Perceptual Presence

The term ‘perceptual presence’ (and related terms such as ‘phenomenal presence’ and ‘presentational phenomenology’) was rarely used until the last couple of decades. Recent years have seen an increase in its popularity, with a number of articles and books which use this term or explore the issues around it. In this paper I shall explore … Lue lisää

Tarkkaavaisuus ja havaitseminen aivokuvantamisen näkökulmasta

Tarkkaavaisuus vaikuttaa voimakkaasti siihen, miten havaitsemme ympäristömme ja mitä siinä havaitsemme, kuten sekä arkikokemuksemme että monet psykologiset tutkimukset osoittavat. Tarkkaavaisuuteen liittyviä kognitiivisia osatoimintoja on kuitenkin vaikea jäljittää arkielämän tilanteissa, eikä se ole helppoa laboratoriokokeissakaan, joissa mitataan esimerkiksi koehenkilöiden suoriutumisen nopeutta tai tarkkuutta heille annetuissa tarkkaavaisuutta vaativissa havaintotehtävissä. Tarkkaavaisuuden vaikutusten eristäminen muiden muuttujien vaikutuksista on usein … Lue lisää

Aistimukset ja interaktionismi – Mielen ja ruumiin vuorovaikutus Descartesin ontologiassa

Kuten John Cottingham on huomauttanut, Descartesin filosofiaa leimaa halu ”luokitella kaikki inhimilliset määreemme joko ajattelun tai ulotteisuuden modifikaatioiksi”. Toisaalta Descartesin keskeisen väitteen mukaan ”aistikokemuksemme ei yksiselitteisesti kuulu kumpaankaan luokkaan”. Näkemysten välillä on voimakas jännite: aistimukset edellyttävät mielen ja ulotteisen ruumiin välistä vuorovaikutusta, joka taas vaikuttaa tiukan dualismin näkökulmasta käsittämättömältä. Bernard Williamsin mukaan tätä voidaan pitää ”kartesiolaisen … Lue lisää

Internalismi, eksternalismi ja keskiaikainen havaintofilosofia

Internalismin ja eksternalismin välisellä erottelulla on nykyepistemologiassa keskeinen asema, ja käsiteparia käytetään myös mielentilojen sisältöä koskevissa keskusteluissa. Erottelun keskeinen ajatus on yksinkertainen. Internalismi esittää, että intentionaalinen mielentila (havainto, uskomus ja niin edelleen) voidaan identifioida ottamatta subjektin suhdetta ulkomaailmaan millään tavalla huomioon. Mielentila on syntymisensä jälkeen itsenäinen, ja se voidaan tunnistaa pelkästään subjektille sisäisten tekijöiden perusteella. … Lue lisää

Erojen havaitseminen aristoteelisessa havainnonfilosofiassa

Aristoteelisessa kommentaariperinteessä aistihavainnon on katsottu olevan yksinkertaisimmillaan kullekin aistille ominaisen muodon vastaanottamista, reseptiota, kun taas aistittavien muotojen erotteleminen nähdään monimutkaisempana kognitiivisena toimintana, josta vastaa yksittäisten aistien jakama yhteisaisti. Alkuperäislähteet kuitenkin osoittavat, ettei Aristoteles itse kannattanut tällaista työnjakoa. Hänen mukaansa yksinkertaisimmat, kognitiivisesti perustavimmat aistimukset edellyttävät muotojen reseption lisäksi niiden erottelemista (krinein). Siksi hän viittasi kuhunkin yksittäiseenkin … Lue lisää