Yhteisiä päätöksiä vai johtajavaltaisuutta? – Kollegiaalisuus yliopistojen perustana

Yliopistojen toiminnan ytimessä on 1100-luvulta lähtien ollut akateemisten opettajien välinen yhteistyö. Perusajatuksena on ollut, että opettajat kollegoina sopivat asiat yhteistuumin. Tätä periaatetta on noudatettu niin opetuksessa ja tutkimuksessa kuin akateemisessa päätöksenteossa laajemminkin. Keskiaikainen kollegiaalisuuden periaate on kestänyt vuosisatojen testin hyvin, sillä se on edelleenkin akateemisten yhteisöiden perustana. 2000-luvulla näyttää kuitenkin siltä, että managerialismi eli tehokkuuden … Lue lisää

Valtiomanagerismi ja yritystuet – jälkiekspansiivisen hyvinvointivaltion muodonmuutoksia

Manageristinen ajattelu vaikutti Suomen valtion rakenteiden muutoksiin 1980- ja 1990-luvuilla. Uudet johtamisopit näkyivät keskus- ja paikallishallinnon vallanjaossa: valtion roolia verorahojen ohjaamisessa vahvistettiin samalla, kun kunnille annettiin valtaa päättää keinoista, joilla valtion määräämät tehtävät hoidettiin. Reformi hyödynsi uusista johtamisopeista johdettua ajatusta strategisen ja operatiivisen vallan erottelusta: manageristinen valtio määritti strategian ja kunnat hoitivat operatiivisen osuuden. Vallanjako … Lue lisää

Politiikkaa ilman yhteisön kahleita? – Strateginen managerialismi kulttuurisena ideaalityyppinä

Poliittisen filosofian vanhassa perinteessä valta ja sen käyttö kytkettiin tiettyyn poliittiseen yhteisöön, esimerkiksi antiikin polikseen tai moderniin suvereeniin valtioon. Politiikkatiede irrottautui 1900-luvun jälkipuoliskolla tiiviistä käytäntösuhteesta, usein hyvistä syistä. Viime vuosikymmeninä monet uudet asiantuntijadiskurssit systeemiteoriasta verkostoteorioihin ja New Public Managementiin ovat tulleet määrittelemään politiikkaa ja ”yhteisten asioiden” hallintaa. Perinteisempien tieteenalojen, kuten valtio-opin ja poliittisen filosofian, on katsottu menettäneen … Lue lisää