Luomakunnan herra vai luotujen palvelija? – Eläinten ja ihmisten suhde kristillisessä eläinetiikassa

Yleinen käsitys eläinten paikasta kristinuskossa kuuluu, että ihminen on luomakunnan herra, jolle on annettu eläimet ja muu luonto käyttöön omien mielihalujensa mukaan. Koko muuta maailmaa, eläimiä, kasveja ja elotonta luontoa pidetään helposti taustanäyttämönä Jumalan toteuttamalle pelastuskertomukselle, jonka keskiössä on ihminen ja hänen uskonnollinen kehityksensä. Kristinuskoon mahtuu kuitenkin myös vaihtoehtoisia näkemyksiä, joissa kysymys eläinetiikasta otetaan vakavasti. … Lue lisää

Nautoja ja koiria – toislajisia vai toissijaisia elä(i)miä?

Valion uudessa luomumaitoa markkinoivassa mainoksessa lukee: ”Lehmiltä, jotka tekevät mitä tykkäävät”. Tekstin vieressä on kuva lehmästä, joka näyttää kieltä. Mainoskampanjan retoriikka ei pyri ainoastaan tuottamaan vaikutelmaa, että luomulehmät olisivat vapaaehtoisesti – kapinallisen omapäisesti – valinneet asemansa tuotantoeläiminä, vaan se myös suostuttelee ajattelemaan, että kyseiset eläimet jopa nauttisivat siitä. Vastakohtana mainoksen leikittelevälle sävylle sen piilotavoite on … Lue lisää

Eläimet antiikin ihmismaailmassa

Plutarkhos, Eläinten älykkyydestä ja muita kirjoituksia. Suom. Tua Korhonen & Liisa Kaski. Gaudeamus, Helsinki 2015. 232 s.   Antiikin ajattelun ihmiskeskeisyyttä ei voi kiistää eikä selitellä. Parhaimmillaan, tai kenties perifeerisimmillään, ihmiskeskeinenkin ajattelu saattoi silti harhautua tai uskaltautua yllättävän pitkälle vieraaseen. Vaikkapa eläinten alueelle. Plutarkhoksen kirjoituksista koottu suomennos Eläinten älykkyydestä on kulttuurihistoriallisesti havainnollinen esimerkki ajattelun ulottuvaisesta … Lue lisää