Erojen havaitseminen aristoteelisessa havainnonfilosofiassa
Aristoteelisessa kommentaariperinteessä aistihavainnon on katsottu olevan yksinkertaisimmillaan kullekin aistille ominaisen muodon vastaanottamista, reseptiota, kun taas aistittavien muotojen erotteleminen nähdään monimutkaisempana kognitiivisena toimintana, josta vastaa yksittäisten aistien jakama yhteisaisti. Alkuperäislähteet kuitenkin osoittavat, ettei Aristoteles itse kannattanut tällaista työnjakoa. Hänen mukaansa yksinkertaisimmat, kognitiivisesti perustavimmat aistimukset edellyttävät muotojen reseption lisäksi niiden erottelemista (krinein). Siksi hän viittasi kuhunkin yksittäiseenkin … Lue lisää