Mary Shelley kirjoitti maailmalle lopun, jonka se ansaitsi

Mary Shelley, Viimeinen ihminen (The Last Man, 1826). Suom. Antti Immonen. ntamo, Helsinki 2022. 639 s. Mary Shelley muistetaan goottilaisen romaanin ja nupullaan olleen tieteiskirjallisuuden lajityyppejä yhdistelleestä teoksesta Frankenstein, uusi Prometheus (1818/1973, suom. Paavo Lehtonen). Traagisen hirviötarinan ohella Shelley kirjoitti myös suurteoksen Viimeinen ihminen, joka käy keskustelua poliittisista aatteista, ihmissuhteiden merkityksestä, ja lopulta myös sivilisaation … Lue lisää

Tiedostamaton saksalaisessa romantiikassa

Tiedostamattoman ”löytäminen” yhdistetään Sigmund Freudin 1900-luvun alussa kehittämään psykoanalyysiin. Aikalaisensa Eduard von Hartmannin ohella Freud viittaa Unien tulkinnassaan (Die Traumdeutung, 1899) 1800-luvun alun romantiikan filosofeihin F. W. J. Schellingiin, Arthur Schopenhaueriin ja Gotthilf Heinrich von Schubertiin. Tästä ei kuitenkaan tule päätellä, että romantikot olisivat ”ennakoineet” psykoanalyysia, vaan Freud pikemminkin otti heiltä vaikutteita. Minän tiedostamaton toiminta … Lue lisää

Kirjeet ajan ja paikan tunteikkaina ylittäjinä

1800-lukua on kutsuttu kirjeiden kirjoittamisen kulta-ajaksi. Kirjeitä ihannoitiin autenttisena, spontaanina ja luonnollisena itseilmaisun tapana. Ne kuuluivat tiiviisti etenkin säätyläistön elämäntapaan, ja niiden välityksellä ylläpidettiin suku- ja suhdeverkostoja.1 Kirjemuoto lajityypillisine piirteineen määritti myös tunnesuhteiden rakentumista ja vaalimista. Säätyläistön kirjeenvaihto sisälsikin usein vuolasta tunnepuhetta. Vastaanottajalleen kirjeet olivat elonmerkkejä ja tunteiden todisteita. Kirjeet olivat 1800-luvulle asti olleet etenkin … Lue lisää