Se oli vain vitsi! – Huumoriin vetoaminen rasismin levittämisen välineenä

Huumorin avulla voidaan levittää ja vähätellä rasismia. Ymmärryksemme rasistisen viestinnän luonteesta ja menetelmistä on kasvanut siihen kohdistuneen tutkimuksen myötä merkittävästi. On syytä myös pyrkiä ymmärtämään niitä psykologisia tekijöitä, jotka tekevät ainakin osasta yleisöä alttiin vähättelemään rasismin ongelmaa silloin kun sitä levitetään huumorin kontekstissa. Lue lisää…

Armon armoilla – José Saramagon Kertomus sokeudesta poikkeustilaromaanina

Portugalilaiskirjailijan dystooppinen romaani näyttää ensilukemalta kuljettavan lukijansa valosta pimeyteen ja takaisin. Giorgio Agambenin poliittisesta filosofiasta ammentava Saramago-tutkimus onkin korostanut, kuinka teoksen päähenkilöiden ryhmä kykenee sokeusepidemian otteessa mitenkuten tarrautumaan säällisen elämän rippeisiin ja selviää. Pelastuneiden näkökulma kuitenkin sivuuttaa lukuisat romaanissa menehtyvät sokeat. Tarkentamalla katseeni heihin osoitan, kuinka teoksen kerronnassa vilahtavat kuolevat sokeat muodostavat Kertomus sokeudesta -romaanin … Lue lisää

Kirjoittaminen ja automaatio – Tietämisestä ja taitamisesta tekoälyn aikakaudella

Kirjoitan tätä artikkelia suuritöisen romaanin juuri viimeisteltyäni. Romaanin kanssa työskentely on kestänyt anteliaasti laskeskellen neljä vuotta, ja todellisuudessa sitäkin pidempään. Mitä järkeä tällaisessa puuhastelussa on, jos tekoäly voi kirjoittaa samanlaisen kirjan napin painalluksella? Lue lisää…

Hämärän pelit – joitain filologisia huomioita Herakleitoksen fragmenttiin B 52 DK

Pentti Saarikoski kääntää Herakleitoksen fragmentin B 52 DK ”Aika lapsi leikkivä, kuninkuus lapsen kädessä.” Käännös on ilmaisultaan ja hämäryydeltään kiitettävän herakleitoslainen, mutta missä määrin se vastaa alkuperäistä tekstiä? Ehkä Herakleitoksen tarkoituksena ei ollutkaan esittää näkemystään ajan perimmäisestä luonteesta, vaan jotain aivan muuta. Lue lisää…

Referentiaalisuuden reunaehdot eli Collianderien elämäkerturit luottamussopimusta solmimassa

Tietokirjoittamista määrittelee referentiaalisuuden vaade: sanotulla pitää olla vastineensa todellisuudessa. Tässä artikkelissa elämäkerturi avaa kirjoitusprosessiaan ja pohtii tekemiään valintoja. Miten lukija vakuutetaan kirjoittajan hyvistä aikomuksista ja tulkintojen paikkansapitävyydestä? Samalla siinä kehitellään tietokirjoittamisen tutkimukseen soveltuvaa luottamussopimuksen käsitettä. Lue lisää…

Georg Henrik von Wright ja ympäristökysymys – Kohti kriittistä kokonaiskuvaa

Georg Henrik von Wright (1916–2003) oli Edward Westermarckin ja Jaakko Hintikan ohella 1900-luvun merkittävin suomalainen filosofi. Hän loi monella tavalla uraauurtavan kansainvälisen uran loogikkona sekä Wittgensteinin inspiroimana analyyttisenä hermeneutikkona ja tämän teosten toimittajana. Von Wright oli opiskeluvuosistaan lähtien myös keskusteleva filosofi, poliittinen ja aikalaiskriittinen intellektuelli, jonka vaikutus tuntui kaikkialla Pohjoismaissa. Von Wrightin historiallisen, poliittisen ja … Lue lisää

Valtio ei ole me – Edith Steinin sotienvälinen valtioteoria

Edith Steinin sotienvälisenä aikana kirjoittama valtioteoria tarjoaa historiallisesti ja filosofisesti kiinnostavia näkemyksiä valtiosta ja poliittisesta ontologiasta. Tästä huolimatta Steinin yhteiskuntafilosofinen tutkimus on pitkälti jäänyt huomiotta. Väitän, että hänen työnsä tulisi kuitenkin sisällyttää 1900-luvun valtioteorian ja poliittisia aiheita käsittelevän fenomenologian kaanoniin. Lue lisää…

Pseudohistoriaa Suomen muinaisista kuningaskunnista – Ongelmallisen tiedon kierto laitaoikeiston mediaekosysteemissä

Digitaalisessa tietoympäristössä yksittäiset tekstit ja niihin liitetyt merkitykset kiertävät sivustoilta ja alustoilta toiselle. Näin myös misinformaatio ja disinformaatio tai muu ongelmallinen informaatio voivat saavuttaa suuria yleisöjä, vaikka ne eivät näkyisi perinteisessä journalistisessa mediassa. Tässä artikkelissa tutkitaan, kuinka ”salattu tieto” Suomen muinaisista kuninkaista on kiertänyt internetin keskustelupalstoilla, blogeissa sekä erilaisilla julkaisualustoilla vuosina 2002–2020. Kierto kertoo, kuinka … Lue lisää

Kohti planetaarista tuntua – Feministis-posthumanistinen uudelleenkuvittelu ja etiikka ihmisen jälkeen

Niin kutsuttu antroposeeni eli ihmisten valtakausi on aiheuttanut lukemattomia globaaleja ongelmia ja kriisejä, jotka ovat herättäneet kysymyksen ihmisten kyvystä elää eettisesti muiden lajien ja ympäristönsä kanssa. Esitämme, että feministisellä ja posthumanistisella teorialla on annettavaa taidetta ja tiedettä yhdistäville keskusteluille, joissa kuvitellaan toisenlaisia, ei-inhimillisiin toisiin eettisesti suhtautuvia todellisuuksia. Havainnollistamme tällaista uudelleenkuvittelua valikoimalla suomenkielistä nykyrunoutta, jossa rakennetaan … Lue lisää