä se kulkee mukanani aina.”

www.johannalumme.com
Instagram: @johannalumme

Katri Kuparinen

”Teokseni ovat käsin leikattuja ja liimattuja kollaasin ja paperileikkauksen yhdistelmiä, joissa käytän lähdemateriaalina vanhempaa, puukaiverruspohjaista kuvituskuvaa sekä edellisvuosien Timen ja Der Spiegelin paperiversioiden uutis- ja mainoskuvaa. Karkeasti jaoteltuna limitän teoksissa uutta ja vanhaa, faktaa ja fiktiota. Rakennan näin jonkinlaisia kuvakertomuksia ajastamme. Puukaiverrusten viivakasta, raskasta kieltä lainaten rakennan kuvankäsittelyä ja piirtämistä yhdistämällä leikkauksen avuksi paperista eräänlaisen sabluunan, jota käytän karttana. Näin tiedän, missä liikun, koska leikkaan teosta pieni alue kerrallaan. Paperileikkauksen taso muodostaa sekä teosten konkreettisen tukirangan että kuvaannollisen näyttämön. Lehtikuvista leikatut ja teokseen liimatut palat kantavat kollaasin perusideaa siirtyessään alkuperäisestä asiayhteydestä toiseen. Ne usein edustavat mahdollisia kriittisiä hetkiä, mutta muuttuvat pelottavankin nopeasti epäselviksi muistoiksi ja tuntemuksiksi upotessaan osaksi teosta viikkoja tai kuukausia kestävässä leikkausprosessissa. Olen käsitellyt katastrofiksi nyt kääntyvää ilmastonmuutosta ja ekologista kuihtumista teostenikin välityksellä kohta 20 vuotta. Alkaessani sisäistää tilanteen vakavuuden ajattelin, että kaikki visuaalisretoriset keinot suostuttelusta saarnaan ovat nyt sallittuja, jotta tämä monin tavoin epävakautuva planeetta ja sen kaltaiseni asukit vielä tokenisivat. Missio edellä tekemäni teokset eivät ehkä ole hyvää taidetta, josko taidetta ollenkaan. Valistustaulu voisikin olla sopivampi määritelmä joillekin nyt esiteltäville kuville.”