Älä hyvä ihminen hermostu! – eli miksi aikuinen pelaa Kimbleä

  Kimble-pelilaudan legendaarisen pop-o-maticin nakutus on yhtä tuttu ääni kesäpaikkamme saunaterassilla kuin rannoillamme huhuilevan kaulushaikaran soidinlaulu. Ystäväjoukkomme kerääntyvät yhteen tai sekaantuvat iloisesti tuskaa tuottavan laudan äärellä. Pelin saksalaisen, paljon vanhemman version nimi onkin Mensch ärgere dich nicht (1914), eli ”Älä hyvä ihminen hermostu”, mikä kuvaa Kimblen lapsellisuuteen verhoutuvaa petomaisuutta[1]. Kimblen maailmassa kaikki ovat kaikkien ruokaa. … Lue lisää

Portugalilaisia filosofisia lehtiä kautta aikojen

Jarkko S. Tuusvuori   (Alustava lista filosofisesti virittyneistä portugalilaisista aikakauslehdistä; suppea versio)(Revistas filosóficas portuguesas, uma lista cronológica preliminar; lista curta)   Jornal enciclopédico. Dedicado á Rainha N. Senhora, e destinado para instrucção geral com a notícia dos novos descobrimentos em todas as sciencias, e artes (1779–1793) Diario critico sobre os erros dos falsos filosofos (1803–1804) … Lue lisää

Kelpo johdatus videopeleihin

Tom Chatfield, Hupi OY. Miten pelaaminen mullisti viihdeteollisuuden. Docendo, Jyväskylä 2011. 199 s. Konsoli- ja tietokonepelejä pelataan hyvin paljon. Silti videopelit ovat ikään kuin piilossa. Päivälehtien kulttuurisivuilla arvioidaan kirjoja, elokuvia, taidenäyttelyitä, teatteri- ja musiikkiesityksiä sunmuita sivistyshuvituksia, mutta ei juuri koskaan videopelejä. Helsingin Sanomien nuorisoliite Nyt tosin kirjoittelee uusimmista räiskintäpeleistä ja niitä mainostetaankin näkyvästi, mutta vakavaa puhetta … Lue lisää

Vuonna ’85

Tapani Kilpeläinen & Jussi Omaheimo   1 Ennen videopelien vahvuus oli tyhjyys ja sisällöttömyys. Pelit olivat myös vaikeita, koska ne olivat lyhyitä ja sisällöttömiä. Osittain syynä oli tekniikka. 1980-luvun tietokoneiden muistiin ei paljoa mahtunut. Mutta toisaalta vaikeus lisäsi pelin käyttöikää – pelin läpäiseminen vaati enemmän aikaa. Suppeassa pelissä vaikeus tuotettiin niin, että pelaajalta vaadittiin pikselintarkkoja … Lue lisää

Michael Dummett – ymmärtämisen ja logiikan filosofi

Joulun välipäivinä menehtynyt Michael Dummett (1925–2011) lienee sotienjälkeisen ajan vaikutukseltaan merkittävin brittiläinen filosofi. Vuonna 1995 hän sai filosofian alalla Nobeliin vertautuvan tunnustuksen, Ruotsin kuninkaallisen tiedeakatemian myöntämän Rolf Schock -palkinnon, ja vuonna 2007 filosofit osoittivat suuren kunnioituksensa omistamalla hänelle niteen Library of Living Philosophers -sarjassa.  Dummett toimi lähes koko aikuisen ikänsä Oxfordin yliopistossa, ensiksi opettaen matematiikanfilosofiaa … Lue lisää

Konkreettinen humanismi ja tekemisen taito: elokuvarealismin magiasta

[Tämä on kirjoituksen laaja verkkoversio; ks. painolehden versio tästä. Tämä laajempi versio ilmestyi alun perin Filosofia.fi-portaalissa.] ”Elokuvaa tehtäessä kysytyt kysymykset ja valitut ratkaisut ovat poliittisia siinä mielessä, että sijoittaessamme jokaisen henkilön yhteiskunnalliseen, taloudelliseen, kulttuuriseen, historialliseen kontekstiinsa me luomme – suodatetussa ja dramaattisessa ja elokuvallisessa ja siten metaforisessa muodossa – maailman, joka jollakin tavoin vaikuttaa siihen, … Lue lisää

Antikristus elokuvissa

mv5bmje3mjq2odc1n15bml5banbnxkftztcwnjyymzi5mg

[Tämä on kirjoituksen laaja verkkoversio; ks. painolehden versio tästä.]   Jos kirjallisuuden, kuvataiteen tai klassisen musiikin vastaanotto olisi yhtä latteaa kuin elokuvien, kulttuurin keskustelupalstat täyttyisivät surunvalittelijoista.  Elokuvan elonmerkiksi näyttää riittävän katsojamäärien ja studiotulojen kirjaaminen. Elokuvakulttuurin hautajaispuheet jäävät erikoislehtiin ja yksittäisten aficionadojen kolumneihin. ”Elokuvasivistyksestä” puhuminen kuulostaakin tänään epäilyttävän 70-lukulaiselta tai holhoavalta. Elokuva ansaitsisi enemmän, sillä se … Lue lisää

Fredrik Cygnaeus aristokraatti – demokraatti

[Tämä on tekstin laaja verkkoversio, ks. painolehden versio tästä.] Mikko Lahtinen Elkötte, etinen kansa,Lasta kaltoin kasvatelkoLuona tuhman tuuittajan,Vierahan väsyttelijän!Lapsi kaltoin kasvattama,Poika tuhmin tuuittamaEi tule älyämähän,Miehen mieltä ottamahan,Vaikka vanhaksi eläisi,Varreltansa vahvistuisi.    Jo vuonna 1907 Fredrik Cygnaeuksen (1807–1881) syntymän satavuotismuistojuhlaa vietettäessä valitettiin, että tämä suomalaisuusliikkeen ”suuroriginelli” oli vieras ja unohdettu uuden vuosisadan ihmisten keskuudessa. Juhlavuosi 2007 osoitti, … Lue lisää

USA:n unohdettu 80-luku

Markku Roinila   Michael Azerrad, Our Band Could Be Your Life. Scenes from the American Indie Underground 1981–91. Little, Brown & co., New York 2001.   Kun kaanonmies ajattelee 80-luvun rockia, hän muistaa ensin postpunkin ja gootit:  Joy Division, Bauhaus, Siouxie & The Banshees. Sitten tuli futurismi ja uusromantiikka ja kevytromanttiset pop-bändit: Duran Duran, Erasure, … Lue lisää

Rock! Rock! Rock!

Markku Roinila   Joe Carducci, Rock and the Pop Narcotic. Testament for the Electric Church. 3rd edition. Redoubt, Centennial, Wyoming 2005.   Rock-kirjoihin pätee useimmiten sääntö: kun olet lukenut yhden, olet lukenut kaikki. Joko kirjassa käydään läpi jonkin bändin tarina enemmän tai vähemmän unettavasti tai esitellään jokin lajityyppi sisäsiittoisesti ja omahyväisesti. Alun perin vuonna 1990 … Lue lisää