Pääkirjoitus 3/24: Sienimäistä käyttäytymistä

Tieteet ja taiteet paikkaavat ihmisaistien vajavaisuutta monin tavoin. Ne myös kurottavat kohti muiden lajien tuottamaa tietoa. Esimerkiksi Cesar & Lois -taiteilijakollektiivin tuore teos Boreal Intelligence kerää ja visualisoi metsän olioiden aistimuksia erilaisia antureita ja apparaatteja hyödyntäen. Kiinteästä yhteydestä luonnontieteisiin kertoo, että teos on tehty yhteistyössä Oulun yliopiston Oulangan tutkimusaseman kanssa. Teoksellaan kollektiivi pyrkii kehittämään ”ekosysteemistä … Lue lisää

Tarjoumien teorian suomennoksesta

Ekologisen psykologian uranuurtaja James J. Gibsonin (1904–1979) kehittämä käsite affordance, tässä tekstissä ”tarjouma”, ei ole varsinaisesti koskaan mennyt minnekään. Pitkän kehittelyn jälkeen se sai kuuluisimman määritelmänsä hänen viimeiseksi jääneessä teoksessaan The Ecological Approach to Visual Perception (1979/2015), jossa ”[t]he affordances of the environment are what it offers the animal, what it provides or furnishes, either … Lue lisää

Tarjoumien teoria

Olen kuvannut ympäristöä niinä pintoina, jotka erottavat aineksia väliaineesta, jossa eläimet elävät. Olen lisäksi kuvannut, mitä ympäristö tarjoaa eläimille mainiten maaston, suojapaikat, veden, tulen, esineet, työkalut, muut eläimet ja ihmisen tekemät asetelmat. Miten pääsemme pinnoista tarjoumiin? Entä onko valossa informaatiota pintojen havaitsemista varten; kulkeeko sen mukana informaatiota pintojen tarjoumien havaitsemiseksi? Ehkä pintojen koostumus ja sommittelu … Lue lisää

Aisti-informaatiosta havainnoksi: värikonstanssin ongelma

Värit auttavat meitä jäsentämään näkökentän kohteita objekteiksi ja niiden taustoiksi, helpottavat objektien tunnistamista sekä tarjoavat tietoa pintojen ja materiaalien ominaisuuksista. Silmiin tuleva valo ei kuitenkaan suoraan kerro pintojen ominaisuuksista, sillä se riippuu aina sekä valaistuksesta että siitä, miten nämä pinnat heijastavat valoa. Ihmisen näköjärjestelmä kykenee – ainakin osittain – ratkaisemaan tämän ”värikonstanssin” ongelman: värihavaintomme on suhteellisen … Lue lisää

Värigeometria ja samanvärisyyden moniselitteisyys: Wittgenstein, Lichtenberg ja Goethen Värioppi

Newton lähestyi värejä fysiikasta, Johann Wolfgang von Goethe (1749–1832) havaintopsykologiasta käsin. Ludwig Wittgenstein asettaa omat kysymysmerkkinsä syvemmälle. Värikäsitteemme ovat jo sellaisinaan moniselitteisiä. Muistiinpanoissaan Wittgenstein ilmoittaa päämääräkseen löytää ”värikäsitteiden logiikan” – joka ”täyttää sen tehtävän, jonka teorian on usein väärin odotettu täyttävän” (I.22). Wittgensteinin ensimmäiset värien välisiä suhteita koskevat pohdinnat ovat peräisin jo hänen filosofiansa varhaiskaudelta. … Lue lisää

Perceptual Presence

The term ‘perceptual presence’ (and related terms such as ‘phenomenal presence’ and ‘presentational phenomenology’) was rarely used until the last couple of decades. Recent years have seen an increase in its popularity, with a number of articles and books which use this term or explore the issues around it. In this paper I shall explore … Lue lisää

Tarkkaavaisuus ja havaitseminen aivokuvantamisen näkökulmasta

Tarkkaavaisuus vaikuttaa voimakkaasti siihen, miten havaitsemme ympäristömme ja mitä siinä havaitsemme, kuten sekä arkikokemuksemme että monet psykologiset tutkimukset osoittavat. Tarkkaavaisuuteen liittyviä kognitiivisia osatoimintoja on kuitenkin vaikea jäljittää arkielämän tilanteissa, eikä se ole helppoa laboratoriokokeissakaan, joissa mitataan esimerkiksi koehenkilöiden suoriutumisen nopeutta tai tarkkuutta heille annetuissa tarkkaavaisuutta vaativissa havaintotehtävissä. Tarkkaavaisuuden vaikutusten eristäminen muiden muuttujien vaikutuksista on usein … Lue lisää

Erojen havaitseminen aristoteelisessa havainnonfilosofiassa

Aristoteelisessa kommentaariperinteessä aistihavainnon on katsottu olevan yksinkertaisimmillaan kullekin aistille ominaisen muodon vastaanottamista, reseptiota, kun taas aistittavien muotojen erotteleminen nähdään monimutkaisempana kognitiivisena toimintana, josta vastaa yksittäisten aistien jakama yhteisaisti. Alkuperäislähteet kuitenkin osoittavat, ettei Aristoteles itse kannattanut tällaista työnjakoa. Hänen mukaansa yksinkertaisimmat, kognitiivisesti perustavimmat aistimukset edellyttävät muotojen reseption lisäksi niiden erottelemista (krinein). Siksi hän viittasi kuhunkin yksittäiseenkin … Lue lisää