Pääkirjoitus 4/17

Elmer Diktoniuksen esikokoiskokoelmassa Min dikt (1921) viivähdetään noen myrkyttämän, ”hiilenmustan talon” äärellä. Runon puhuja katsoo ikkunassa ymmyrkäisenä istuvan pojan kalpeita kasvoja: ”Kauhu täytti minut: ihmiset, mitä olemme? mihin menemme? mitä olemme tehneet?”1 Kuva: Antti Salminen Säkeet on kirjoitettu kolme vuotta sisällissodan jälkeen. Ne kaikuvat takaraivossa lukiessani Diktoniuksen romaania Janne Kubik (1932), joka marssittaa muotopuolen tai … Lue lisää

Arvojen kamppailu ja uusi maailmanjärjestys – Suomi vuoden 2015 jälkeen

  Maailman nykyisten konfliktien synty ei ole parhaiten selitettävissä sivilisaatioiden keskinäisenä kamppailuna, kuten esimerkiksi länsimaiden ja islamilaisen maailman välisenä taisteluna. Niiden taustalla on pikemminkin erilaisten arvoprioriteettien välinen kamppailu tulevaisuudesta. Vaikka kulttuuriset tai kansalliset piirteet luovatkin merkittäviä ja näkyviä eroja, eivät ne välttämättä ilmennä tärkeimpiä arjen tasolla esiintyviä jakolinjoja. Perinteisistä erottelun tavoista poiketen rajalinjat erilaisten arvopainotusten välillä … Lue lisää

Järjellä ja tunteella aviovuoteeseen – Suomalaisen avioliiton ja yhteiselämän historiaa

  Suomen eduskunta hyväksyi joulukuussa 2014 lakimuutoksen, joka mahdollistaa samaa sukupuolta olevien parien avioliiton. Avioliittolainsäädännöstä keskustellaan kuitenkin edelleen kiivaasti. Monet keskustelijat pohjustavat väitteitään historialla ja kristillisellä perinteellä, mutta harva tietää, että kirkollinen vihkiminen määrättiin Suomessa pakolliseksi vasta vuonna 1734. Toki papin aamen oli ollut pitkään vakiintunut käytäntö, mutta vanhempi, keskiajalta peräisin ollut lainsäädäntö oli pitänyt … Lue lisää

Arvid Järnefeltin elämänkatsomus

  Kirjoittanut ZACH. CASTRÉN.   Jotakin Järnefeltin kaunokirjallista teosta arvosteltaessa sanottiin kerran seuraavaan tapaan: jos se elämänkatsomus, jota tämä kirjailijamme edustaa, voi innostuttaa häntä vastaisuudessakin luomaan kaunokirjallisesti yhtä vaikuttavia teoksia, niin arvostelijalla ei puolestaan ollut mitään sanottua elämänkatsomusta vastaan. Tuskinpa erehtynee, jos arvelee, että varsin monet Järnefeltin lukijat ovat hänen teoksiaan tältä kannalta lukeneet. He … Lue lisää

Arvid Järnefelt – 50-vuotias

  Aivan kuin ennakolta määrätyssä arvojärjestyksessä alkavat entisen n. s. ”Nuoren Suomen” kirjailijat yksi toisensa jälkeen siirtyä elämän iltapäiväpuolelle. Juhani Aho, joka muutenkin on joukon ensimäisenä ollut, on ensimäisenä astunut tämänkin askeleen, ja häntä seuraa kohta kintereillä Arvid Järnefelt. Tekee mieli hymähtää, kun muistaa, että aikoinaan oli varsin tavallinen, usein melkoisen pilkallisessakin hengessä ”Nuoren Suomen” … Lue lisää

Mietteitä Laukon asiassa – Vastaukseksi hra Yrjö Sirolalle

yrjo-sirola

Hra Yrjö Sirola[1] kääntyi tuonnottain eräässä kirjoituksessa ”Mitä on tehtävä Laukon asiassa?”[2] puoleeni useilla välikysymyksillä ja kehoitti minua lausumaan mielipiteeni siitä, missä määrin eräät ”katajaiset” lastuni (Isäntä ja mökkiläinen, Niemen äijä, Matin linna[3]) soveltuvat kuvaamaan oloja ja puolustamaan tapahtumia Laukossa kuin myöskin siitä, millä tunteilla olen näitä tapahtumia katsellut, ja lopuksi, miten siitä umpiperästä, johon … Lue lisää

Kukoistus ja luopuminen

[Aiempi versio ilmestynyt Filosofia.fin verkkolokissa.]   Myönnän rinnastuksen manikealaisuuden, mutta Pekka Himasen vastailmestynyttä Kukoistuksen käsikirjoitusta on välttämätöntä verrata syksyllä ilmestyneeseen Pauli Pylkön Luopumisen dialektiikkaan. Vastauksissaan nykyisyydelle teokset ovat niin vastakkaiset, että ne alkavat täydentää toisiaan. Valtiolle tilaustyönä tekemässään raportissa Himasen tavoitteena on tuoda ”arvonannon etiikka” reaalipolitiikan ja talouden keskeisimmäksi periaatteeksi. Pylkölle universaali maailmankansalaisen etiikka on alun … Lue lisää