Yhteisiä päätöksiä vai johtajavaltaisuutta? – Kollegiaalisuus yliopistojen perustana

Yliopistojen toiminnan ytimessä on 1100-luvulta lähtien ollut akateemisten opettajien välinen yhteistyö. Perusajatuksena on ollut, että opettajat kollegoina sopivat asiat yhteistuumin. Tätä periaatetta on noudatettu niin opetuksessa ja tutkimuksessa kuin akateemisessa päätöksenteossa laajemminkin. Keskiaikainen kollegiaalisuuden periaate on kestänyt vuosisatojen testin hyvin, sillä se on edelleenkin akateemisten yhteisöiden perustana. 2000-luvulla näyttää kuitenkin siltä, että managerialismi eli tehokkuuden … Lue lisää

Valtiomanagerismi ja yritystuet – jälkiekspansiivisen hyvinvointivaltion muodonmuutoksia

Manageristinen ajattelu vaikutti Suomen valtion rakenteiden muutoksiin 1980- ja 1990-luvuilla. Uudet johtamisopit näkyivät keskus- ja paikallishallinnon vallanjaossa: valtion roolia verorahojen ohjaamisessa vahvistettiin samalla, kun kunnille annettiin valtaa päättää keinoista, joilla valtion määräämät tehtävät hoidettiin. Reformi hyödynsi uusista johtamisopeista johdettua ajatusta strategisen ja operatiivisen vallan erottelusta: manageristinen valtio määritti strategian ja kunnat hoitivat operatiivisen osuuden. Vallanjako … Lue lisää

Politiikkaa ilman yhteisön kahleita? – Strateginen managerialismi kulttuurisena ideaalityyppinä

Poliittisen filosofian vanhassa perinteessä valta ja sen käyttö kytkettiin tiettyyn poliittiseen yhteisöön, esimerkiksi antiikin polikseen tai moderniin suvereeniin valtioon. Politiikkatiede irrottautui 1900-luvun jälkipuoliskolla tiiviistä käytäntösuhteesta, usein hyvistä syistä. Viime vuosikymmeninä monet uudet asiantuntijadiskurssit systeemiteoriasta verkostoteorioihin ja New Public Managementiin ovat tulleet määrittelemään politiikkaa ja ”yhteisten asioiden” hallintaa. Perinteisempien tieteenalojen, kuten valtio-opin ja poliittisen filosofian, on katsottu menettäneen … Lue lisää

Yle-kohu, ratkes-trendi ja kriittinen journalismi

Yhä jatkuva myllerrys Yleisradiossa ja laajemmin julkisessa sanassa lähti liikkeelle marraskuun lopussa pääministerin suivaantumisesta. Hän ei pitänyt tavasta, jolla hänen mahdollisia esteellisyyksiään käsiteltiin. Valtakunnan luotetuin uutisoija vaikuttui vallanpitäjän palautteesta ja alkoi pidätellä toimittajiensa työtä. Ylestä vakuuteltiin, että toimenpiteisiin ryhdyttiin ”journalistisin perustein”. Tapauksen käsittelyssä on kysytty liian vähän sitä, mihin monista eri journalismeista tällä oikein viitattiin, … Lue lisää

Pääkirjoitus 2/15

Hyvinvointivaltion käsitehistoria on yhdistelmä sisäistä kritiikkiä, ulkoisia pakkoja ja kansallista menestyskertomusta. Aihetta tutkineen Pauli Kettusen mukaan ”hyvinvointivaltio” rantautui terminä kotimaiseen julkiseen keskusteluun, puolueohjelmiin ja uudissanalistoihin 1950-luvun alkupuolella. Sitä käytettiin kuitenkin alkuun verrattain harvoin ja usein kielteisessä sävyssä. Havainnollisen esimerkin tarjoaa hyvinvointivaltion käsikirjaksi kohonnut Pekka Kuusen 60-luvun sosiaalipolitiikka (1961). Yksityiskohtainen sosiaalipolitiikan ohjelmaluonnos ja puolustuspuheenvuoro alkaa kertauksella … Lue lisää