Kirjoittaminen ja automaatio – Tietämisestä ja taitamisesta tekoälyn aikakaudella

Kirjoitan tätä artikkelia suuritöisen romaanin juuri viimeisteltyäni. Romaanin kanssa työskentely on kestänyt anteliaasti laskeskellen neljä vuotta, ja todellisuudessa sitäkin pidempään. Mitä järkeä tällaisessa puuhastelussa on, jos tekoäly voi kirjoittaa samanlaisen kirjan napin painalluksella? Lue lisää…

Referentiaalisuuden reunaehdot eli Collianderien elämäkerturit luottamussopimusta solmimassa

Tietokirjoittamista määrittelee referentiaalisuuden vaade: sanotulla pitää olla vastineensa todellisuudessa. Tässä artikkelissa elämäkerturi avaa kirjoitusprosessiaan ja pohtii tekemiään valintoja. Miten lukija vakuutetaan kirjoittajan hyvistä aikomuksista ja tulkintojen paikkansapitävyydestä? Samalla siinä kehitellään tietokirjoittamisen tutkimukseen soveltuvaa luottamussopimuksen käsitettä. Lue lisää…

Sisäisen kartaston virtaus – Ergodisuus ja verkottuvuuden kirjalliset keinot Antti Salmisen Lomonosovin moottorissa ja Maria Matinmikon Kolkassa

Antti Salmisen ja Maria Matinmikon teoksissa lukemisjärjestystä koskevat valinnat kutsuvat tutkimaan tiedollisia ongelmia, jännitteisiä symbiooseja ja verkottuvuutta. Vaihtoehtoiset lukemisen reitit herättävät kysymyksiä valintojen mahdollisuuksista ja rajoitteista. Lue lisää…

Kohti planetaarista tuntua – Feministis-posthumanistinen uudelleenkuvittelu ja etiikka ihmisen jälkeen

Niin kutsuttu antroposeeni eli ihmisten valtakausi on aiheuttanut lukemattomia globaaleja ongelmia ja kriisejä, jotka ovat herättäneet kysymyksen ihmisten kyvystä elää eettisesti muiden lajien ja ympäristönsä kanssa. Esitämme, että feministisellä ja posthumanistisella teorialla on annettavaa taidetta ja tiedettä yhdistäville keskusteluille, joissa kuvitellaan toisenlaisia, ei-inhimillisiin toisiin eettisesti suhtautuvia todellisuuksia. Havainnollistamme tällaista uudelleenkuvittelua valikoimalla suomenkielistä nykyrunoutta, jossa rakennetaan … Lue lisää