”Ja kyllä ihmiset vaistoo, että loppu on lähellä” – Transsendentaalisen tyylin uudelleenarviointi Pirjo Honkasalon Betoniyössä

Tässä artikkelissa tarkastelen, miten Paul Schraderin transsendentaalisen tyylin käsite soveltuu Pirjo Honkasalon elokuvaan Betoniyö (2013) ja havainnollistaa hänen auteurin intentionaalisuuttaan. Esittelen elokuvan tulkintaa helpottavia filosofisia kehyksiä ja pyrin arvioimaan uudelleen transsendentaalisen tyylin käsitettä. Analyysi paljastaa, että vaikka Betoniyö sisältääkin transsendentaalisen tyylin elementtejä, sitä leimaa Ilkan hahmon artikuloima vahva pessimistinen diskurssi, joka heikentää henkisen transsendenssin mahdollisuuksia. … Lue lisää

Runo-Suomesta ylimysihmisten syväutopiaan – Pentti Linkolan utooppinen ajattelu

Pentti Linkola on ollut yksi suomalaisen ympäristöajattelun kiistanalaisimmista ja vaikutusvaltaisimmista hahmoista, jonka perintö herättää yhä vilkasta keskustelua. Tässä artikkelissa hänen ajatteluaan tarkastellaan utooppisen yhteiskuntateorian näkökulmasta erityisesti niin sanotun relationalistisen utopiakäsityksen avulla. Lähestymistapa korostaa, että utopiat ovat aina sidoksissa käsityksiin nykyisyydestä ja sen ongelmista, joita vasten ne rakentuvat kriittisiksi vaihtoehdoiksi. Tutkimus tunnistaa kaikkiaan kolme erilaista utopiaa … Lue lisää

Niin kutsuttu hiilinielurealismi

Suomen metsäsektori on viime vuosina vastustanut nykyistä ilmastopolitiikkaa entistä pidäkkeettömämmin. Vastustuksen taustalla on metsien hiilinielujen tärkeä rooli nykyisissä ilmastotavoitteissa sekä metsien hakkuutason kohtalonyhteys nieluihin. Puutuotantokeskeisen metsätalouden puoltajat perustelevat usein vaatimuksiaan ilmastotavoitteiden lykkäämisestä ”realismilla” muuttuneen tilannekuvan edessä. Tarkastelemme metsäsektorin realismipuhetta eli hiilinielurealismia suhteessa sen kritiikin kohteisiin, EU:n LULUCF-asetukseen ja Suomen ilmastolakiin. Hiilinielurealismi kehystää heikentyneen nielutilanteen vaarallisesti … Lue lisää

Selluhegemonia – Suomalaisen metsävallan ruumiinavaus

Metsät ovat olleet Suomessa viime vuodet laajan yhteiskunnallisen kiistelyn kohteena. Erityisesti huolta ovat herättäneet intensiivisiin metsänhakkuisiin perustuvan metsätalouden ja puunkäytön ilmasto- ja monimuotoisuusvaikutukset. Samalla metsäsektorille on esitetty vaatimuksia paitsi ripeiden kestävyysmurrostoimien toteuttamisesta myös jalostusarvon nostamisesta. Näistä vaatimuksista huolimatta metsien käytössä ei kuitenkaan ole tapahtunut mainittavaa muutosta ja metsäsektorin julkinen vallankäyttö on keskittynyt pitkälti vallitsevien metsänkäyttömuotojen … Lue lisää

Metsän uudet merkitykset – Antiikin traditiot ja ympäristön muutos sydänkeskiajalla

”Nel mezzo del cammin di nostra vita mi ritrovai per una selva oscura.” ”Elomme keskimatkaan ehtineenä samoilin synkkää metsää.” Näillä sanoilla Dante Alighieri aloitti Jumalaisen näytelmänsä. Hänen eksyttävä metsänsä, selva oscura, oli yhtä aikaa konkreettinen paikka ja allegorinen mielenmaisema – ympäristö, joka oli keskiajan ihmiselle tuttu mutta myös uhkaava. Se näyttäytyi hengellisen eksymisen paikkana, koettelemusten … Lue lisää

Pääkirjoitus 3/26

Millaista luontoa talousmetsä voi olla? ”Meistä jokainen on kasvanut talousmetsien keskellä”, toteavat Anssi Jokiranta, Pekka Juntti, Anna Ruohonen ja Jenni Räinä teoksessaan Metsä meidän jälkeemme. Harva suomalainen tuntee luonnontilaista metsää eikä välttämättä osaa sellaista kaivata. Toisaalta Nuuksion ja Sipoonkorven suojelualueisiin tottuneet pääkaupunkiseudun asukit saattavat yllättyä huomatessaan, ettei vastaavia metsäympäristöjä löydy sisämaasta kovin helpolla. Tämän niin … Lue lisää

Sarkastista realismia ja toisinajattelijan optimismia – Ossi Somma 100 vuotta

Tampereella kesän mittaan esillä oleva Ossi Somma 100 vuotta -juhlanäyttely ”Mitä se minulle kuuluu” tutustuttaa kävijät taiteilijan omintakeisen tuotannon pitkään kaareen, pronssista parafiiniin. Näyttely on osa Finlayson Art Areaa (13.6.–16.8.). Vuonna 2020 kuolleen, Nokian Siurossa asuneen Somman kuva- ja veistostaide kurottaa menneisiin kauhuihin, hakaristeihin, keskitysleireihin ja luurankotehtaisiin, ja kuitenkin se muistuttaa kaameuksien yhä uusista muodoista … Lue lisää

Habermasin jälkeen

Jürgen Habermasia voi kuvata monin tavoin: sodanjälkeisen Saksan moraalisena omanatuntona, viimeisenä suurena systemaattisena filosofina, Frankfurtin koulukunnan toisen sukupolven hallitsevana hahmona kuin myös ajattelijana, joka lopetti kyseisen ”koulukunnan”. Hänen vaikutuksensa arvioinnin tuollaisessa laajassa mittakaavassa jätän muille. Oma panokseni on rajatumpi: pohdiskelen Habermasin piiriin kuuluneen vasemmistolaisen pohjoisamerikkalaisen näkökulmasta, mitä opin häneltä ja mitkä opit oli etsittävä muualta. … Lue lisää

Kilpailu omantunnon kysymyksenä – Akateemisen kapitalismin viheliäisiä moraalikasvatusongelmia

Tässä kasvatusfilosofisessa tarkastelussa keskitymme ymmärtämään omatuntoa akateemisen kapitalismin kilpailukontekstissa. Väitämme, että kilpailulla on omaatuntoa heikentävää ja moraalista kovuutta tuottavaa vaikutusta. 2000-luvun yliopistoreformit ovat tuoneet kilpailun ja akateemisen kapitalismin suomalaisen yliopistomaailman ytimeen. Kilpailu ohjaa pyrkimään toisten yläpuolelle muuttaen siten kilpailijoiden moraalista ajattelua, tunteita ja toimintaa sekä keskinäisiä suhteita. Kilpailullisissa tilanteissa opimme pidättäytymään toisten auttamisesta, mistä tulee … Lue lisää

Kertomakirjallisuuden tarjoumat demokratian kuvittelulle

Digitaalisten alustojen ja ympäristöjen nykyisestä kaikkialle ulottuvasta läsnäolosta huolimatta painettujen kirjojen polttamista pidetään edelleen merkkinä paitsi sorrosta ja sensuurista, myös demokratian kuolemasta. Näkemys heijastaa laajempaa ajatusta kirjallisuuden ja etenkin lukemisen yhteiskunnallisesta merkityksestä: kuten Markus Leikolan tuore selvitys suomalaisesta kirja-alasta ja lukemisesta toteaa, luku- ja kirjoitustaito on keskeinen demokratiataito. Kertomakirjallisuuden lukemisella on tunnustetusti merkittävä rooli kyseisten … Lue lisää