Suomalaisten Nato-päätös kollektiivisena epifaniana: Kertomus kansallisesta havahtumisesta

Suomen päätöstä hakea Naton jäseneksi on keväästä 2022 saakka kerronnallistettu journalistisessa ja poliittisessa puheessa kohtalokkaana havahtumisen hetkenä ja käännekohtana suomalaisten kansallisessa ”tarinassa”. Millaisia merkityksiä tällainen Nato-päätöksen ymmärtäminen kansakunnan kollektiivisena epifaniana kantaa mukanaan, ja millaisista kulttuurisista mallitarinoista se ammentaa? Tässä artikkelissa ruodimme kirjallisuudentutkijoina Natoa koskevan mediakeskustelun kerronnallisia keinoja ja pohdimme alamme teorioiden ja käsitteistön selitysvoimaa niiden … Lue lisää

Tunnesuhteet ja sukutraditio suomen- ja ruotsinmielisessä kansallisessa kiinnittymisessä: Johanna Schybergson aatteiden välissä

Johanna Schybergson (1856–1936, os. Tikkanen) oli 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun aktiivinen yhteiskunnallinen vaikuttaja, jonka lähisuhteissa yhdistyivät suomenmielinen sukutausta sekä myöhempi kiinnittyminen ruotsinkielisiin piireihin avioliiton ja kansalaisyhteiskunnan aktiviteettien kautta. Johanna Schybergsonin samaistumisen ja kuulumisen kokemuksiin vaikuttivat tunnesuhteet ja yhteiskunnalliset kehityskulut. Lue lisää…

Maamme kollektiivisena kokemuksena Zacharias Topeliuksen oppikirjassa Boken om vårt land

Artikkeli analysoi Topeliuksen oppikirjassa käytettyä me-kerrontaa sekä sen lähi-ilmiöitä. Me-kerronnan avulla teksti tarjoaa suomalaisille, erityisesti ensisijaisena lukijakuntana toimineille koululaisille, kollektiivista kokemusta kuulumisesta yhteiseen kansaan, jolla on ’meidät’ muista erottava identiteetti. Kertoja asettuu välillä osaksi kuvattua kansaa, välillä tarkastelee sitä ulkopuolelta. Myös kansan sisäiset eroavaisuudet ja suomalaisuuden negatiiviset puolet nousevat kerronnassa esiin. Kokonaisuutta kehystää kertojan näkemys … Lue lisää

Nimeämättömän suru – Fenomenologinen tulkinta Julia Kristevan melankoliakäsityksestä

Viime vuosina niin kutsutussa fenomenologisessa psykopatologiassa on esitetty useita masennusanalyyseja. Fenomenologit ovat myös enenevissä määrin kääntyneet psykoanalyysin ja kehityspsykologian puoleen selvittääkseen esimerkiksi itsen ja toisen välisen suhteen tai subjektin ominaisluonteen kysymyksiä. Psykoanalyyttisia ja kehityspsykologisia näkemyksiä masennuksesta ei ole kuitenkaan tulkittu fenomenologisesti. Artikkelissa tavoitteenani on aloittaa tämä vuoropuhelu, ja antaa fenomenologinen tulkinta Julia Kristevan luonnehtimalle melankoliaan … Lue lisää

Tiedollinen luottamus – Voimmeko luottaa muilta saamaamme tietoon?

Niin sanotusta totuuden jälkeisestä ajasta puhuttaessa tarkoitetaan tiedollista kriisiä, jossa sekä asiantuntijuus että tieto ovat muuttuneet epävakaiksi ja kontingenteiksi. Elämämme monimutkaisessa yhteiskunnassa edellyttää kuitenkin välttämättä luottamusta muilta ihmisiltä saamaamme tietoon, koska emme voi henkilökohtaisesti saada ensi käden tietoa kuin pienestä osasta elämäämme vaikuttavista asioista. Mutta mihin tiedollinen luottamus voi perustua? Tätä kysymystä pohditaan luottamuksen filosofiassa. … Lue lisää

Rakkaus, yhteiskunta ja omaisuus Hegelin ja Levinasin filosofiassa

Emmanuel Levinasin ja G. W. F. Hegelin ajattelun erot nousevat esille useammin kuin yhtäläisyydet. Levinasille Hegel edustaa länsimaisen filosofian perinnettä, jossa ei anneta lainkaan sijaa absoluuttiselle toiseudelle, eikä hänen määritelmänsä mukaan siten myöskään todelliselle etiikalle. Tästä perustavanlaatuisesta erosta huolimatta esitän seuraavassa, että kummatkin filosofit käsittelevät rakkauden ja yhteiskunnallisen elämän välistä suhdetta hyvin samankaltaisilla tavoilla. Rakkauden … Lue lisää

Leikin viemää – Fink, Winnicott ja leikin kokemuksellinen paikka

Minne leikki vie meidät? Fenomenologi Eugen Finkin (1905–1975) teoria leikistä nojaa käsitteelliseen erotteluun subjektiivisen kuvittelun ja ulkoisen havainnon välillä, ja hän jäsentää leikin maailman näiden alueiden yhdistelmänä. Psykoanalyytikko Donald Winnicott (1896–1971) puolestaan hahmottelee leikin kokemuksellisena alueena, joka edeltää tällaisen erottelun jäsentymistä. Teorioiden keskinäinen suhde on mielenkiintoinen: Finkin näkökulmasta Winnicott ohittaa keskeisen fenomenologisen erottelun, kun taas … Lue lisää

Musiikkikirjeitä Dresdenistä – Anna Ingman kriitikkona ja musiikkijournalistina 1800-luvun lopun Saksassa

Tietoisuus historiallisista säveltäjänaisista on kasvussa, ja musiikin sukupuolihistorian tutkimus on avannut kiinnostavia katsantokantoja koko musiikkialan historiaan. Millaiselta näyttää musiikkikritiikin menneisyys Suomessa naisnäkökulmasta? Tähän kysymykseen pureudutaan seuraavassa artikkelissa yhden merkittävän suomalaisen kriitikon, Anna Ingmanin (1851–1930) uran ja elämäntarinan myötä. Lue lisää…

Paperi a priori

Taidegrafiikan alueella on viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana tapahtunut huomattavia muutoksia, mikä on johtanut taiteenalan osittaiseen uudelleenmuotoutumiseen. Taideteoreetikko Rosalind Kraussin 1979 julkaistun ”Sculpture in the Expanded Field” -artikkelin innoittamana taidegrafiikan nykyiseen tilanteeseen on ryhdytty viittaamaan ilmaisulla ”painetun taiteen laajentunut kenttä”. Tämä kertoo pyrkimyksestä ottaa taidegrafiikan ajatteluun mukaan myös sen pitkään ajattelematta jäänyt teoreettinen perusta. Taidegrafiikka on … Lue lisää

Väline taideteoksena, taideteos välineenä – Viihteen ja taiteen välitiloja Martin Heideggerin tuotannon valossa

Esteettinen tutkimus on laajentanut perinteisiä intressejään, kuten taidefilosofiaa ja ympäristöestetiikkaa, kiinnostavilla näköaloilla ”arjen estetiikkaan”. Yhden sysäyksen uuteen tutkimukseen on antanut Martin Heideggerin (1889–1976) ajattelu. Jatkamme Heideggerista ponnistavaa suuntausta, mutta otamme askeleen taaksepäin taiteeseen ja tarkastelemme taiteen ja viihteen rajapintaa Heideggerin välineen (Zeug) käsitteen kautta. Tuomme tv-sarjoista, elokuvista ja nykyarkkitehtuurista poimituilla esimerkeillä esiin, miten Heideggerin tulkinta … Lue lisää