Asiasanat: havainnon filosofia
Aisti-informaatiosta havainnoksi: värikonstanssin ongelma
Värit auttavat meitä jäsentämään näkökentän kohteita objekteiksi ja niiden taustoiksi, helpottavat objektien tunnistamista sekä tarjoavat tietoa pintojen ja materiaalien ominaisuuksista. Silmiin tuleva valo ei kuitenkaan suoraan kerro pintojen ominaisuuksista, sillä se riippuu aina sekä valaistuksesta että siitä, miten nämä pinnat heijastavat valoa. Ihmisen näköjärjestelmä kykenee – ainakin osittain – ratkaisemaan tämän ”värikonstanssin” ongelman: värihavaintomme on suhteellisen … Lue lisää
Perceptual Presence
The term ‘perceptual presence’ (and related terms such as ‘phenomenal presence’ and ‘presentational phenomenology’) was rarely used until the last couple of decades. Recent years have seen an increase in its popularity, with a number of articles and books which use this term or explore the issues around it. In this paper I shall explore … Lue lisää
Aistimukset ja interaktionismi – Mielen ja ruumiin vuorovaikutus Descartesin ontologiassa
Kuten John Cottingham on huomauttanut, Descartesin filosofiaa leimaa halu ”luokitella kaikki inhimilliset määreemme joko ajattelun tai ulotteisuuden modifikaatioiksi”. Toisaalta Descartesin keskeisen väitteen mukaan ”aistikokemuksemme ei yksiselitteisesti kuulu kumpaankaan luokkaan”. Näkemysten välillä on voimakas jännite: aistimukset edellyttävät mielen ja ulotteisen ruumiin välistä vuorovaikutusta, joka taas vaikuttaa tiukan dualismin näkökulmasta käsittämättömältä. Bernard Williamsin mukaan tätä voidaan pitää ”kartesiolaisen … Lue lisää
Internalismi, eksternalismi ja keskiaikainen havaintofilosofia
Internalismin ja eksternalismin välisellä erottelulla on nykyepistemologiassa keskeinen asema, ja käsiteparia käytetään myös mielentilojen sisältöä koskevissa keskusteluissa. Erottelun keskeinen ajatus on yksinkertainen. Internalismi esittää, että intentionaalinen mielentila (havainto, uskomus ja niin edelleen) voidaan identifioida ottamatta subjektin suhdetta ulkomaailmaan millään tavalla huomioon. Mielentila on syntymisensä jälkeen itsenäinen, ja se voidaan tunnistaa pelkästään subjektille sisäisten tekijöiden perusteella. … Lue lisää
Erojen havaitseminen aristoteelisessa havainnonfilosofiassa
Aristoteelisessa kommentaariperinteessä aistihavainnon on katsottu olevan yksinkertaisimmillaan kullekin aistille ominaisen muodon vastaanottamista, reseptiota, kun taas aistittavien muotojen erotteleminen nähdään monimutkaisempana kognitiivisena toimintana, josta vastaa yksittäisten aistien jakama yhteisaisti. Alkuperäislähteet kuitenkin osoittavat, ettei Aristoteles itse kannattanut tällaista työnjakoa. Hänen mukaansa yksinkertaisimmat, kognitiivisesti perustavimmat aistimukset edellyttävät muotojen reseption lisäksi niiden erottelemista (krinein). Siksi hän viittasi kuhunkin yksittäiseenkin … Lue lisää
