”Emotionaalisen hätänsä herrat” – Diabeteksen hoito tunnekäytäntönä 1900-luvun lopun suomalaisessa psykosomatiikassa

Psykosomatiikka on pieni luku lääketieteen historiassa, mutta siihen perehtyminen kertoo paljon kehon ja tunteiden vuorovaikutukseen kohdistuvista käsityksistä. Tarkastelen kulttuurintutkija Monique Scheerin ’tunnekäytäntöjen’ (emotional practices) käsitteen avulla, kuinka tunteisiin vaikuttaminen tuli osaksi tyypin 1 diabetesta koskevaa psykosomatiikan keskustelua 1900-luvun lopun Suomessa. Diabeetikoilta alettiin vaatia tunnetaitoja, kuten tunteiden nimeämistä, säätelyä ja kommunikaatiota, mikä kieli muutoksista sekä lääketieteellisessä … Lue lisää

Sukupuolen ja seksuaalisuuden lääketieteellisiä tulkintoja – Queer-bioetiikka ja haavoittuvuuden kerrokset historiallisissa psykiatrisissa potilaskertomuksissa

Miten lääkärit suhtautuivat sukupuolen moninaisuuteen 1950–1960-luvun Helsingissä? Queer-bioetiikkaa ja historiantutkimusta yhdistävä analyysi osoittaa, että menneisyydestä välittyy yhtäältä erilaisia hetero- ja cis-normatiivisuuteen pohjaavia ja aikaansa sidottuja arvotuksia, mutta toisaalta myös queer-toimijuutta mahdollistavia ja eettisesti kestäviä toimintatapoja. Lue lisää…

Haaste historianopetukselle: hukkuuko yksilön kokemus sodasta kansallisen tarinan puristuksessa?

Satiirisessa sotaromaanissa Me sotasankarit (Catch-22) kirjailija Joseph Heller pohtii, onko sodassa mahdollista ilmoittaa tulleensa hulluksi. Heller esittelee tilanteen, jossa sotilas toteaa olevansa hullu ja pyytää vapautusta sotatehtävistä, jolloin hän kuitenkin osoittaa järkevyytensä, sillä ainoa järkevä sodanaikainen teko on pyrkiä pois, koska sota itsessään on niin hullua1. Huomio nousi mieleeni, kun pohdin kuinka sotahistoriaa tulisi opettaa nuorille. … Lue lisää

Valtiomanagerismi ja yritystuet – jälkiekspansiivisen hyvinvointivaltion muodonmuutoksia

Manageristinen ajattelu vaikutti Suomen valtion rakenteiden muutoksiin 1980- ja 1990-luvuilla. Uudet johtamisopit näkyivät keskus- ja paikallishallinnon vallanjaossa: valtion roolia verorahojen ohjaamisessa vahvistettiin samalla, kun kunnille annettiin valtaa päättää keinoista, joilla valtion määräämät tehtävät hoidettiin. Reformi hyödynsi uusista johtamisopeista johdettua ajatusta strategisen ja operatiivisen vallan erottelusta: manageristinen valtio määritti strategian ja kunnat hoitivat operatiivisen osuuden. Vallanjako … Lue lisää